Takaisin

Lurasidoni nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi 1:n masennusjakson hoidossa

Näytönastekatsaukset
Mauri Marttunen
11.2.2021

Näytön aste: B

Lurasidoni on ilmeisesti tehokas nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi 1:n masennusjakson hoidossa.

Kansainvälisessä monikeskustutkimuksessa «DelBello MP, Goldman R, Phillips D ym. Efficacy an...»1 satunnaistettiin 347 DSM-5:n mukaan tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoa sairastavaa (CDRS-R-pisteet ≥ 45), iältään 10–17-vuotiasta osasto- ja avohoitopotilasta käyttämään joko lurasidonia (n = 175) tai lumetta (n = 172) 6 viikon ajan. Lääkeannos oli joustava, 20–80 mg/vrk. Keskimääräinen lurasidoniannos oli 32,5 mg/vrk. Potilaista 173 oli 10–14-vuotiaita ja 170 13–17-vuotiaita. 175 heistä (50,4 %) oli poikia.

Tutkimusdiagnoosit asetettiin K-SADS-PL-haastattelun perusteella DSM-IV:n mukaan. CDRS-R-summapistemäärän tuli olla 45 tai enemmän, YMRS-summapistemäärän 15 tai vähemmän ja YMRS-kysymyksen 1 (kohonnut mieliala) pistearvo 2 tai vähemmän.

Ensisijainen vastemuuttuja oli CDRS-R-summapistemäärän muutos hoidon alusta 6 viikon hoidon päättymiseen. Toissijaisia vastemuuttujia olivat CGI-BP-S-asteikolla arvioitu muutos masennuksen vakavuudessa, muutos ahdistusoireissa (Pediatric Anxiety Rating Scale, PARS), muutos toimintakyvyssä (Children's Global Assessment Scale, CGAS, muutos elämänlaadussa (Pediatric Quality of Life Enjoyment and Satisfaction Questionnaire, PQ-LES-Q) ja muutos ADHD-oireissa (Attention-Deficit/ Hyperactivity Disorder Rating Scale, ADHD-RS). Lisäksi arvioitiin hoitovaste (> 50 % vähenemä CDRS-R-summapistemäärässä) ja remissio (CDRS-R-summapistemäärä 28 tai alle, YMRS-summapistemäärä 8 tai alle ja CGI-BP depressiopistemäärä 3 tai alle).

Haittavaikutuksia arvioitiin strukturoidusti arviointiasteikoin, painon ja EKG:n seurannalla ja laboratorioseurannalla. Itsesetuhoisuutta arvioitiin C-SSRS-asteikolla. Muutosta kognitiivisissa toiminnoissa arvioitiin Cogstate Brief Battery -menetelmällä.

CDRS-R-summapistemäärä väheni lumetta enemmän lurasidonilla 6 viikon hoidon aikana (lurasidoniryhmässä hoidon alkaessa 59,2 (SD 8,24), muutos -21,0 (SD 1,06); lumeryhmässä hoidon alkaessa 58,6 (SD 8,26), muutos -15,3 (SD 1,08), vähenemän ero 5,7 pistettä, 95 % luottamusväli -8,4 – -3,0, p < 0,0001, ES 0,45).

Toissijaisista vastemuuttujista vähenivät lumetta enemmän lurasidoniryhmässä 6 viikon hoidon aikana CGI-BP-S-asteikolla arvioitu masennusoireiden vakavuus (lurasidoniryhmässä hoidon alkaessa 4,6 (SD 0,65), muutos -1,49 (SD 0,085); lumeryhmässä hoidon alkaessa 4,5 (SD 0,57), muutos -1,05 (SD 0,087), vähenemän ero 0,44 pistettä, 95 % luottamusväli -0,66 – -0,22, p < 0,0001, ES 0,44), PARS-asteikolla arvioitu ahdistusoireiden vakavuus (lurasidoniryhmässä hoidon alkaessa 10,9 (SD 7,72), muutos -3,4 (SD 0,44); lumeryhmässä hoidon alkaessa 11,5 (SD 7,6), muutos -2,3 (SD 0,45), vähenemän ero 0,1,1 pistettä, 95 % luottamusväli -2,2 – -0,1, p = 0,0385, ES 0,23).

CGAS-asteikolla arvioitu toimintakyky parani lurasidonilla lumetta enemmän (CGAS-summapistemäärä lurasidoniryhmässä hoidon alkaessa 48,8 (SD 8,75), muutos +14,0 (SD 0,96); lumeryhmässä hoidon alkaessa 49,5 (SD 6,99), muutos +9,3 (SD 0,99), muutoksen ero 4,7 pistettä, 95 % luottamusväli 2,4–7,0, p < 0,0001, ES 0,44).

PQ-LES-Q-asteikolla arvioitu elämänlaatu parani lurasidonilla lumetta enemmän (PQ-LES-Q-summapistemäärä lurasidoniryhmässä hoidon alkaessa 49,6 (SD 15,5), muutos +11,8 (SD 0,1,1); lumeryhmässä hoidon alkaessa 49,7 (SD 17,3), muutos +7,9 (SD 1,1), muutoksen ero 3,9 pistettä, 95 % luottamusväli 1,2–6,5, p = 0,0044, ES 0,32). Hoidon päättymiseen mennessä hoitovasteen saavutti suurempi osa lurasidoni- kuin lumeryhmään kuuluneista (59,5 vs. 36,5 %; p < 0,0001; NNT = 5). Remission saavuttaneiden osuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (26,0 vs. 18,8 %; p = 0,082).

Lurasidoniryhmässä yleisimmät haittavaikutukset olivat pahoinvointi (16,0 vs. lume 5,8 %, NNH = 10), väsymys (11,4 vs. lume 5,8 %, NNH = 18), painon nousu (6,9 vs. lume 1,7 %, NNH = 20), oksentaminen (6,3 vs. lume 3,5 %, NNH = 36), huimaus (5,7 vs. lume 4,7 %, NNH = 100) ja unettomuus (5,1 vs. lume 2,3 %, NNH = 36). Akatisiaa esiintyi lurasidoniryhmässä 2,9 %:lla, lumeryhmässä 3,5 %:lla, ekstrapyramidaalioireita lurasidonilla 2,3 %:lla, lumeella 1,7 %:lla.

Keskimääräinen painon nousu lurasidoniryhmässä (0,74 kg) ei ollut tilastollisesti merkitsevästi suurempaa kuin lumeryhmässä (0,44 kg). Muutoksissa lipideissä, glukoosissa ja prolaktiinipitoisuuksissa ei ryhmien välillä todettu tilastollisesti merkitseviä eroja. Hoidon aikana ilmaantunutta itsetuhoisuutta ei raportoinut yksikään lurasidoniryhmässä, 1 potilas lumeryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Iso RCT, jossa lurasidoni oli lumetta tehokkaampi. Tutkimusaineisto iän suhteen heterogeeninen, nuorimmat osallistujat olivat 10-vuotiaita.

Kirjallisuutta

  1. DelBello MP, Goldman R, Phillips D ym. Efficacy and Safety of Lurasidone in Children and Adolescents With Bipolar I Depression: A Double-Blind, Placebo-Controlled Study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2017;56:1015-1025 «PMID: 29173735»PubMed