Kesäkuuhun 2015 ulottuvassa järjestelmällisessä Cochrane-katsauksessa «Martinez-Zapata MJ, Martí-Carvajal AJ, Solà I ym. ...»1 selvitettiin PRP:n vaikutusta kroonisen alaraajahaavan paranemiseen. Katsaukseen oli sisällytetty 10 tutkimusta, joista 3 tutkimuksessa tutkittiin yksinomaan diabeettisia jalkahaavoja. 3 työssä tutkittiin laskimohaavoja ja lopuissa 4 työssä usean eri etiologian aiheuttamia kroonisia haavoja. 1 tutkimus pudotettiin pois kvantitatiivisesta analyysista menetelmävirheen vuoksi. Ensisijainen päätemuuttuja kaikissa tutkimuksissa oli haavan täydellinen paraneminen. Vain 3 tutkimusta raportoi voimalaskelman, ja näistä 2 tutkimusta ei lopulta saavuttanut laskelman mukaista potilasmäärää.
Katsauksen päätelmä oli, että PRP saattaa vaikuttaa diabeettisten jalkahaavojen paranemiseen, mutta muun etiologian aiheuttamiin kroonisiin alaraajahaavoihin käytettynä PRP:n tehoa ei voitu osoittaa. Lisäksi myös diabeettisten jalkahaavojen osalta näyttö oli heikkoa, ja tutkimuksissa oli useita epäluotettavuustekijöitä sekä korkea tai tuntematon julkaisuharhan riski.
Xian ym. meta-analyysiin «Xia Y, Zhao J, Xie J ym. The Efficacy of Platelet-...»2 vuodelta 2019 oli sisällytetty 15 satunnaistettua tutkimusta koskien PRP:n käyttöä paranemattomissa kroonisissa haavoissa. Näistä 5 tutkimusta käsitteli diabeettisia jalkahaavoja, 1 tutkimus infektoituneita leikkaushaavoja, 1 tutkimus laskimo- ja painehaavoja ja 2 tutkimusta usean eri etiologian aiheuttamia haavoja. 6 työtä käsitteli yksinomaan laskimohaavoja, ja näistä 3 oli sisällytetty myös edellä käsiteltyyn Cochrane-katsaukseen «Martinez-Zapata MJ, Martí-Carvajal AJ, Solà I ym. ...»1. 1:ssä näistä tutkimuksista kontrolliryhmän haavat paranivat nopeammin, 1:ssä ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä ja 1:ssä PRP-ryhmän haavat pienenivät nopeammin kuin kontrolliryhmän. Potilasmäärät olivat kaikissa tutkimuksissa pieniä, ja tutkimusten laatu oli heikko.
Meta-analyysin kirjoittajien yhteenveto oli, että PRP on turvallinen ja tehokas kroonisten haavojen hoidossa haavaetilogiaa erittelemättä.
Cochrane-katsauksen jälkeen julkaistussa Kaunasin yliopistosairaalassa toteutetussa tutkimuksessa «Rainys D, Cepas A, Dambrauskaite K ym. Effectivene...»3 verrattiin kroonisen laskimohaavan hoitotuloksia käytettäessä PRP:tä (35 potilasta) tai tavanomaista haavasidosta (34 potilasta) «Xia Y, Zhao J, Xie J ym. The Efficacy of Platelet-...»2. Tässä satunnaistetussa prospektiivisessa tutkimuksessa käytettiin päätemuuttujana haavan täydellistä paranemista. Tutkimusta jatkettiin haavan sulkeutumiseen asti tai enintään 8 viikkoa.
Tässä tutkimuksessa PRP-ryhmässä 25,7 % ja kontrolliryhmässä 17,6 % haavoista parani (p > 0,05).
Espanjalaisessa prospektiivisessa, satunnaistetussa tutkimuksessa «Escamilla Cardeñosa M, Domínguez-Maldonado G, Córd...»4 tutkittiin laskimohaavojen parantumista PRP:llä (31 potilasta) ja keittosuolataitoksilla (30 potilasta). Molemmissa ryhmissä joillain potilailla oli useita haavoja. Seuranta-aika oli 24 viikkoa, ja potilaat kävivät haavahoidossa viikoittain. Ennen hoidon alkua kaikki potilaat käyttivät klooriheksidiinisaippuaa haavojen pesussa ja haavasidoksena keittosuolaliinaa, kuivia taitoksia ja kompressiosidontaa. Tämän jälkeen tutkimusryhmän haavahoidossa käytettiin PRP-geeliä ja silikoniverkkoa, kun taas kontrolliryhmä jatkoi keittosuolataitoksen käyttöä haavanhoitotuotteena.
Ensisijainen päätemuuttuja oli haavan pinta-ala, jonka pieneneminen oli tilastollisesti merkitsevää PRP-ryhmässä (13,69 ± 30 vs. 9,99 ± 29,96, p = 0,001), mutta ei kontrolliryhmässä (16,67 ± 23,87 vs. 12,14 vs. 19,23).
Kommentti: PRP:n käytöstä kroonisen alaraajahaavan hoidossa on edelleen varsin vähän satunnaistettuja tutkimuksia. Julkaistujen tutkimusten laatu on ollut useimmiten heikkoa, ja potilasmäärät ovat olleet pieniä. Lisäksi monissa tutkimuksissa on metodologisia virheitä. Tuoreimman Cochrane-katsauksen «Martinez-Zapata MJ, Martí-Carvajal AJ, Solà I ym. ...»1 johtopäätöksenä oli, että muissa kuin diabeettisissa jalkahaavoissa PRP ei näyttäisi tehoavan, ja myös diabeettisten jalkahaavojen osalta näyttö perustuu määrältään pienilukuiseen ja tasoltaan heikkolaatuiseen tutkimusaineistoon. Lisäksi tutkimuksissa oli korkea tai tuntematon riski julkaisuharhaan.