Takaisin

Lääkehoidon arviointi sairaalapotilailla, kuolleisuus ja uudet sairaalahoidot

Näytönastekatsaukset
Sirkku Vuorma
16.3.2021

Näytön aste: C

Sairaalahoidon aikana tehty potilaan lääkehoidon arviointi ei pienentäne kuolleisuutta eikä vähentäne uusia sairaalahoitoja 65 vuotta täyttäneillä potilailla verrattuna tavanomaiseen lääkehoidon ohjaukseen.

Iäkkäiden lääkehoitoon liittyy tekijöitä, jotka lisäävät lääkehaittojen riskiä ja huonontavat lääkkeiden tehoa. Lääkehoidon arviointi on keskeinen menetelmä, jolla pyritään parantamaan lääkehoidon laatua ja estämään lääkehaittoja. Sillä tarkoitetaan yleensä yksittäisen potilaan lääkityksen systemaattista arviota, ja sen tavoitteena on optimoida lääkehoito. On oletettu, että aikuisten sairaalapotilaiden lääkehoidon arviointi johtaa parempiin hoidon tuloksiin.

Cochrane-katsauksessa «Christensen M, Lundh A. Medication review in hospi...»1 oli mukana 10 satunnaistettua tutkimusta, joista 9 tutkimuksessa (yhtenä) päätetapahtumana oli kuolleisuus (3218 henkilöä, 466 kuolemaa) ja 7 tutkimuksessa uudet sairaalahoitojaksot (2843 henkilöä, 1043 tapahtumaa). Lääkehoidon arviointia verrattiin tavanomaisen hoitoon ja lääkehoidon ohjaukseen. Katsaukseen otettiin mukaan satunnaistetut tutkimukset, joissa kohteena oli kaikenikäiset aikuiset sairaalapotilaat. Lapsia ja polikliinisia hoitokontakteja koskevat tutkimukset jätettiin katsauksen ulkopuolelle. Tutkimushenkilöt olivat iäkkäämpiä, valtaosin 65 vuotta täyttäneitä, ja osallistujien keski-ikä on noin 80 vuotta. Osallistuneista naisia oli jonkin verran yli puolet. Ensisijaisia päätetapahtumia olivat kuolleisuus (mitkä tahansa kuolinsyyt) ja toissijaisia uusintasairaalahoitojaksot. Seuranta-aika tutkimuksissa vaihteli 30 päivästä 1 vuoteen.

Katsauksen 9 tutkimuksessa oli päätetapahtumana kuolleisuus (3218 henkilöä, 466 kuolemaa) ja riskisuhde oli 1,02 (95 % luottamusväli 0,87–1,19) (low-certainty evidence), kun lääkehoidon arviota verrattiin tavanomaiseen ohjaukseen ja neuvontaan. 7 tutkimuksessa päätemuuttujana oli uusi sairaalahoitojakso (2843 henkilöä, 1043 sairaalahoitojaksoa) ja riskisuhde oli 0,95 (95% luottamusväli 0,87–1,04) (high-certainty evidence).

Cochrane-katsauksen johtopäätös oli, että tämänhetkisen tutkimustiedon valossa lääkehoidon arviointi ei vaikuta kuolleisuuteen eikä riskiin joutua sairaalahoitoon uudestaan. On silti mahdollista, että osa suotuisista vaikutuksista jäi tutkimuksissa havaitsematta, koska seuranta-aika oli lyhyt, 30 päivästä 1 vuoteen. Sekoittumisharha oli mahdollinen, sillä satunnaistaminen oli tehty yksilötasolla. Jotta lääkehoidon arvioinnin vaikutus painaviin päätetapahtumiin (kuolleisuus, uusiutunut hoitojakso sairaalassa, päivystyskäynnit, lääkehoidon haittatapahtumat) voidaan varmentaa, tarvitaan hyvälaatuisia satunnaistettuja tutkimuksia, joissa seuranta-aika on riittävän pitkä (vähintään 1 vuosi).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: Soveltuu koskemaan aikuisia sairaalapotilaita.
  • Kommentti: Näytön astetta alentaa alkuperäistutkimusten lyhyet seuranta-ajat ja yksilötason satunnaistaminen, jolloin interventio (lääkehoidon arviointi) saattaa vaikuttaa sen toteuttajien (terveydenhuollon ammattilaiset) toimintaan myös vertailuryhmässä.

Kirjallisuutta

  1. Christensen M, Lundh A. Medication review in hospitalised patients to reduce morbidity and mortality. Cochrane Database Syst Rev 2016;(2):CD008986 «PMID: 26895968»PubMed