Alafivardin ja työtovereiden laatimassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Alavifard S, Chase R, Janoudi G ym. First-line ant...»1 (17 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, n = 1 591) verrattiin suonensisäisen labetalolin, suun kautta tai kielen alle otetun nifedipiinin ja suonensisäisen hydralatsiinin tehokkuutta laskea verenpainetta, vaikutuksia äidin tilaan (hypotensio, pre-eklampsiaan liittyvä sekä muu vaikea sairastavuus, keisarileikkaukset ja haittavaikutukset) ja sikiön tai vastasyntyneen terveyteen (kuolema, ennenaikainen synnytys, pienipainoisuus, vastasyntyneen kuntoisuus, rytmihäiriöt) vaikeassa (RR ≥ 160 ja/tai105 mmHg) raskaudenaikaisessa verenpaineen nousussa. 5 tutkimusta (n = 367) vertasi nifedipiiniä ja labetalolia, 6 tutkimusta (n = 802) labetalolia ja hydralatsiinia ja 6 tutkimusta (n = 422) nifedipiiniä ja hydralatsiinia.
Verenpaineen onnistuneessa laskemisessa nifedipiiniin ja labetalolin välillä ei havaittu merkitsevää eroa (OR 3,43, 95 % luottamusväli 0,94–19,95). Labetaloli- ja nifedipiini-ryhmien välillä ei todettu merkitseviä eroja myöskään äidin haittavaikutusten (OR 1,00, 95 % luottamusväli 0,45–2,31) tai keisarileikkausten (OR 0,94, 95 % luottamusväli 0,45–2,15) osalta. Muiden päätemuuttujien osalta tapausten harvalukuisuuden vuoksi varsinaista meta-analyysia ei tehty. Synnyttäjiä, joilla verenpaine säilyi lääkityksestä huolimatta korkeana, esiintyi nifepidiiniä saaneiden ryhmässä enemmän (9,09 %) kuin labetaloliryhmässä (2,93 %), sen sijaan hypotensiota esiintyi vähemmän nifedipiiniä (0,57 %) kuin labetalolia (1,68 %) saaneilla. Äidin vakavaa sairastavuutta esiintyi yksittäisinä tapauksina tai ei ollenkaan. Sikiön tai vastasyntyneen kuolemia esiintyi labetaloliryhmässä 2,52 % ja nifedipiiniryhmässä 1,25 %. Vastaavasti sikiön rytmihäiriöitä oli 9,8 %:lla labetaloliryhmässä ja 3,4 %:lla nifedipiiniryhmässä. Matalien Apgar-pisteiden esiintyvyysluvut vastasyntyneillä olivat samankaltaiset: labetaloliryhmässä 7,1 % ja nifedipiiniryhmässä 7,5 %. Ennenaikaisten synnytysten tai pienipainoisten määrää tutkimukset eivät raportoineet.
Verenpaineen laskemisessa nifedipiini oli hydralatsiiniin verrattuna tehokkaampi (OR 4,13, 95 % luottamusväli 1,01–20,75), mutta labetaloliin verrattuna eroa ei todettu (OR 3,43, 95 % luottamusväli 0,94–19,95). Merkitseviä eroja keisarileikkausten tai äidillä esiintyneiden haittavaikutusten määrissä ei hydralatsiinin, nifedipiinin tai labetalolin välillä todettu. Hypotensiota esiintyi eniten hydralatsiinia saaneilla (7,55 %), ja persistoivan korkean verenpaineen esintyvyys oli samankaltainen kuin nifedipiinillä (6,6 %).
Vaikeassa verenpaineen nousussa suonensisäisesti annettu labetaloli ja suun kautta otettu nifedipiini olivat samankaltaisia tehokkuudeltaan. Toisiinsa verrattuna kumpikaan lääkitys ei lisännyt keisarileikkauksia ja äidin haittavaikutusten esiintyvyys oli samankaltainen.
Tutkimusten potilasmäärät jäivät liian pieniksi, jotta harvinaisten tapahtumien, kuten äidin vaikea sairastavuus ja lapsen ennuste, osalta voitaisiin arvioida mahdollisia eroja lääkkeiden välillä.