Wu ym. selvittivät systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Wu P, Haththotuwa R, Kwok CS ym. Preeclampsia and ...»1 pre-eklampsian sairastaneiden ja sairastamattomien sydän- ja verisuonisairastavuutta. Katsaukseen etsittiin vuosina 2005–2015 ilmestyneitä artikkeleita. Tutkimuksissa pre-eklampsia oli määritelty joko prospektiivisesti tai takautuvasti potilasasiakirjojen tai kyselylomakkeiden avulla. Pre-eklampsian määritelmää ei tarkemmin rajattu. Synnytyksen jälkeisen seuranta-ajan tuli olla yli 6 viikkoa. Päävastemuuttujina olivat sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, aivohalvaus, yhdistetty sydän- ja verisuonisairaus (sydän-, aivoverisuoni- ja ääreisverenkiertosairaus). Lisäksi päävastemuuttujana oli kuolema sepelvaltimotautiin, yhdistettyyn sydän- ja verisuonisairauteen tai aivohalvaukseen. Tutkimuksia löytyi 9 964, joista lopulta analysoitiin 22. Analyyseissä oli mukana 6 456 379 naista, joista yli 258 000 oli sairastanut pre-eklampsian. Seuranta-ajan vaihteluväli oli 6 viikosta 39,4 vuoteen.

Pre-eklampsian sairastaneilla äideillä oli kohonnut riski sairastua sydämen vajaatoimintaan (RR 4,19; 95 % luottamusväli 2,09–8,38) ja sepelvaltimotautiin (RR 2,50; 95 % luottamusväli 1,43–4,37) verrattuna äiteihin, joilla ei ollut pre-eklampsiaa. Lisäksi heillä oli kohonnut riski kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin (RR 2,21; 95 % luottamusväli 1,83–2,66) ja aivohalvaukseen (RR 1,81; 95 % luottamusväli 1,29–2,55). Herkkyysanalyyseissä riski säilyi kohonneena, vaikka analyysit korjattiin iällä, painoindeksillä tai diabeteksella. Korjattaessa analyysit ennen raskautta alkaneella verenpainetaudilla pre-eklampsian ja sepelvaltimotaudin välinen yhteys hävisi. Herkkyysanalyyseissä havaittiin myös, että riski sydämen vajaatoiminnalle oli suurimmillaan 1–10 vuotta synnytyksen jälkeen.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Pre-eklampsian diagnoosin tarkemman määritelmän puuttuminen saattaa heikentää ilmiasun tarkkuutta. Analyyseihin sisällytetyissä tutkimuksissa tieto sekoittavista tekijöistä oli saatavilla vain muutamissa tutkimuksissa, ja siten korjatut analyysit tehtiin huomattavasti pienemmällä määrällä tutkittavia. Myös herkkyysanalyysit, jotka huomioivat seuranta-ajan, tehtiin huomattavasti pienemmälle määrälle tutkimuksia. Meta-analyysi ei erotellut naisia, jotka olivat synnyttäneet yhden tai useamman kerran.

Bellamy ym. selvittivät systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Bellamy L, Casas JP, Hingorani AD ym. Pre-eclampsi...»2 pre-eklampsian sairastaneiden ja sairastamattomien sydän- ja verisuonisairastavuutta. Katsaukseen sisällytettiin vuosina 1960–2006 ilmestyneitä artikkeleita prospektiivisista ja retrospektiivisista kohorttitutkimuksista. Pre-eklampsia määriteltiin pääsääntöisesti verenpaineen nousuna (> 140/90 mmHg) ja proteinuriana (> 0,3 g / 24 h) 20. raskausviikon jälkeen. Ennen vuotta 2001 julkaistuissa tutkimuksessa diagnoosin tarkkuus vaihteli. Raskaushypertension (ei proteinuriaa) sairastaneille äideille tehtiin erillinen analyysi. Sydän- ja verisuonitauteihin liittyvinä vastemuuttujina olivat verenpainetauti, iskeeminen sydänsairaus (sydäninfarkti, angina pectoris, sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, vaikea sepelvaltimoiden iskemia, sydämen vajaatoiminta), aivohalvaus (aivoinfarkti, aivoverenvuoto), laskimotromboembolia ja kokonaiskuolleisuus. Verenpainetaudin kriteereinä käytettiin vähintään 90 mmHg diastolista verenpainetta tai verenpainelääkityksen käyttöä raskauden jälkeen. Sydän- ja verisuonitapahtumia oli aineistossa kaikkiaan 29 495.

Tutkimuksia löytyi 117, joista 25 sisällytettiin lopulta mukaan. Analyyseissä oli mukana 3 488 160 naista, joista 198 252 oli sairastanut pre-eklampsian. Naisten lukumäärä vaihteli analysoitavan vastemuuttujan mukaan.

Pre-eklampsian sairastaneilla äideillä oli kohonnut riski sairastua verenpainetautiin (RR 3,70; 95 % luottamusväli 2,70–5,05, seuranta-aika 14,1 vuotta), iskeemiseen sydänsairauteen (RR 2,16; 95 % luottamusväli 1,86–2,52, seuranta-aika 11,7 vuotta), aivohalvaukseen (RR 1,81; 95 % luottamusväli 1,45–2,27, seuranta-aika 10,4 vuotta) ja laskimotromboemboliaan (RR 1,79; 95 % luottamusväli 1,37–2,33, seuranta-aika 4,7 vuotta). Myös pre-eklampsian sairastaneiden äitien kuolleisuus oli kohonnut verrattuna äiteihin, jotka eivät olleet sairastaneet pre-eklampsiaa (RR 1,49, 95 % luottamusväli 1,05–2,14, seuranta-aika 14,5 vuotta).

Raskaushypertension sairastaneiden myöhempää sairastavuutta oli selvitetty 2 tutkimuksessa, joissa oli yhteensä 2 106 äitiä. Heillä oli kohonnut riski sairastua verenpainetautiin (RR 3,39; 95 % luottamusväli 0,82–13,92) verrattuna äiteihin, joilla ei ollut raskaudenaikaista verenpaineen nousua.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Pre-eklampsian määritelmä oli tässä tutkimuksessa mahdollisesti tarkempi kuin edellä käsitellyssä systemaattisessa katsauksessa, ja lisäksi herkkyysanalyysillä oli arvioitu harhan mahdollisuutta. Osa analyyseihin sisällytetyistä tutkimuksista oli aika vanhoja. Pariteetin merkitystä ei huomioitu.

Giorgione ym. selvittivät systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Giorgione V, Ridder A, Kalafat E ym. Incidence of ...»3 raskaudenaikaisen kohonneen verenpaineen (pre-eklampsia, eklampsia, HELLP ja raskaushypertensio) ja synnytyksen jälkeisen kohonneen verenpaineen riskiä 6 kuukautta, 1 vuotta ja 2 vuotta synnytyksen jälkeen. Pre-eklampsian sairastaneita äitejä tarkasteltiin erillisissä analyyseissä. Tutkimukset, joissa äideillä oli raskautta edeltävä verenpainetauti tai se ilmaantui ennen 20. raskausviikkoa, suljettiin pois analyyseistä.

Kohonnut verenpaine määriteltiin siten, että systolisen verenpaineen tuli olla ≥ 140 mmHg ja/tai diastolisen verenpaineen ≥ 90 mmHg useammassa kuin yhdessä kliinisessä mittauksessa. Diagnostisena kriteerinä käytettiin myös verenpainelääkityksen käyttöä ja samanaikaisia matalampia verenpaineen raja-arvoja (120/80 mmHg).

Tutkimuksia löytyi 223, joista katsaukseen sisällytettiin 15 tutkimusta (14 kohorttitutkimusta ja 1 tapaus-verrokkitutkimus). Näistä 13 tutkimuksessa oli tarkasteltu pre-eklampsiaa. Äitien määrä tutkimuksissa vaihteli välillä 28–5105 ja seuranta-aika välillä 2–24 kuukautta.

Pre-eklampsian sairastaneilla äideillä (kun kroonista verenepainetautia sairastavat oli suljettu pois analyyseistä) oli kohonnut riski sairastua verenpainetautiin (OR 6,83; 95 % luottamusväli 4,25–10,96; I2 = 53 %) verrattuna äiteihin, joilla verenpaine oli raskauden aikana normaali. Riski oli korkeimmillaan 6 kuukauden kohdalla (OR 43,95, 95 % luottamusväli 5,72–338,04; I2 = 0 %). Aikavälillä 6 kuukautta – 1 vuosi riski oli matalampi (OR 4,46, 95 % luottamusväli 2,76–7,21; I2 = 56 %) kuin seuranta-ajanjakson ollessa 1–2 vuotta (OR 8,91, 95 % luottamusväli 4,33–18,33; I2 = 33 %).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Tärkeä tutkimus, jossa oli eritelty välitöntä synnytyksen jälkeistä riskiä eri ajanjaksoina 2 vuoteen saakka. Tarkastelluissa aineistoissa ja kohonneen verenpaineen määrittelyssä oli kuitenkin heterogeenisyyttä, GRADE-arvioinnin mukaan yksittäiset tutkimukset olivat laadultaan heikkoja tai kohtalaisia, ja muun muassa kontrolliryhmän valinnassa oli mahdollisesti valintaharhaa. Lisäksi synnytyksen jälkeinen ensimmäisen 6 kuukauden riski oli mahdollisesti yliarvioitu vähäisten tutkimusten vuoksi. Lisäksi oli epäselvää, milloin raskauden jälkeen verenpaineen nousu häviää.

Näytönastekatsauksissa käsitellyt tutkimukset on koottu taulukkoon «Näytönastekatsauksessa käsitellyt tutkimukset....»1.