Meta-analyysi «Nevill RE, Lecavalier L, Stratis EA. Meta-analysis...»1 vuodelta 2018 sisälsi 19 RCT tutkimusta, joissa arvioitiin vanhempien kautta toteutettavien interventioiden vaikutusta 1–6-vuotiailla autismikirjon lapsilla. Meta-analyysissä mukana olleet interventiot olivat: Child’s Talk Project, Hanen’s More Than Words, DIR/Floortime, Parent Focus Training, Parent-mediated Communication-focused Treatment, Pivotal response Training, Joint Attention Symbolic Play Engagement and Regulation, Video Intervention to promote Positive Parenting for children with Autism, Home-based program, Building Blocks, Focused Playtime Intervention, PLAY Project, Preschoolers with Autism, Treatment and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children ja Social Communication, Emotional Regulation, and Transactional Supports. Mukaan otetut tutkimukset on julkaistu vuosina 2000–2015.
Potilaat: 608 lasta ja vanhempaa aktiivihoidossa, 597 kontrolliryhmässä, lasten keski-ikä 48 kuukautta (vaihteluväli 15–72 kk). Meta-analyysissä ei ole huomioitu lasten kognitiivista tasoa eri tutkimuksissa.
Interventio: Vaihtelivat sisällön, keston, toteutuspaikan ja ryhmä- tai yksilöhoidon suhteen.
Vertailu: Vertailuryhmä oli joko tavanomainen hoito (treatment as usual, TAU) tai suppeampi interventio/psykoedukaatio.
Lopputulema: Päävastemuuttujia olivat autismikirjon häiriön (autism spectrum disorder, ASD) ydinoireiden lievittyminen, kommunikaatio ja kieli, kognitio ja sosiaalinen vuorovaikutus. Vasteen arvioimiseen käytetyt mittarit vaihtelivat.
Tutkimusnäyttö (quality of evidence, GRADE) oli kohtalainen seuraavien alueiden osalta: ASD-oireiden vaikeus, kommunikaatio ja kieli ja kognitio. Näyttö jäi kohtalaiseksi, koska tutkimusten voima jäi liian heikoksi. Tutkimusnäyttö oli heikko sosiaalisen vuorovaikutuksen osalta useista tutkimusasetelmista johtuvista syistä.
Päävastemuuttujien osalta interventioiden vaikutuksen suuruus (effect size, g) oli pieni ASD-oireiden (g = 0,22; 95 % luottamusväli 0,03–0,41), sosiaalisen vuorovaikutuksen (g = 0,22; 95 % luottamusväli 0,09–0,36) ja kognition (g = 0,24, 95 % luottamusväli 0,03–0,46) osalta sekä mitätön kommunikaatio ja kieli -osa-alueen osalta (g = 0,16; 95 % luottamusväli 0,02–0,31). Kun katsottiin vaikutuksia erikseen vanhempien ja kliinikon arvioimana, vanhempien arvioimana oireilu helpotti kielen ja kommunikaation osalta (weighted mean g = 0,18; 95 % luottamusväli 0,01–0,34; z = 2,08; p < 0,05), mutta ei sosiaalisen vuorovaikutuksen osalta (weighted mean g = 0,12; 95 % luottamusväli -0,05–0,29; z = 1,35; p = 0,18). Kliinikon arviomana tulos oli päinvastainen (sosiaalinen vuorovaikutus weighted mean g = 0,27; 95 % luottamusväli 0,06–0,47; z = 2,57; p < 0,05, kieli ja kommunikaatio weighted mean g = 0,14; 95 % luottamusväli -0,01–0,29; z = 1,90; p = 0,06). Ristiriidan arveltiin johtuvan harhasta (intervention osalta ei sokkoutettu).
Interventioon käytetty aika vaihteli tutkimusten välillä 2,3 tunnista 104 tuntiin. Interventioon käytetty aika ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi vastemuuttujiin niiltä osin, kuin se oli mahdollista laskea (sosiaalinen vuorovaikutus ja kommunikaatio). Myöskään sillä, oliko vertailuryhmä tavanomaisen hoidon vai muun aktiivisen intervention ryhmä, ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vastemuuttujiin.
Yhteenvetona useimpien mittareiden osalta pieni positiivinen tutkimusnäyttö vaikuttavuudesta. Tutkimusten laatu parantunut.
Harha: Kaikki tutkimukset olivat satunnaistettuja, mutta vanhemmat tiesivät, mihin ryhmään kuuluivat (single-blinded).
Tutkimustyyppi: meta-analyysi.
Kommentti: tutkimusasetelmien, interventioiden ja vastemittareiden vaihtelevuus tutkimusten välillä vaikuttaa meta-analyysin tuloksiin ja luotettavuuteen.