D’Alo ym. (2021) tutkivat systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «D'Alò GL, De Crescenzo F, Amato L ym. Impact of an...»1 psykoosilääkkeiden tehoa lapsilla ja nuorilla, joilla on autismikirjon häiriö (autism spectrum disorder, ASD). Katsauksen tavoitteena oli saada näyttöön perustuvaa tietoa Italian kansallisen ASD:n hoitosuosituksen pohjaksi. Systemaattista katsausta varten haettiin ensimmäisen ja toisen polven psykoosilääkkeitä (aripipratsoli, klotsapiini, haloperidoli, levosulpiridi, lurasidoni, olantsapiini, risperidoni, trifluoperatsiini) koskevat RCT-tutkimukset tietokannoista CENTRAL, PubMed/Medline, Embase, PsycINFO ja Web Of Science sekä tutkimusrekisteristä kunkin tietokannan alusta aina tammikuuhun 2019 asti.
Haussa löytyi 21 sisäänottokriteerit täyttävää RCT-tutkimusta, joista yksi tutkimus «Hollander E, Wasserman S, Swanson EN ym. A double-...»2 käsitteli olantsapiinia (Hollander ym. 2006). Hollanderin ym. artikkelia käsitellään tässä näytönastekatsauksessa yksityiskohtaisemmin omana tutkimuksenaan.
Im (2021) tutki katsauksessaan «Im DS. Treatment of Aggression in Adults with Auti...»3 aggressiivisuuden hoitoa aikuisilla, joilla on autismikirjon häiriö. Katsausta varten tehtiin haku tietokannoista CINAHL, EMBASE ja PsychINFO ajalta tammikuu 1980 – helmikuu 2020. Mukaan otettiin kaikenlaiset julkaistut artikkelit, toisin sanoen RCT-tutkimusten lisäksi myös avoimet tutkimukset, retrospektiiviset katsaukset ja tapausselostukset.
Hakuehdot täyttäviä julkaisuja löytyi yhteensä 70. Olantsapiinia koskien ei löytynyt yhtään RCT-tutkimusta ja vain yksi pieni avoin kontrolloimaton prospektiivinen tutkimus «Potenza MN, Holmes JP, Kanes SJ ym. Olanzapine tre...»4 (Potenza ym. 1999). Potenzan (1999) ym. tutkimuksessa «Potenza MN, Holmes JP, Kanes SJ ym. Olanzapine tre...»4 aineistoon kuului kahdeksan potilasta, joista neljä oli lapsia tai nuoria ja neljä aikuisia. He saivat olantsapiinia 5–20 mg/vrk 10 viikon ajan. Aggressiivisuuden mittareina oli SIB-Q ja Visual Analog Scale. Aggressiivisuus väheni merkitsevästi 6:lla 7 potilaasta. Haittavaikutuksena todettiin painonnousua 6 potilaalla ja sedaatiota 3 potilaalla.
Kommentti: Kirjoittajan mukaan katsaus ei ole systemaattinen, mutta se on kirjallisuuskatsauksena laaja ja selkeästi rajattu, haun suorittaminen ja sisäänottokriteerit on kuvattu selkeästi ja yksittäisten tutkimusten harhan riski on arvioitu.
Sochockyn ja Milinin (2013) systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Sochocky N, Milin R. Second generation antipsychot...»5 tutkittiin toisen polven psykoosilääkkeiden tehoa lapsilla ja nuorilla (ikä 0–24 vuotta), joilla on Aspergerin oireyhtymä tai kognitiivisesti hyvätasoinen autismi (high-functioning autism, HFA). Tiedot tutkimuksista haettiin tietokannoista Medline/PubMed ja Psychinfo. Mukaan otettiin sekä RCT-tutkimukset että avoimet tutkimukset. Haussa ei rajattu, millaista käyttäytymistä tutkimus koskee (autismin ydinoireet, käytösoireet, neurokognitiiviset oireet).
Sisäänottokriteerit täyttäviä, olantsapiinia koskevia tutkimuksia löytyi neljä, joista yksi oli RCT-tutkimus «Hollander E, Wasserman S, Swanson EN ym. A double-...»2 (Hollander ym. 2006; käsitellään tässä näytönastekatsauksessa yksityiskohtaisemmin omana tutkimuksenaan) ja kolme avoimia kontrolloimattomia tutkimuksia «Fido A, Al-Saad S. Olanzapine in the treatment of ...»6, «Milin R, Simeon JG, Batth S ym. An open trial of o...»7, «Kemner C, Willemsen-Swinkels SH, de Jonge M ym. Op...»8 (Fido ja Al-Saad 2008, Milin ym. 2006 ja Kemner ym. 2002). Fidon ja Al-Saadin (2008) avoimeen 13 viikon kestoiseen tutkimukseen «Fido A, Al-Saad S. Olanzapine in the treatment of ...»6 osallistui 40 autistista lasta ja nuorta. CGI-S-asteikolla arvioituna 30 %:lla hoitovaste oli "much improved" (p < 0,05). ABC-asteikolla arvioituna kaikilla osa-alueilla oireet vähenivät merkitsevästi (p < 0,0001–0,005). Milinin ym. (2006) 12 viikon kestoiseen tutkimukseen «Milin R, Simeon JG, Batth S ym. An open trial of o...»7 osallistui 10 autistista lasta ja nuorta. Sekä CGI-I- että CGI-S-asteikolla arvioituna hoitovaste oli merkitsevästi parantunut (p = 0,009, p = 0,008). Myös ASSQ-kyselyn pisteet paranivat merkitsevästi (p = 0). Kemnerin ym. (2002) 12 viikon kestoiseen tutkimukseen «Kemner C, Willemsen-Swinkels SH, de Jonge M ym. Op...»8 osallistui 22 lasta ja nuorta, joilla oli autismi tai määrittämätön laaja-alainen kehityshäiriö (pervasive developmental disorder-not otherwise specified, PDD-NOS). CGI-S-asteikolla arvioituna vain kolmella 22:sta hoitovaste oli "much improved" ja lopuilla 19:llä "minimal improvement" tai "no improvement". ABC-asteikolla arvioituna merkitsevää muutosta havaittiin osa-alueilla ärtyneisyys (p < 0,05), hyperaktiivisuus (p < 0,01) ja epäasianmukainen puhe (p > 0,05). Myös kommunikaatiossa havaittiin merkitsevää paranemista.
Kommentti: Tutkimuksen laatua heikentää se, että meta-analyysissa on mukana RCT-tutkimusten lisäksi avoimia tutkimuksia. Meta-analyysiin on yhdistetty kaikki toisen polven psykoosilääkkeet (aripipratsoli, olantsapiini, ketiapiini ja risperidoni). Valtaosa tutkimuksista koskee risperidonia tai aripipratsolia ja vain pieni osa olantsapiinia, eikä tuloksia voine yleistää olantsapiiniiin.
Hollander ym. (2006) tutkivat kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa paralleelitutkimuksessa «Hollander E, Wasserman S, Swanson EN ym. A double-...»2 olantsapiinin tehoa lasten ja nuorten laaja-alaisessa kehityshäiriössä (pervasive developmental disorder, PDD).
Tutkittavina oli 11 lasta tai nuorta (6–14 vuotta), joilla oli todettu autismi, Aspergerin oireyhtymä tai tarkemmin määrittämätön PDD. Tutkittavat saivat olantsapiinia 7,5–12,5 mg/vrk tai lumetta 8 viikon ajan. Yksi tutkittava jäi pois heti satunnaistamisen jälkeen ja kaksi tutkimuksen kuluessa. Ensisijaisena vastemuuttujana oli CGI-I-asteikolla arvioitu hoitovaste. Olantsapiiniryhmässä muutos oli merkitsevästi suurempi kuin lumeryhmässä (z = -2,762, p = 0,006). Toissijaisena vastemuuttujana oli cY-BOCS-asteikon ja Overt Aggression Scale – modified -asteikon pistemäärän muutos. Näissä pisteissä ei ollut tilastollista eroa. Lisäksi rekisteröitiin haittavaikutuksia Olanzapine Side Effect Checklistin ja liikehäiriöitä arvioivien lomakkeiden avulla sekä seuraamalla pituus-, paino-, verenpaine- ja pulssiarvoja. Haittavaikutuksena olantsapiiniryhmässä oli merkittävä painonnousu.
Kommentti: Tutkimuksen aineisto on hyvin pieni, ja tutkimusmenetelmät ja tulokset on kuvattu puutteellisesti. Tutkimusta on rahoittanut lääketehdas.
Malone ym. (2001) vertasivat avoimessa kontrolloidussa paralleelitutkimuksessa «Malone RP, Cater J, Sheikh RM ym. Olanzapine versu...»9 olantsapiinin tehoa ja turvallisuutta haloperidoliin autismiin liittyvien käytösoireiden hoidossa lapsilla, joilla oli todettu lapsuusiän autismi tai määrittämätön lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö.
Tutkittavana oli yhteensä 12 lasta (ikä 7,8 ± 2,1 vuotta). Tutkittavat saivat 6 viikon ajan yksilöllisesti määriteltyä annosta olantsapiinia (5–10 mg/vrk) tai haloperidolia (0,5–2,5 mg/vrk). Ensisijaisena vastemuuttujana oli CGI-asteikolla arvioitu ja toissijaisena CPRS-asteikolla arvioitu hoitovaste. Haittavaikutuksia tutkittiin paino-, verenpaine- ja pulssimittausten lisäksi seurantalomakkeiden ja laboratoriotutkimusten avulla.
Molemmissa ryhmissä oireet vähenivät seurannan aikana. Olantsapiiniryhmässä 5/6 ja haloperidoliryhmässä 3/6 arvioitiin respondereiksi CGI:n perusteella. Ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroa. CPRS-arvioinnin perusteella oireet vähenivät seuranta-aikana merkitsevästi molemmissa ryhmissä. Olantsapiiniryhmässä haittavaikutuksena todettiin väsymystä ja painonnousua. Painonnousu oli merkitsevästi suurempaa olantsapiiniryhmässä.
Kommentti: Tutkimuksen aineisto on hyvin pieni. Tutkimus oli sokkouttamaton, ja vertailuinterventiona oli toinen psykoosilääke eikä lume.
Coleman ym. (2019) «Coleman DM, Adams JB, Anderson AL ym. Rating of th...»10 tutkivat autismikirjon häiriöissä usein käytettyjen psyykenlääkkeiden ja epilepsialääkkeiden hyötyjä ja haittoja osana National Survey on Treatment Effectiveness for Autism -kyselyä. Lääkehoitoa koskevaan tutkimukseen osallistui 505 henkilöä siten, että kyselyyn vastasi tavallisimmin henkilön ensisijainen huoltaja. Lääkkeet pisteytettiin standardisoidulla asteikolla kokonaishyödyn ja -haitan sekä sen mukaan, mihin spesifisiin oireisiin ne vaikuttivat. Koettuna nettohyötynä raportoitiin kokonaishyödyn ja kokonaishaitan erotus.
Arvioitavana oli yhteensä 26 psyykenlääkettä ja epilepsialääkettä. Näistä neljä oli psykoosilääkkeitä (risperidoni, aripipratsoli, ketiapiini ja olantsapiini). Olantsapiinin nettohyöty osoittautui negatiiviseksi, toisin sanoen hyödyt olivat haittoja vähäisemmät (kokonaishyöty +1,0, kokonaishaitta -1,5, nettohyöty -0,5). Tavallisimmin hyötyä koettiin olleen aggressioon/agitaatioon (32 %), ahdistuneisuuteen (32 %) ja hyperaktiivisuuteen (18 %). Tavallisimmat haitat olivat painonnousu (36 %), aggressio/agitaatio (18 %), kognitiiviset haitat (18 %) ja ärtyneisyys (18 %)
Yleiskommentti: Olantsapiinin hyötyjä koskeva näyttö on hyvin niukkaa ja perustuu lähinnä avoimiin kontrolloimattomiin tutkimuksiin. Painonnousu, väsymys ja muut haittavaikutukset heikentävät lääkkeen nettohyötyä.