Tutkimus 1: Reichow'n ym. (2012) Systemaattisessa Cochrane-katsauksessa «Reichow B, Steiner AM, Volkmar F. Social skills gr...»1 oli mukana viisi RCT-tutkimusta ja tarkoituksena oli arvioida sosiaalisten taitojen ryhmien tehokkuutta sosiaalisen kompetenssin (primary outcome), sosiaalisen kommunikaation ja elämänlaadun parantamisessa (secondary outcomes) 6–21-vuotiailla autismikirjon henkilöillä. Mukana oli 196 älykkyydeltään normaalitasoista lasta ja nuorta. Mukaan otetut tutkimukset oli haettu kahdeksasta eri tietokannasta. Datan keräsi ja analysoi kaksi katsauksen tekijää.
Mukaan otettiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa verrattiin sosiaalisten taitojen ryhmäkuntoutusta verrokkiryhmään, joka ei saanut sosiaalisiin taitoihin ryhmämuotoista kuntoutusta, oli jonotuslistalla tai sai tavanomaista autismikuntoutusta. Muutosta mitattiin standardoiduilla sosiaalisen kompetenssin, sosiaalisen kommunikaation, elämänlaadun ja tunteiden tunnistamisen mittareilla, muun muassa Vineland tai sosiaalisten taitojen arviointiasteikko.
Tulokset osoittavat, että on jonkin verran näyttöä siitä, että sosiaalinen kompetenssi lisääntyi (efektikoko = 0,47; 95 % luottamusväli 0,16–0,78, p = 0,003) ja ystävyyden laatu parani (efektikoko = 0,41; 95 % luottamusväli 0,02–0,81, p = 0,04). Elämänlaadun osalta yksittäiset tutkimukset viittaavat yksinäisyyden vähenemiseen (efektikoko = -0,66; 95 % luottamusväli -1,15– -0,17, p = 0,008). Koettuun masennukseen interventiolla ei ollut vaikutusta.
Koe- ja kontrolliryhmän välillä ei tullut eroa tunteiden tunnistamisen taidoissa (efektikoko = 0,34; 95 % luottamusväli -0,20–0,88, p = 0,21) eikä sosiaalisessa viestinnässä käytettyjen sanontojen ymmärtämisessä (efektikoko = 0,05; 95 % luottamusväli -0,63–0,72, p = 0,89).
Harhan riski: Harhan riski arvioitiin The Cochrane risk of bias -instrumentilla lähtötason mittausten, sokkouttamisen (osallistujat, tulosten arviointi), ryhmiin jaon, suoritus- ja havaitsemisharhan suhteen. Kaikissa viidessä tutkimuksessa oli suuri harhan riski osallistujien sokkouttamiseen liittyen. Sokkouttaminen ei ollut mahdollista osallistujien, vanhempien ja ryhmän vetäjien osalta. Riippumatonta arviota vastemuuttujien arvioimiseksi ei toteutettu. Muilta osin harhan riski oli epäselvä tai vähäinen. Cochrane-katsauksen laatijoiden arvioima tutkimusten laatu oli heikko.
Tulokset: Tutkimuksen yleistettävyys on rajallinen, sillä suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli älykkyydeltä keskitasoisia ja 7–12-vuotiaita. Jonkin verran on näyttöä, että sosiaalisten taitojen ryhmät saattavat lisätä autismikirjon lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja. Tutkimuksissa havaittiin myös merkkejä yksinäisyyden vähenemisestä ryhmäkuntoutuksen jälkeen, mikä lisäsi koettua elämänlaatua. Tämä meta-analyysi antoi alustavaa näyttöä ryhmäinterventioiden vaikutuksesta.
Tutkimus 2: Gatesin ym. (2017) systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Gates JA, Kang E, Lerner MD. Efficacy of group soc...»2 tutkittiin sosiaalisten taitojen ryhmäinterventioiden tehokkuutta nuorilla, joilla on autismikirjon häiriö. Tutkimuksessa mukana oli 18 sisäänottokriteerit täyttänyttä RCT-tutkimusta. Kaikissa tutkimuksissa mukana oli koe- ja kontrolliryhmäasetelma. Kyseinen meta-analyysi sisälsi myös aiemmassa Cochrane-katsauksessa «Reichow B, Steiner AM, Volkmar F. Social skills gr...»1 mukana olleet viisi tutkimusta. Vuoden 2012 Cochrane-katsauksen jälkeen tutkimusten määrä on merkittävästi lisääntynyt.
Tutkimusten sisäänottokriteerit: vertaisarvioidut tutkimukset, sosiaalisten taitojen ryhmäintervention keskiössä keskeisimmät sosiaaliset taidot, 5–21-vuotiaat henkilöt, joilla autismikirjon diagnoosi, satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ja kontrolliryhmä, joka sai tavanomaista kuntoutusta, oli jonotuslistalla tai ei saanut mitään hoitoa.
Haku tehtiin tietokannoista PsycINFO, PubMed, and Web of Science (v. 2014–2016).
Tutkittavia oli 735 henkilöä, ja osallistujien iän keskiarvo oli 10,54 vuotta (SD = 4,18). Otoskoko oli 11–97 osallistujaa (M = 40,83, SD = 25,56). Osallistujien verbaalinen älykkyys oli keskimääräisesti 100,01 (vaihteluväli = 86,3–106,26) ja keskimääräinen standardoitu älykkyys 102,27 (vaihteluväli = 87,55–112,45).
Tutkimukseen mukaan otettujen interventioiden sisällöt vaihtelivat paljon sisällön, intervention keston, rakenteen, tyylin ja tavoitteiden osalta.
Tulokset: Lopputulemamittarina käytettiin sosiaalista kompetenssia. Kokonaisvaikutuksen osalta interventiolla oli tilastollisesti merkitsevä vaste, joka oli suuruudeltaan kohtalainen (medium effect) (efektikoko g = 0,51; 95 % luottamusväli 0,30–0,72, p < 0,001). Tilastollisesti merkitsevä vaste sosiaalisessa kompetenssissa näyttäytyi itsearvioinnissa (g = 0,92; 95 % luottamusväli 0,58–1,26, p < 0,001), tehtäviin perustuvien mittausten osalta (g = 0,58; 95 % luottamusväli 0,24–0,92, p < 0,001), vanhempien arvioimana (g = 0,47; 95 % luottamusväli 0,24–0,70, p < 0,01) sekä havainnoitsijoiden arvioimana (g = 0,40; 95 % luottamusväli 0,28–0,52, p < 0,001). Vaste oli suuri itsearvioissa ja kohtalainen tehtäviin perustuvissa ja vanhempien ja havainnoitsijan arvioissa. Vaste ei ollut tilastollisesti merkitsevä opettajien arvioinnissa (g = 0,41; 95 % luottamusväli -0,10–0,93, p= 0,11).
Itseraportin moderointianalyysit paljastivat itsehavainnointivaikutuksen johtuvan siitä, että nuoret ilmoittivat oppineensa taitavaa sosiaalista käyttäytymistä, sosiaalinen tietämys lisääntyi, (efektikoko g = 1,15, p < 0,01), mutta sosiaalinen suoriutumiskyky ei ollut tilastollisesti merkitsevä (efektikoko g = 0,28, p = 0,31).
Harhan riski: Katsausartikkeli arvioi julkaisuharhaa, mutta ei tutkimusasetelmiin liittyvää harhaa. Vanhempien raportoinnin osalta ei löytynyt näyttöä julkaisuharhasta. Opettajien ja itseraportoinnin osalta julkaisuharha oli mahdollinen. Koska kokonais- ja itseraportointimeta-analyyseissä havaittiin viitteitä mahdollisesta julkaisuharhasta, tämä viittaa siihen, että "todelliset" vaikutukset voivat olla pienempiä kuin mitä tutkimuksessa raportoidaan.
Meta-analyysin tulosten perusteella sosiaalisten taitojen interventiot näyttävät olevan kohtalaisen tehokkaita nuorilla, joilla on autismikirjon häiriö, mutta eivät yleisty kouluympäristöihin tai itse raportoituun sosiaaliseen suoriutumiseen. Meta-analyysi antaa samansuuntaisen efektikoon (g = 0,51) kuin 2012 tehty Cochrane-katsaus «Reichow B, Steiner AM, Volkmar F. Social skills gr...»1 (g = 0,47).