Srinivasan ym. (2018) tarkastelivat systemaattisessa katsauksessaan «Srinivasan SM, Cavagnino DT, Bhat AN. Effects of E...»1 ratsastusterapian vaikutusta autismikirjon lasten ja nuorten käyttäytymiseen ja taitoihin. Lisäksi arvioitiin huolellisesti tutkimusten laatua. Katsausta varten haettiin tutkimukset tietokannoista PubMed, PsychINFO, ERIC, Scopus ja CINAHL. Mukaan hyväksyttiin kaikki ennen katsauksen tekemisen ajankohtaa julkaistut, englanninkieliset vertaisarvioidut tutkimukset, joissa raportoitiin ratsastusterapian ja hevosavusteisen terapian vaikutusta käyttäen kokeellisia (experimental) tai näennäiskokeellisia (quasi-experimental) koeasetelmia. Tapaustutkimuksia ei otettu mukaan. Katsaukseen hyväksytyt 15 artikkelia oli julkaistu vuosina 2009–2016, ja niissä oli tutkittu 3–16-vuotiaita autismikirjon henkilöitä (n = 428). Aikuisilla tehtyjä tutkimuksia ei löydetty. Tutkimuksista 11 käytti kuntoutusmuotona ratsastusterapiaa (therapeutic riding; sisältäen yleensä myös hevosen hoitoa ja maastakäsittelyä), kolme fysio- tai toimintaterapeutin toteuttamaa hevosavusteista kuntoutusta (hippotherapy) ja yhdessä terapia toteutui ratsastussimulaattorin avulla. Tutkimukset luokiteltiin koeasetelman ja menetelmien laadun perusteella käyttäen Sackettin ym. 1997 «Sackett DL, Richardson SW, Rosenberg WR, Haynes RB...»2 julkaisemaa luokitusta. Tason I tutkimuksia, eli satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, oli yhteensä kolme, ja kaikissa näistä kuntoutusmuotona oli ratsastusterapia. Tason II tutkimuksia oli viisi, niissä kaikissa oli mukana vertailuryhmä (neljässä kontrolliryhmä, yhdessä ristikkäisasetelma (cross-over)). Tason III tutkimuksissa (n = 5) ei ollut vertailuryhmää, vaan niissä vertailtiin koeryhmän tuloksia ennen ja jälkeen kuntoutuksen. Kaksi tason IV tutkimusta raportoi vain yksilötason tuloksia.
Katsauksen kirjoittajat laskivat tulosmuuttujille standardoidun keskieron (standardized mean difference, SMD) mukaiset efektikoot. Efektikoot laskettiin myös silloin, kun ne oli annettu alkuperäistutkimuksissa; osassa katsauksen kirjoittajat saivat eri tuloksen kuin tutkijat. Efektikoot oli mahdollista laskea 12/15 tutkimuksesta. Tulosmuuttujina oli 12/15 tutkimuksessa käytetty vanhempien ja/tai opettajien täyttämiä kyselylomakkeita ja 6/12 tutkimuksessa kliinikkojen tekemiä arvioita. Lisäksi muutamissa tutkimuksissa oli käytetty havainnoivia ja fysiologisia menetelmiä.
Ratsastusterapian vaikutuksia käyttäytymiseen (stereotyyppinen käytös, ongelmakäytös, tunnereaktiot, ärsyyntyvyys ja yliaktiivisuus, käyttäytymisen ja mielialan säätely) oli tutkittu seitsemässä tutkimuksessa, joista viidessä raportoitiin merkitseviä positiivisia tuloksia. I ja II tason tutkimuksissa (n = 3) ratsastusterapialla todettiin olevan efektikokojen perusteella pieni–kohtalainen vaikutus käyttäytymiseen. 11/19 efektikoon luottamusväli ei sisältänyt nollaa. Esimerkiksi Gabriels ym. (2015) «Gabriels RL, Pan Z, Dechant B ym. Randomized Contr...»3 raportoivat, että vanhempien täyttämän ABC-kyselyn perusteella lasten ärsyyntyvyys (irritability) ja yliaktiivisuus vähenivät 10 viikon ratsastusterapian seurauksena.
Ratsastusterapian vaikutuksia aistitoimintoihin oli tutkittu neljässä tutkimuksessa, joista kolmessa raportoitiin merkitseviä positiivisia tuloksia. I ja II tason tutkimuksissa (n = 3) ratsastusterapialla todettiin olevan efektikokojen perusteella pieni–suuri vaikutus aistitoimintoihin. Esimerkiksi Bass ym. (2009) «Bass MM, Duchowny CA, Llabre MM. The effect of the...»4 totesivat, että ratsastusterapialla oli laaja-alainen vaikutus lapsen aistitoimintoihin vanhempien täyttämän Sensory profile -kyselyn perusteella. 42/56 efektikoon luottamusväli ei sisältänyt nollaa.
Ratsastusterapian vaikutuksia sosiaaliseen kommunikaatioon oli tutkittu 11 tutkimuksessa, joista yhdeksässä raportoitiin merkitseviä positiivisia tuloksia. I ja II tason tutkimuksissa (n = 5) ratsastusterapialla todettiin olevan efektikokojen perusteella pieni–keskikokoinen vaikutus sosiaaliseen kommunikaatioon. Kuitenkin vain kolme yhteensä 21:stä lasketusta efektikoosta oli sellaisia, joiden luottamusväli ei sisältänyt nollaa. Esimerkiksi Gabriels ym. (2015) «Gabriels RL, Pan Z, Dechant B ym. Randomized Contr...»3 raportoivat, että vanhempien täyttämän SRS-kyselyn perusteella lasten sosiaalisen kommunikaation ja sosiaalisen kognition taidot vahvistuivat 10 viikon ratsastusterapian seurauksena.
Ratsastusterapian vaikutuksia motorisiin taitoihin oli tutkittu seitsemässä tutkimuksesta, joista neljässä raportoitiin merkitseviä positiivisia tuloksia. 43/44 efektikoon luottamusväli ei sisältänyt nollaa. I ja II tason tutkimuksista (n = 5) kaksi raportoi ratsastusterapian edistäneen motorisia taitoja, kun taas kolmessa ryhmäeroja ei todettu. Katsauksen tekijät totesivat tämänhetkisten tutkimustulosten antavan vain heikkoa näyttöä ratsastusterapian vaikutuksesta motorisiin taitoihin.
Katsauksen kirjoittajat kävivät läpi myös ratsastusterapian vaikutusta lapsen toiminnalliseen osallistumiseen ja elämänlaatuun, mutta totesivat, ettei näihin ole mahdollista ottaa kantaa olemassa olevan tutkimustiedon perusteella.
Neljään tutkimukseen sisältyi 1–6 kuukauden seuranta-aika. Kahdessa tutkimuksessa ratsastusterapian myönteiset vaikutukset säilyivät seuranta-ajan, kun taas kahdessa tutkimuksessa tulokset laskivat vastaten taas ennen ratsastusterapian aloittamista tehtyjä arvioita.
Kommentti: Katsauksen tutkimuksissa ratsastusterapian kesto oli lyhyt vaihdellen neljästä viikosta 25 viikkoon, kun taas Suomessa ratsastusterapian kesto on yleensä vähintään vuosi. Yli puolet tutkimuksista oli sellaisia, joissa ratsastusterapia toteutui pienryhmässä; Suomessa ratsastusterapia toteutuu yksilöterapiana. Tutkimuksissa ei selvitetty autismikirjon häiriön oirekuvan vaikeusasteen tai kognitiivisen kehitystason vaikutusta ratsastusterapian vaikuttavuuteen.
Valtaosa tilastollisesti merkitsevistä tuloksista, joiden efektikoon luottamusväli ei sisältänyt nollaa, perustui vanhempien täyttämiin kyselylomakkeisiin. Tämä voi olla harhan lähde, koska vanhempia ei ollut sokkoutettu.
Toisessa ratsastusterapiasta julkaistussa systemaattisessa katsauksessa (Trzmiel ym., 2019) «Trzmiel T, Purandare B, Michalak M ym. Equine assi...»5 mukaan otetuista tutkimuksista 14/15 oli samoja kuin edellä kuvatussa Srinivasanin ym. (2018) katsauksessa «Srinivasan SM, Cavagnino DT, Bhat AN. Effects of E...»1. Trzmielin ym. katsaukseen sisältyi myös meta-analyysi, jossa yhdistettiin yhteensä kolmessa tutkimuksessa (joista kaksi RCT-tutkimuksia) käytetyn Vineland-II-arvion tulokset. Vineland-II on vanhemmille tehtävä haastattelu, jossa arvioidaan lapsen arjen adaptiivisia taitoja, sosiaalisia taitoja ja kommunikaatiotaitoja. Meta-analyysin mukaan ratsastusterapiaa saaneiden lasten taidot eivät Vineland-II-arvion perusteella edenneet merkitsevästi enemmän kuin verrokkiryhmiin kuuluneiden lasten taidot. Tässä näytönastekatsauksessa keskityttiin Srinivasanin ym. artikkeliin, koska siinä tutkimuksia oli arvioitu yksityiskohtaisemmin ja huomioitu paremmin niiden laatu.
Pan ym. (2019) «Pan Z, Granger DA, Guérin NA ym. Replication Pilot...»6 ovat toistaneet edellä oleviin katsauksiin sisältyneen RCT-tutkimuksensa «Gabriels RL, Pan Z, Dechant B ym. Randomized Contr...»3 (Gabriels ym., 2015) ja raportoineet vastaavia myönteisiä vaikutuksia sosiaaliseen kommunikaatioon sekä yliaktiivisuuden ja ärsyyntyvyyden vähenemistä. Lisäksi Gabriels ym. (2018) «Gabriels RL, Pan Z, Guérin NA ym. Long-Term Effect...»7 raportoivat alkuperäisen tutkimuksensa seuranta-aineiston, jossa mukana oli noin puolet alkuperäisistä osallistujista. Artikkelin mukaan ero ratsastusterapiaa saaneiden hyväksi säilyi 6 kuukauden seuranta-ajan ärsyyntyvyyden ja sosiaalisen kommunikaation osalta.