Marcotte ja kumppanit (2020) ovat julkaisseet systemaattisen katsauksen «Marcotte J, Grandisson M, Piquemal C ym. Supportin...»1 siitä, mitkä interventiot ovat tehokkaita lisäämään itsenäistymistä kotiarjessa autistisilla 14-vuotiailla tai sitä vanhemmilla henkilöillä. Tutkimukset haettiin tietokannoista PRISMA method, The CINAHL, PsycInfo, ERIC ja Social Services vuosilta 2007–2017. Mukaan hyväksyttiin englannin- ja ranskankieliset tutkimukset, joissa osallistujilla oli autismikirjon häiriö, kognitiivista vaikeutta tai ei, autismikirjon häiriön vaikeustasoa ei määritelty, ikäkriteerinä 14-vuotiaat ja sitä vanhemmat henkilöt. Mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa selvitettiin intervention tai interventioiden vaikutusta itsenäistymistaitoihin kotiarjessa. Intervention menetelmineen ja muuttujineen oli oltava kuvattuna siten, että interventio olisi toistettavissa. Tutkimusten laatu arvioitiin yleisesti systemaattisissa katsauksissa käytössä olevilla menetelmillä riippuen tutkimusasetelmasta (Quasi experimental pre-post case series and single-case studies, without control groups: the Quality Assessment Tool for Before-After (Pre-Post) Studies With No Control Group; Qualitative studies: the criteria described by Cesario, Morin, and Santa-Donato; RCTs: the Physiotherapy Evidence Database (PEDro) scale). Laadun tulokset ilmoitettiin prosentteina: katsaukseen mukaan otettiin tutkimukset, joiden laatuprosentti oli 25 tai enemmän (asteikko: korkea 75–100 %, kohtalainen 50–74 %, heikko 25–49 %).
Mukaan valikoitui 20 tutkimusta vuosilta 2009–2017. Osallistujamäärä vaihteli 1:stä 47:ään, ja valtaosassa (18 tutkimuksessa) oli 4 osallistujaa tai vähemmän. Yhteensä katsauksen tutkimuksissa oli 121 osallistujaa. Valtaosa oli miespuolisia (107/121). Ikävaihtelu oli 14–40 vuotta, ja usein osallistujilla oli autismikirjon häiriön lisäksi liitännäisdiagnooseja, kuten kehitysvamma. Valtaosa valikoiduista tutkimuksista (17/20) oli kvasikoe-asetelmia. Lisäksi mukana oli yksi RCT-tutkimus, yksi kvalitatiivinen tutkimus ja yksi monimenetelmätutkimus. Kaikissa tutkimuksissa oli ennen ja jälkeen -asetelma. Tutkimusten laatu arvioitiin korkeaksi 12:ssa, kohtalaiseksi 6:ssa ja heikoksi yhdessä tutkimuksessa. Monimenetelmätutkimuksessa oli sekä korkealaatuiseksi että kohtalaislaatuiseksi arvioidut analyysit.
Interventioita oli yhteensä seitsemän: videomallinnus (1 tutkimus), video-itse-mallinnus (2), käyttäytymisen (behavioral) interventiot (8), videovihjeet (video prompting) (7), muutosvaiheiden suunnittelun ohjelma (transition planning program) (1), kognitiivisen apulaitteen harjoittelu (1) ja sosiaalisten taitojen ryhmä (1). Yhdessä tutkimuksista oli mukana kaksi interventiota. Interventiot toteutettiin opintojen yhteydessä (11 tutkimuksessa), kotona (5) ja yhteiskunnassa (community) (7). Kesto vaihteli 2 kerrasta 36 kertaan.
Interventioissa harjoitettavat taidot vaihtelivat tutkimuksesta toiseen: itsestä huolehtiminen (self-care) (1 tutkimuksessa), ruoka ja ateriat (6), taloudenhoito (2), ostaminen ja ostokset (3), ajanhallinta (2), matkustaminen/liikkuminen (1), vapaa-ajan toiminta (1) ja sosiaaliset ja kommunikaatiotaidot (2). Joissakin tutkimuksissa taitoja ei voitu luokitella vain tietylle alueelle. Tulokset saatiin pääasiassa observoimalla, mille tulosportaalle osallistuja suoriutui kyseisessä tehtävässä (prosenttiluku). Lisäksi käytettiin haastatteluja ja kyselyjä.
Katsauksen johtopäätökset: Kaikki interventiot olivat tehokkaita parantamaan taitoja liittyen kotona itsenäistymiseen. Kaikissa tutkimuksissa kyseinen interventio auttoi osallistujia parantamaan suoriutumista kyseisessä harjoitettavassa tehtävässä. Teknologian käytön havaittiin lisääntyvän uusimpia tutkimuksia kohden.
Esitellyt monenlaiset interventiot saattavat olla tehokkaita parantamaan arjen itsenäistymistaitojen kehittymistä nuorilla ja aikuisilla autismikirjon henkilöillä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan laajasti, jotta jatkossa voidaan valita yksilöllisesti sopivat interventiot.
Kommentti: Katsauksen laatua heikensi vähäinen RCT-tutkimusten määrä (1 kpl) sekä tutkimusten hyvin pienet osallistujamäärät, vaikkakin muuten tutkimukset olivat valtaosin hyvä- tai kohtalaislaatuisia. RCT:n laatu oli heikko. Autismikirjon häiriön vaikeustasoa ei huomioitu tai eritelty alaryhmiä, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä. Interventiot, toteutusympäristö ja tavoitellut taidot olivat hyvin heterogeeniset tutkimusten kesken, mikä rajoittaa yleisten johtopäätösten tekemistä. Lopputulosmuuttujat olivat potilaille merkityksellisiä.
Lisää tutkimusnäyttöä eri interventioista tarvitaan. Vaikuttavuutta autismikirjon häiriön ydinoireisiin ei tutkittu.