Vuonna 2022 julkaistussa singaporelaisessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissa «Teh EJ, Vijayakumar R, Tan TXJ ym. Effects of Phys...»1 selvitettiin liikuntainterventioiden vaikutusta stereotyyppisiin motorisiin liikkeisiin (stereotypic motor behaviour, SMB) lapsilla, joilla oli autismikirjon häiriö. Meta-analyysia varten haettiin julkaistuja ja julkaisemattomia tutkimuksia neljästä tietokannasta: PsycINFO, Scopus, Web of Science ja Pubmed. Haussa käytettiin liikunnan määritelmää: fyysinen aktiviteetti, joka on suunniteltu, strukturoitu, toistuva ja tarkoituksellinen. Lisäksi etsittiin tutkimuksia Google Scholarista asiasanahaulla. Mukaanottokriteerit olivat: 1. tutkimus oli julkaistu ajalla 1900–2018, 2. tutkimus oli englanninkielinen, 3. tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä oli autismikirjon diagnoosi (autismi, autismikirjon häiriö, Aspergerin oireyhtymä, PDD-NOS), 4. riippumaton muuttuja oli fyysinen liikuntainterventio ja 5. riippuva muuttuja oli SMB-frekvenssi. Meta-analyysiin hyväksyttiin 22 tutkimusta (N = 274), joiden laatu arvioitiin Mixed Methods Appraisal Tool- menetelmää käyttäen. Näistä 21 tutkimusta täytti 60–100-prosenttisesti laatukriteerit (N = 258). Yksi tutkimuksista oli tällä menetelmällä arvioiden heikompi laadultaan. Mukana oli 2 RCT-tutkimusta (N = 70), 10 satunnaistamatonta tutkimusta, joista 8 oli ryhmäinterventiota, ja 10 yksilöinterventiota sekä 2 yksittäistapaustutkimusta. Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden keski-ikä oli 9,6 vuotta (3–21 vuotta). Heistä 225 oli poikia (82,1 %) ja 35 tyttöjä (12,8 %). 14 tutkittavan (5,1 %) sukupuolta ei ollut raportoitu. Stereotyyppisiä motorisia liikkeitä oli 15 tutkimuksessa rekisteröity suorilla menetelmillä mittaamalla ja 7 tutkimuksessa epäsuorilla menetelmillä (vanhemman raportointi). Stereotyyppisten motoristen liikkeiden arvioinnissa käytettiin Gilliam Autism Rating Scale- ja Aberrant Behaviour Checklist -mittareita. Tutkimuksissa käytetyt liikuntainterventiot olivat keskenään erilaisia: hölkkä (10), kävely (3), pallopelit (4), pyöräily (2), tanssi (2), rullaluistelu (1), trampoliinihyppely (1), jooga (2), terapeuttinen ratsastus (1), itämainen kamppailulaji kata (1) ja nei yang gong -liikesarjoja ja hengitysharjoituksia (1). Tutkimuksissa käytettiin 1–3:a liikuntamuotoa. Tutkimuksissa arvioitiin liikuntainterventioiden välittömiä vaikutuksia stereotyyppisiin motorisiin liikkeisiin. Meta-analyysiin kerättiin tieto liikuntainterventioiden intensiteetistä (metabolic equivalent, MET, meta-analyysin tekijöiden arvioimana), kestosta (1,5–60 minuuttia) ja frekvenssistä (1–7 sessiota/viikko) ja tutkimuksen pituudesta (vaihteli yhdestä tutkimussessiosta 16 viikon mittaiseen tutkimusprotokollaan).
Koska tutkimusaineisto oli heterogeeninen, tutkimustuloksia analysoitiin kahdella monitasoisella meta-analyysilla: ensimmäisessä arvioitiin kaikkia mukaan otettuja tutkimuksia ja toisessa yksittäistapaustutkimuksia ja ryhmätutkimuksia. Ensimmäisessä meta-analyysissa todettiin suuri kokonaisvaikutus, Hedgen g = 1,16 (95 % luottamusväli 0,72–1,61). Toisessa meta-analyysissa todettiin pienempi, mutta merkitsevä vaikutus, g = 0,51 (95 % luottamusväli 0,19–0,83). Liikunnan intensiteetti ennusti intervention vaikuttavuutta (1. regressiokerroin 0,30, SE 0,05, p < 0,001 ja 2. regressiokerroin 0,21, SE = 0,07, p = 0,01); mitä intensiivisempää liikuntaa, sitä vähemmän stereotyyppisiä motorisia liikkeitä. Ikä, liikunnan kesto ja frekvenssi, yksilö- tai ryhmäinterventio eivät ennustaneet liikuntaintervention vaikuttavuutta.
Kommentit: Meta-analyysiin hyväksytyissä tutkimuksissa oli harhalähteitä. Suurimmassa osassa tutkimuksia data kerättiin joko vanhemmilta ja huoltajilta tai tutkijoilta, jotka ohjasivat liikuntainterventiota, eikä käytetty itsenäisiä tarkkailijoita. Suurimmassa osassa tutkimuksia ei arvioitu liikunnan intensiteettiä mittaamalla fysiologisia parametreja tutkimustilanteessa, vaan meta-analyysin tekijät arvioivat sen jälkikäteen käyttäen MET-arvoja. Liikuntainterventiot olivat keskenään hyvin erilaisia. Liikuntainterventioiden pitkäkestoisia vaikutuksia stereotyyppisiin motorisiin liikkeisiin ei tutkittu.