Vuonna 2022 julkaistussa kiinalaisessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissa «Liang X, Li R, Wong SHS ym. The Effects of Exercis...»1 arvioitiin liikunnan vaikutusta toiminnanohjaukseen lapsilla ja nuorilla, joilla on autismikirjon häiriö. Meta-analyysia varten haettiin tammikuuhun 2021 mennessä julkaistuja tieteellisiä, vertaisarvioituja ja englanninkielisiä julkaisuja CINAHL Complete-, SPORTDiscus-, MEDLINE-, Web of Science-, ProQuest- ja ERIC-tietokannoista. Tutkimusten laatua analysoitiin käyttäen Physiotherapy Evidence Database -asteikkoa. Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin 14 RCT-tutkimusta ja satunnaistamatonta vertailututkimusta, joissa käytettiin erilaisia liikuntainterventioita, yksittäisiä liikuntasessioita tai pitkäkestoisia (2–13 viikkoa) tutkimusasetelmia, ja arvioitiin toiminnanohjausta neurokognitiivisilla tehtävillä tai validoiduilla kyselyillä. Tutkimusten laatu arvioitiin korkeaksi. Tutkimuksissa käytetyt liikuntainterventiot olivat keskenään erilaisia, ja ne jaoteltiin kolmeen kategoriaan: liikuntapelit (Dance Dance Revolution, Makoto arena, Kinect tennis), itämaiset kamppailulajit (karate, kiinalainen mind-body-harjoittelu) ja tavanomaiset aerobiset liikuntamuodot (pallopelit, pyöräily, hölkkä). Toiminnanohjaustaitoja arvioitiin vanhemman kyselylomakkeella (Behavior Rating Inventory of Executive Function BRIEF) tai mitattiin erilaisilla validoiduilla menetelmillä, joista eniten käytettiin seuraavia: työmuistia mitattiin Tower of London- ja Digit Span Forward and Backward -menetelmillä, inhibitorista kontrollia mitattiin go-no-go- ja Stroop-menetelmillä ja kognitiivista joustavuutta Color Trails Test- ja Wisconsin Card Sortin Test -menetelmillä.
Meta-analyysiin hyväksyttiin seitsemän julkaisua (N = 248). Nämä olivat kaikki RCT-tutkimuksia, jotka oli tehty 6–18-vuotiaille lapsille ja nuorille vuosina 2011–2021. Otoskoko oli 22–60 henkilöä. Kaikissa alkuperäisissä artikkeleissa ei raportoitu tutkittujen kognitiivista tasoa; yhdessä älykkyysosamäärä oli yli 40, kahdessa noin 70–80. Meta-analyysissa oli mukana vain pitkäkestoisia tutkimusasetelmia (4–13 viikkoa). Tutkimuksissa käytettiin yhtä liikuntainterventiota kussakin. Vain viidessä tutkimuksessa raportoitiin liikunnan intensiteetti, joka vaihteli kevyestä voimakkaaseen. Yhdessä näistä tutkimuksista intensiteettiä mitattiin objektiivisesti sykemittarilla ja neljässä ohjaajan havainnoinnilla. Liikuntainterventioiden frekvenssi oli 1–6 kertaa viikossa ja sessioiden pituus 2–70 minuuttia.
Meta-analyysissa todettiin pitkäkestoisilla liikuntainterventioilla pienestä kohtalaiseen (Hedgen g = 0,342) tilastollisesti merkitsevä vaikuttavuus yleisesti toiminnanohjaustaitoihin (95 % luottamusväli 0,084–0,600, p < 0,01). Kognitiivisen joustavuuden osalta vaikuttavuus oli pienestä kohtalaiseen (g = 0,312; 95 % luottamusväli 0,053–0,570). Inhibitorisen kontrollin osalta vaikuttavuus oli pienestä kohtalaiseen (g = 0,492, 95 % luottamusväli 0,188–0,796). Työmuistin osalta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä (g = 0,212; 95 % luottamusväli 0,088–0,512).
Kommentit: RCT-tutkimuksia oli melko vähän, ja ne olivat otoskooltaan pieniä. Liikuntainterventiot olivat keskenään hyvin erilaisia.