Garcia-Gonzalesin (2020) systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «García-González S, Lugo-Marín J, Setien-Ramos I ym...»1 kartoitettiin vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tutkimuksia, joissa käytettiin transkraniaalista tasavirtastimulaatiota (transcranial direct current stimulation, tDCS) autismikirjon henkilöiden hoidossa. Kaksi tutkijaa osallistui artikkelien valintaan. Menetelmien laatu arvioitiin CONSORT-ohjeiden mukaan. Julkaisuharha arvioitiin. 19 tutkimusta täytti sisäänottokriteerit. Tutkimuksia oli sekä lapsista että aikuisista. Tavallisin menetelmä oli anodaalinen stimulaatio vasemmalle dorsolateraaliselle prefrontaaliselle (DLPFC) aivokuoren alueelle. Tulosmuuttujina olivat autismikirjon häiriön ydinoireet ja neuropsykologiset toiminnot. Tutkittavat olivat autismikirjon diagnoosin saaneita lapsia ja aikuisia. Ikäjakauma oli 4–32 vuotta. Tutkittavien määrä tutkimuksissa oli 8–50. Sisäänottokriteereinä tutkimuksille oli autismikirjon häiriö ja hoitomuotona käytetty transkraniaalinen tasavirtastimulaatio. Poissulkukriteereitä olivat ei-englanninkieliset julkaisut ja ei-empiiriset tutkimukset.
Systemaattiseen katsaukseen sisällytettiin 19 tutkimusta, 11 autismikirjon häiriön lasten ja 7 aikuisten osalta. Yhdessä tutkimuksessa oli sekä lapsia että aikuisia. Tutkittavat olivat pääosin poikia tai miehiä. Tutkittavien määrä oli yhteensä 163. 13 tutkimuksessa oli kontrolliryhmä, näistä kahdeksassa lumekontrolliryhmä ja viidessä crossover-tutkimusasetelma. Anodaalinen stimulaatio oli tavallisin ja intensiteetti 1–2 milliampeerin välillä. Hoidon kesto oli 10–40 minuuttia, ja hoitokerrat vaihtelivat yhdestä hoitokerrasta 28:aan päivittäin toteutuvaan hoitokertaan. 11 tutkimusta sisälsi autismikirjon ydinoireisiin liittyviä arviointeja ja tulosmuuttujia, esimerkiksi Autism Treatment Evaluation Checklist (ATEC) ja Aberrant Behavior Checklist (ABC).
Meta-analyysiin sisällytettiin vain kolme tutkimusta: Amatachaya ym. 2014 «Amatachaya A, Auvichayapat N, Patjanasoontorn N ym...»2 ja 2015 «Amatachaya A, Jensen MP, Patjanasoontorn N ym. The...»3 tutkimuksissa oli 20 autismikirjon lasta (kaikki poikia, ikä 5–8 v) ja Hadoush ym. 2020 tutkimuksessa «Hadoush H, Nazzal M, Almasri NA ym. Therapeutic Ef...»4 50 (7 keskeyttänyttä, sukupuolta ei raportoitu, ikä 4–14 v) lasta. Meta-analyysissä autismikirjon yksilöillä todettiin parannusta sosiaalisessa toimintakyvyssä ja käyttäytymiseen liittyvissä haasteissa. Meta-analyysissä tuloksissa oli merkittävää parantumista kahdella ATECin osa-alueella: sosiaalinen (SMD = -0,68, 95 % luottamusväli -1,05 – -0,32, p < 0,00) ja terveys- ja käytösongelmat (SMD = -0,66, 95 % luottamusväli -1,02 – -0,30, p < 0,00).
Systemaattisen katsauksen mukaan tDCS parantaa merkittävästi sosiaalisia taitoja, toistavaa käyttäytymistä, kognitiivisia toimintoja ja käytösongelmia autismikirjon henkilöillä. Kuitenkin vain kahdessa tutkimuksessa käytettiin muun muassa ADOS- ja ADI-R-tutkimuksia hoidon vastetta arvioitaessa. Muun muassa kielellinen, sekä semanttinen että äänteellinen, sujuvuus lisääntyi tutkittavilla joissakin tutkimuksissa. Viidessä tutkimuksessa tulosmuuttujat liittyivät neuropsykologisiin toimintoihin, kuten kieli, toiminnanohjaus, muisti ja tarkkaavaisuus. Kaikissa tutkimuksissa tulosmuuttujien vaste oli hoidon jälkeisessä arvioinnissa lähtötasoa parempi. Pitkäaikainen hoidon vaste raportoitiin vain kolmessa tutkimuksessa.
Kommentti: Kontrolloituja tutkimuksia oli vähän, ja ne olivat keskenään heterogeenisiä muun muassa tutkimusasetelman ja metodologian sekä tulosmittareiden osalta. Hoidon ja vasteen seuranta-aika oli lyhyt. Tutkittavilta ei raportoitu älyllistä kehitysvammaisuutta tai -viivettä. Vain kahdessa tutkimuksessa käytettiin tulosmuuttujina ADOS- ja ADI-R-menetelmiä. tDCS-hoidon menetelmät eivät olleet yhteneviä, eivät myöskään vasteen arvioinnissa käytetyt menetelmät ja arviointikyselyt. Tutkimuksissa tDCS-hoidolla ei esiintynyt merkittäviä haittavaikutuksia; ihoärsytystä, pistelyä ja lievää tunnottomuutta esiintyi, haittavaikutuksia ei kuitenkaan raportoitu kaikissa tutkimuksissa.
Satunnaistettuja, kaksoissokkoutettuja ja lumekontrolloituja tutkimuksia standardoiduilla tulosmuuttuja-arvioinneilla tarvitaan luotettavan näytön arvioimiseksi.
Amatachayan (2014) satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa crossover-tutkimuksessa «Amatachaya A, Auvichayapat N, Patjanasoontorn N ym...»2 arvioitiin anodaalisen transkraniaalisen tasavirtastimulaation vaikutusta autismikirjon henkilöillä. Tutkimus «Amatachaya A, Auvichayapat N, Patjanasoontorn N ym...»2 sisältyi tutkimukseen «García-González S, Lugo-Marín J, Setien-Ramos I ym...»1 (yhtenä kolmesta meta-analyysiin sisällytetystä tutkimuksesta).
Tutkimuksessa arvioitiin CARS-, ATEC- ja CGAS-menetelmillä transkraniaalisen tasavirtastimulaation vaikutusta autismikirjon ydinoireisiin. 20 autistista lasta sai viiden päivän ajan 1 milliampeerin tDCS-hoitoa vasempaan dorsolateraaliseen prefrontaaliseen aivojen kuorikerrokseen (DLPFC) 20 minuuttia kerrallaan. CARS-, ATEC- ja CGAS-arviointimenetelmiä arvioitiin ennen hoitoa ja viikko hoidon jälkeen. Tulokset osoittivat tilastollisissa analyyseissä CARS-pisteiden vähentymisen (34,95–32,2, p < 0,001), ATEC-pisteet vähenivät 67,25:stä 58:aan (p < 0,001). CGAS-pisteet lisääntyivät 7 päivää hoidon jälkeen arvioituna (p = 0,042).
Autismidiagnoosi varmistettiin lastenpsykiatrin toimesta DSM-IV-kriteerien mukaan. Sisäänottokriteereinä oli ikäjakauma 5–8 vuotta, miessukupuoli, autismikirjon piirteet lieviä–kohtalaisia (CARS 30–36,5). Poissulkukriteereinä oli epilepsia, kallodefekti, vaikea neurologinen sairaus, kuten aivokasvain tai intrakraniaalinen infektio, sydäntahdistin tai metallinen laite, vaihtoehtoisten hoitojen käyttäminen tai yhteistyökyvyttömät vanhemmat tai huoltajat. Sisäänottokriteerit täytti 20 tutkittavaa. Tutkimus toteutettiin ajalla 12/2012–1/2014. Tutkittavat saivat sekä aktiivista stimulaatiohoitoa että lumehoitoa.
Tutkimus toteutettiin kahdeksan viikon aikana, ja se sisälsi lähtötason arvion, 5 päivänä 20 minuuttia kerrallaan 1 milliampeerin anodaaalisen tDCS-stimulaation tai lumestimulaation ja viikon kuluttua hoidosta arvioinnin (CARS, ATEC ja CGAS). Tämän jälkeen toteutui 4 viikon tauko ja jälleen lähtötason arvio, 5 seuraavaa päivää 1 milliampeeria anodaalista stimulaatiota tai lumestimulaatiota ja viimeinen viikko arviointeja kuten edellä. Ennen ensimmäistä stimulaatiokertaa tutkittavat satunnaistettiin CARS-arvioitiin lähtötasolla ja viikon kuluttua stimulaatiosta kolmen tutkijan toimesta, tutkijat eivät tienneet tutkittavan hoitostatuksesta. ATEC-kysely toteutettiin huoltajan toimesta lähtötason arviona ja viikon kuluttua stimulaatiosta. CGAS-arvio toteutettiin tutkijoiden toimesta.
Tulosten osalta CARS-pisteet eli autistiset käyttäytymispiirteet vähenivät lähtötasosta 7 päivää stimulaation jälkeen vertailtuna (34,95–32,2). Lumeryhmässä eroa ei esiintynyt. Kokonais-ATEC-pistemäärän muutos erosi tilastollisesti merkitsevästi aktiivihoitoryhmän ja lumehoitoryhmän välillä (F (1,39) = 23,143, p < 0,001). Vastaavalla tavalla terveys- ja käyttäytymisongelmat (F (1,39) = 4,815; p = 0,034), sosiaalisuus (F (1,39) = 6,525; p = 0,015) ja aistit ja havainnointi (F (1,39) = 6,171; p = 0,018) erosivat tilastollisesti merkitsevästi aktiivista stimulaatiota ja lumehoitoa saaneiden välillä. Kielellisellä alueella ei tapahtunut merkittävää muutosta muista osa-alueista poiketen (F (1,39) = 0,001; p = 0,976) viikon kuluttua stimulaatiosta. CGAS-arviossa aktiivista hoitoa saaneiden ryhmässä tapahtui merkittävää paranemista verrattuna lumeryhmään 7 päivää stimulaation jälkeen arvioitaessa (p = 0,042). 18/20 tutkittavan pisteet aktiivista stimulaatiota saaneiden ryhmässä lisääntyivät (54,35 +/- 11,07 lähtötasosta 60,00 +/- 10,57) hoidon päättyessä.
Kommentti: Haittavaikutuksia ei raportoitu aktiivista hoitoa tai lumehoitoa saaneiden ryhmässä. Tutkimuksen rajoitteena on pieni otoskoko. Seuranta-aika oli riittämätön. Tutkittavien kognitiivista tasoa ei huomioitu.