Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa «Schwendicke F, Krois J, Robertson M ym. Cost-effec...»1 verrattiin Hallin tekniikalla hoidettujen karioituneiden maitoposkihampaiden hoidon kustannusvaikuttavuutta tavanomaiseen paikkaushoitoon. Kliinisessä, satunnaistetussa tutkimuksessa oli mukana 132 lasta (ikä 3–10-vuotta). Jokaisella lapsella oli 2 oireetonta ja purupinnalta tai välipinnalta röntgenologisesti dentiiniin ulottuvaa karioitunutta hammasta (split-mouth-tutkimus). Maitohampaat (n = 264) hoidettiin joko Hallin tekniikalla teräskruunulla preparoimatta hammasta lainkaan (interventio) tai perinteisellä paikkaushoidolla poistamalla karieskudos täydellisesti (kontrolli). Hoidosta vastasi 17 eri perushammaslääkäriä.
Ensisijainen tulosmuuttuja oli maitohampaan selviytyminen (survival) (ryhmäkohtainen prosenttiosuus) seurannan ajan. Toissijaisia tulosmuuttujia olivat kipu ja komplikaatiot, jotka johtivat hampaan juurihoitoon, poistoon tai uudelleenpaikkaukseen. Hoidon keskimääräinen seuranta-aika oli 5 vuotta.
Hoidosta aiheutuneet kokonaiskustannukset laskettiin sekä maksajan (valtio) että potilaan näkökulmasta Englannin punnissa (£). Hoidon välittömiin kustannuksiin luettiin hoidon alkukustannukset ja seurannan aikana mahdollisista komplikaatioista aiheutuneet kustannukset Skotlannin mallin mukaan kapitaatio- ja toimenpideperusteisesti. Tämän lisäksi arvioitiin potilaalle (lapsen vanhemmalle) aiheutuneet aika- ja matkakustannukset.
Hoidon vaikuttavuus oli merkitsevästi parempi interventioryhmässä (p = 0,007). Hallin tekniikalla hoidetut maitohampaat selvisivät paremmin (99 %; 95 % luottamusväli 98–100 %) verrattuna tavanomaiseen paikkaushoitoon (92 %; 87–97 %). Lisäksi Hallin tekniikalla hoidettuihin hampaisiin kohdistui merkitsevästi vähemmän pulpan hoitoon tai poistoihin johtavia komplikaatioita. Hallin tekniikasta aiheutuneet alkukustannukset olivat korkeammat, mutta seuranta-ajan kumulatiiviset kokonaiskustannukset hammasta kohden olivat paikkaushoitoa edullisemmat (Hall 32 £; 95 % luottamusväli 31–34 £ ja paikkaushoito 49 £; 95 % luottamusväli 34–69 £).
Saksalaisessa tutkimuksessa «Schwendicke F, Krois J, Splieth CH ym. Cost-effect...»2 selvitettiin karieksen takia kavitoituneiden (kliinisesti tai röntgenologisesti todettu, ei pulpaan asti) maitoposkihampaiden hoidon kustannusvaikuttavuutta 3 eri hoitomuodolla. Kliinisessä satunnaistetussa tutkimuksessa hampaat hoidettiin Hallin tekniikalla teräskruunulla preparoimatta hammasta lainkaan, perinteisellä paikkaushoidolla poistamalla karieskudos täydellisesti tai tehostetulla ehkäisevällä hoidolla (fluorilakkauksia 3 kuukauden välein). Tutkimukseen rekrytoitiin 169 lasta (ikä 3–8-vuotta) ja jokaiselta lapselta hoidettiin vain 1 hammas. Maitohampaita seurattiin keskimäärin 2,5 vuoden ajan. Ensisijainen tulosmuuttuja oli hampaan selviäminen seuranta-aikana. Lisäksi seurattiin selvinneiden maitohampaiden komplikaatioiden osuutta ryhmäkohtaisesti.
Hoidosta aiheutuneet kustannukset laskettiin Saksan sairausvakuutusmallin mukaan maksajan (lakisääteinen vakuutus) näkökulmasta euroissa (€). Hoitoon liittyviä välillisiä kustannuksia (matkakustannukset ja aikakustannukset) ei laskettu.
Hallin tekniikalla hoidetut hampaat selviytyivät keskimäärin pidempään (29,7 kk; 95 % luottamusväli 26,6–30,5 kk) kuin tehostetulla ehkäisevällä (25,3 kk; 95 % luottamusväli 21,2–28,7 kk) ja perinteisesti paikkaamalla (24,1 kk; 95 % luottamusväli 22,0–26,2 kk) hoidetut hampaat. Hoidosta aiheutuneet kumulatiiviset kokonaiskustannukset hammasta kohden olivat pienimmät Hallin tekniikalla hoidettujen hampaiden ryhmässä (66 €; 95 % luottamusväli 62–71 €) verrattuna ehkäisevällä hoidolla (296 €; 95 % luottamusväli 274–318 €) ja paikkaushoidolla (83 €; 95 % luottamusväli 73–92 €) hoidettujen ryhmiin. Vuosittaiset kustannukset olivat keskimäärin Hallin tekniikalla 29 €, ehkäisevällä hoidolla 154 € ja paikkaamalla 61 €.
BaniHanin ryhmä «BaniHani A, Deery C, Toumba J ym. Effectiveness, C...»3 tutki lasten maitohammaskariesvaurioiden (93 % poskihampaita) hoidon kustannuksia 2 englantilaisessa yliopistosairaalassa perinteisellä tai biologisella menetelmällä. Retrospektiivisessä tutkimuksessa oli mukana 246 lapsen (ikä 4–9 vuotta) hoitotiedot 836 eri hampaasta. Karies ulottui röntgenologisesti dentiiniin. Perinteisen paikkaushoidon ryhmässä (n = 428) hampaat paikattiin poistamalla karieskudos täydellisesti ilman pulpotomiaa (n = 324) tai pulpotomian jälkeen (n = 104). Biologisessa ryhmässä (n = 408) kariesvauriot hoidettiin joko Hallin tekniikalla (n = 388) tai poistamalla karieskudos osittain (n = 20), minkä jälkeen hammas paikattiin yhdistelmämuovilla tai teräskruunulla. Ensisijainen tulosmuuttuja oli hampaan oireettomuus. Hoidon kustannuksiin laskettiin kaikki hoidosta aiheutuneet materiaali- ja aikakustannukset Englannin punnissa (£).
Perinteisen paikkaushoidon ryhmässä 95,3 % ja biologisen hoidon ryhmässä 95,8 % hampaista pysyi oireettomana (keskimääräinen seuranta-aika ryhmittäin 13 kk ja 9 kk, ei eroja ryhmien välillä p = 0,722). Hoidosta aiheutuneet keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat lähes 2-kertaiset perinteisen paikkaushoidon ryhmässä (169 £, 95 % luottamusväli 134–203) verrattuna biologiseen ryhmään (79 £, 95 % luottamusväli 65–93). Kustannuseroa selitti biologisen ryhmän vähäisemmät materiaalikustannukset, nopeampi työskentelytekniikka ja anestesiahoitoa vaativien jatkohoitojen vähäisempi tarve.
Yleiskommentti:
Paikkaushoidon kustannusvaikuttavuudesta on tehty hyvin vähän laadukkaita tutkimuksia.
Näiden tutkimusten arviointi on vaikeaa, koska eri maissa hoidosta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset eivät ole vertailukelpoisia.
Esitettyjä tutkimuksia ei ollut suunniteltu ensisijaisesti kustannusanalyysejä varten, vaan kustannukset laskettiin aiemmin tehdyistä RCT-tutkimuksista «Schwendicke F, Krois J, Robertson M ym. Cost-effec...»1 ja «Schwendicke F, Krois J, Splieth CH ym. Cost-effect...»2 tai retrospektiivisesti «BaniHani A, Deery C, Toumba J ym. Effectiveness, C...»3 potilastiedostoista. Harhan riskiä lisää myös se, että RCT-tutkimuksissa hoitoja ei voinut sokkouttaa ja 1 tutkimuksessa «Schwendicke F, Krois J, Robertson M ym. Cost-effec...»1 hammaslääkäri valitsi itse mahdolliset hoitomyönteiset potilaat.
Edellä esitettyjen tutkimusten kustannusanalyysit ja johtopäätökset vaikuttivat silti asianmukaisilta. Jos tutkimuksista «Schwendicke F, Krois J, Robertson M ym. Cost-effec...»1 ja «Schwendicke F, Krois J, Splieth CH ym. Cost-effect...»2 voidaan erottaa vaikuttavuustieto, oli Hallin tekniikka perinteistä paikkaushoitoa vaikuttavampaa hoitoa maitohampaissa. Kaikissa tutkimuksissa kustannukset laskettiin eri menetelmillä, mutta silti Hallin tekniikka oli aina edullisinta hoitoa.