Yhdysvalloissa julkaistiin vuonna 2017 systemaattinen katsausartikkeli «Hendre AD, Taylor GW, Chávez EM ym. A systematic r...»1, jossa haettiin laajalla termistöllä artikkeleita 2 kategoriassa: 1) 38 % hopeadiamiinifluoridiliuos (SDF) ja 2) ikääntyneen väestön kariesvaurioiden ehkäisy- ja/tai pysäytyshoito. Tietokannat kattoivat kaikki yleisimmin käytetyt tietokannat (PubMed, PubMed Clinical Queries, EMBASE, Cochrane Library, Google Scholar) vuosilta 1946–2016. Yhteensä lähes 3000 artikkelista 18 valikoitui lähempään tarkasteluun. Lopulliseen katsaukseen valittiin 3 artikkelia, joista kahdessa «Zhang W, McGrath C, Lo EC ym. Silver diamine fluor...»2, «Li R, Lo EC, Liu BY ym. Randomized clinical trial ...»3 raportoitiin pysäytyshoidon teho. Kariesvaurioiden pysähtyminen oli SDF-ryhmässä lumetta 725 % suurempi 24 kuukauden seurannassa ja 100 % suurempi 30 kuukauden seurannassa. Vakavia haittavaikutuksia ei havaittu «Hendre AD, Taylor GW, Chávez EM ym. A systematic r...»1.
Hongkongilaisessa hoivakodissa toteutettiin satunnaistettu kliininen tutkimus «Zhang W, McGrath C, Lo EC ym. Silver diamine fluor...»2, jonka tavoitteena oli selvittää 38-prosenttisen SDF-liuoksen teho juurikariesvaurioiden ehkäisyssä ja pysäyttämisessä. 2 koe- ja 1 kontrolliryhmään satunnaistettiin yhteensä 266 iältään 60–89-vuotiasta asukasta, joilla oli vähintään 5 paljastunutta juuripintaa, ja jotka kykenivät hampaiden omahoitoon. Seuranta-aika oli 24 kuukautta.
Koeryhmä-1 (N = 98) sai hampaiden puhdistuksen omahoito-ohjeet ja ammattihenkilön suorittaman käsittelyn 38-prosenttisella SDF-liuoksella. Käsittely uusittiin vuosittain.
Koeryhmä-2 (N = 84) sai omahoito-ohjeiden ja SDF-liuoksen lisäksi puolivuosittain 30 minuuttia kestävän suuhygienistin antaman suun terveysneuvonnan erillisessä luokkahuoneessa.
Kontrolliryhmässä (N = 84) omahoito-ohjeiden lisäksi hampaat käsiteltiin lumeaineena käytetyllä vedellä. Kaikissa ryhmissä potilaita kehotettiin harjaamaan hampaitaan 2 kertaa päivässä fluorihammastahnalla.
Kliinisessä tarkastuksessa juuripinnan kariesvaurio luokiteltiin joko aktiiviseksi tai pysähtyneeksi. Luokkien välinen korrelaatio todettiin korkeaksi (0,94), kun 10 % potilaista tutkittiin uudelleen saman päivän aikana.
Tulosmuuttujana käytettiin pysähtyneiden vaurioiden osuutta alkutilanteessa aktiiviseksi luokitelluista.
2 vuoden kuluttua 227 potilasta voitiin tutkia. Koeryhmässä-1 potilaalla oli pysähtyneitä vaurioita keskimäärin (SD) 0,28 (0,06) ja koeryhmässä-2 0,33 (0,10) sekä vertailuryhmässä 0,04 (0,02). Molemmat koeryhmät poikkesivat kontrolliryhmästä merkitsevästi (p = 0,006), mutta eivät keskenään.
Toisessa Hongkongilaisessa tutkimuksessa «Li R, Lo EC, Liu BY ym. Randomized clinical trial ...»3 pyrittiin selvittämään 38-prosenttisen hopeadiamiinifluoridiliuoksen (SDF) teho juurikariesvaurioiden pysäyttämisessä.
Kliiniseen tutkimukseen valittiin itsenäisesti asuvasta ikääntyneestä väestöstä 83 potilasta, joilla ei ollut vakavia sairauksia tai lääkityksiä, joilla oli vähintään 1 aktiivinen juurikariesvaurio ja jotka kykenivät hampaiden omahoitoon. Yhteensä aktiivisia juuripinnan kariesvaurioita oli 157, ja potilaat satunnaistettiin 2 koeryhmään ja verrokkiryhmään. Seuranta-aika oli 30 kuukautta. Kaikissa ryhmissä potilaita kehotettiin harjaamaan hampaitaan 2 kertaa päivässä fluorihammastahnalla.
Koeryhmässä-1 (N = 31) ammattihenkilö suoritti käsittelyn 38-prosenttisella SDF-liuoksella.
Koeryhmä-2 (N = 30) sai saman SDF-käsittelyn, ja välittömästi sen jälkeen hampaat käsiteltiin kaliumjodidilla (tislattuun veteen tehty liuos, joka sisälsi 2,36 mol/l KI).
Kontrolliryhmässä (N = 22) hampaat käsiteltiin lumeaineena käytetyllä soodavedellä, johon oli lisätty katkeraa makua imitoimaan SDF-liuosta.
Kaikki käsittelyt uusittiin 12 ja 24 kuukauden kuluttua.
Kliinisessä tutkimuksessa määritettiin vaurion väri standardoituja värimalleja käyttäen. Keltainen väri luokiteltiin merkiksi aktiivisuudesta, ja muutos ruskeaan tai mustaan tulkittiin merkiksi pysähtyneestä vauriosta.
Tulosmuuttujana käytettiin värimuutoksen perusteella määritettyjen pysähtyneiden vaurioiden osuutta alkutilanteessa aktiiviseksi luokitelluista.
30 kuukauden kuluttua voitiin tutkia 100 vauriota. Pysähtyneiden vaurioiden osuus oli SDF-, SDF + KI- ja kontrolliryhmässä 90,0 %, 92,5 % ja 45,0 %. Molemmat koeryhmät poikkesivat kontrolliryhmästä tilastollisesti merkitsevästi (p< 0,001), mutta KI-liuoksen käyttö ei tuonut lisäetua.
Kommentti: Tulosten luotettavuutta heikentää alkuperäisjulkaisujen pieni lukumäärä ja niihin liittyvä harhan riski. Myös uupumisharha (attritio) heikentää luotettavuutta, koska potilaskato (attritio) oli jälkimmäisessä työssä «Li R, Lo EC, Liu BY ym. Randomized clinical trial ...»3 2 vuoden kohdalla 15 % ja 30 kuukauden kohdalla 36 %, joten harhan riski on suuri.
Harkittaessa SDF-liuoksen käytön indikaatiota, on merkittävää, että SDF-liuoksen on todettu myös ehkäisevän uusien juurikariesvaurioiden syntyä. Yhteensä 3:sta alkuperäistyöstä «Zhang W, McGrath C, Lo EC ym. Silver diamine fluor...»2, «Li R, Lo EC, Liu BY ym. Randomized clinical trial ...»3, «Tan HP, Lo EC, Dyson JE ym. A randomized trial on ...»4 tehdyissä 2 meta-analyysissä «Meyer-Lueckel H, Machiulskiene V, Giacaman RA. How...»5, «Oliveira BH, Cunha-Cruz J, Rajendra A ym. Controll...»6 riskisuhde uusien juurikariesvaurioiden muodostumiselle SDF-käsittelyllä verrattuna lumekäsittelyyn oli -0,61 ja -0,56 ja luottamusväli vaihteli välillä -0,77 – -0,36. Alkuperäistutkimuksissa todettiin kuitenkin puutteita satunnaistamisen, sokeuttamisen ja raportoinnin osalta. Lisäksi artikkeleihin saattoi liittyä eturistiriita.