Elektronisista tietokannoista (Medline, EMBASE, CENTRAL) tehdyn haun avulla «Shu X, Mai QQ, Blatz M ym. Direct and Indirect Res...»1 (Medline, EMBASE, CENTRAL) etsittiin prospektiiviset ja retrospektiiviset, vähintään 3 vuoden seurantatutkimukset, jotka oli julkaistu englannin kielellä ja joissa arvioitiin aikuisille pysyviin juurihoidettuihin hampaisiin suoralla ja epäsuoralla tekniikalla tehtyjä paikkoja. Ensisijainen tulosmuuttuja oli paikatun hampaan selviytyminen (survival: hammas ja siihen tehty paikka suussa). Toissijaisina tulosmuuttujina olivat paikan onnistuminen (success: hammas ja paikka suussa ja paikka moitteeton) sekä juurihoidon onnistuminen (success: oireeton juurihoidettu hammas, jossa ei tulehdukseen viittaavia muutoksia). Seuranta-aika jaettiin lyhyeen (alle 5 vuotta) ja keskipitkään (5–10 vuotta). Harhan riski ja tutkimusten laatutekijät arvioitiin kulloisen tutkimustyypin mukaisesti.
Tietokantahaussa löytyi 2 547 tutkimusta, joista valikoitui tarkempaa analyysiä varten 9 tutkimusta. 2 satunnaistettua kliinistä tutkimusta (epäsuoralla tekniikalla tehdyt metallokeraamiset kruunut, joissa oli kuitunasta-ankkurointi). Meta-analyysit tehtiin erikseen paikatun hampaan/paikan 5 ja 10 vuoden selviytymisestä (survival) sekä paikan ja juurihoidon onnistumisesta (success). Meta-analyysiä varten valikoitui 8 tutkimusta, joiden kirjoittajat vastasivat tutkijoiden heille lähettämiin tarkentaviin kysymyksiin. Vastaamattomat rajattiin ulkopuolelle.
Yleisesti, epäsuoralla tekniikalla tehdyt paikat (eniten kruunuja) osoittivat parempaa 5 vuoden selviytymistä (survival) (OR paikan menettämiselle 0,28, 95 % luottamusväli 0,19–0,43, p < 0,00001) ja 10 vuoden selviytymistä (survival) (OR paikan menettämiselle 0,20, 95 % luottamusväli 0,12–0,31, p < 0,00001) kuin suoralla tekniikalla tehdyt paikat. Sen sijaan lyhyessä seurannassa (≤ 5 vuotta) tilastollista eroa suoran tai epäsuoran tekniikan paikkojen onnistumisessa (success) (OR paikan menettämiselle 0,32, 95 % luottamusväli 0,05–2,12, p < 0,24) ei havaittu. Paikkaustekniikalla ei lyhyessä seurannassa ollut merkitystä myöskään periapikaalisen muutoksen esiintymiseen juurihoidetussa hampaassa (OR 0,88, 95 % luottamusväli 0,72–1,08, p < 0,22). Tutkimuksessa ei saavutettu konsensusta juurikanava-ankkuroinnin hyödystä tai haitasta.
Johtopäätös: Tutkimuksen perusteella voidaan suositella, että juurihoidettu hammas paikataan epäsuoraa tekniikkaa käyttäen, etenkin, jos kruunuosan materiaalia on vain vähän jäljellä. Epäsuoralla menetelmällä tehdyn paikan selviytyminen oli parempi 5 ja 10 vuoden seurannassa kuin suoralla tekniikalla amalgaamista tai muovista tehdyllä paikalla.
Inlay-, onlay- ja overlay-paikkojen selviytymistä juurihoidetuissa ja juurihoitamattomissa hampaissa tarkasteltiin systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Dioguardi M, Alovisi M, Troiano G ym. Clinical out...»2. Systemaattinen katsaus toteutettiin PRISMA-ohjeiden mukaan. Tutkimuksia haettiin elektronisista tietokannoista PubMed, Scopus, Cochrane Central Register of Controlled Trial ja Embase. Haku tehtiin 40 vuoden ajalta heinäkuuhun 2021 mennessä julkaistuihin tutkimuksiin. Löydetyt tutkimukset seulottiin 2 riippumattoman tutkijan toimesta ja tarvittaessa ristiriitatilanteissa 3. tutkijan tekemällä konsensuspäätöksellä.
Ensisijainen tulosmuuttuja oli epäsuoralla paikkausmenetelmällä tehtyjen inlay- onlay- ja overlay-paikkojen epäonnistumisen riski (HR) elävien ja juurihoidettujen hampaiden välillä. Toissijaisena tulosmuuttujana oli näiden paikkojen selviytyminen (survival rate) elävissä ja juurihoidetuissa hampaissa.
Alkujaan 1 621 artikkelin joukosta seuloutui 8 tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 2006–2019. 5 tutkimuksen perusteella määritettiin paikkojen epäonnistumisen riski ja 6 tutkimuksen mukaan adhesiivisin menetelmin kiinnitettyjen inlay- onlay- ja overlay-paikkojen selviytyminen (survival) elävien ja juurihoidettujen hampaiden välille. Näissä tutkimuksissa seuranta-ajat olivat 9,6–16,7 vuotta. Kahta julkaisua käytettiin vain laadullisessa analyysissä, ja niissä seuranta-ajat olivat 2 ja 50 vuotta. Tutkimuksista 3 oli retrospektiivisiä tutkimuksia, 1 prospektiivinen tutkimus, 3 kliinistä tutkimusta ja 1 havainnoiva kliininen tutkimus.
Harhan riski määritettiin ja tutkimukset, joissa se oli korkea, jätettiin meta-analyysin ulkopuolelle. HR-riskisuhdetta koskevissa tutkimuksissa heterogeenisyys oli I2 = 68 % ja paikkojen selviytymistä tarkastelevissa tutkimuksissa I2 = 50 %.
Riskisuhdelaskelman (HR) mukaan inlay- onlay- ja overlay-paikat menestyvät paremmin elävissä kuin juurihoidetuissa hampaissa (HR = 8,41; 95 % luottamusväli 4,50–15,72). Tulosta arviointiin myös jaoteltuna paikat alaryhmiin. Inlay-paikoille HR oli 9,59 (95 % luottamusväli 3,33–27,66) ja overlay/onlay/inlay-paikoille 7,78 (95 % luottamusväli 2,56–23,67).
Analyyseihin mukaan otetuissa tutkimuksissa korjaavan hoidon materiaaleina käytettiin lasikeramiaa/keramiaa ja paikkoja seurattiin 10–16,7 vuotta. Eläviin hampaisiin tehdyistä yhteensä 3 369 paikasta epäonnistui 207, kun vastaavat luvut juurihoidetuille hampaille N = 208 oli 59 epäonnistunutta.
Korjaavan hoidon (inlay/onlay/overlay) paikkojen selviytymistä (survival) elävissä ja juurihoidetuissa hampaissa verrattiin meta-analyysillä. Analyysin otetiin 5 tutkimusta, joissa juurihoidettuihin hampaisiin tehtyjä paikkoja oli yhteensä 254 ja eläviin hampaisiin 4 133 adhesiivisesti kiinnitettyä inlay/onlay/overlay-paikkaa. Paikat selviytyivät paremmin elävissä kuin juurihoidetuissa hampaissa (OR 3,20; 95 % luottamusväli 1,76–5,82, erikseen inlay-paikoille OR 5,71; 95 % luottamusväli 3,67–8,88 ja overlay/onlay/inlay-paikoille OR 2,01; 95 % luottamusväli 1,15–3,51).
Epäsuoralla paikkaustekniikalla, keraamisesta materiaalista valmistettujen ja adhesiivisilla menetelmillä kiinnitettyjen inlay-, onlay- ja overlay-paikkojen epäonnistumisen riski on suurempi juurihoidettujen kuin elävien hampaiden kohdalla. Hampaiden epäsuoraa paikkausmenetelmää kannattaa harkita elävän hampaan kohdalla jo ajoissa, jos menetettyä hammaskudosta on paljon.