Takaisin

Epäsuoralla tekniikalla tehty paikka juurihoidetussa hampaassa

Näytönastekatsaukset
Kaija Hiltunen ja Anja Kotiranta
25.5.2023

Näytön aste: B

Juurihoidettuun hampaaseen epäsuoralla tekniikalla tehty paikka ilmeisesti selviytyy paremmin kuin suoralla tekniikalla tehty, mutta juurihoidetussa hampaassa sen selviytyminen on ilmeisesti huonompi kuin elävässä hampaassa.

Elektronisista tietokannoista (Medline, EMBASE, CENTRAL) tehdyn haun avulla «Shu X, Mai QQ, Blatz M ym. Direct and Indirect Res...»1 (Medline, EMBASE, CENTRAL) etsittiin prospektiiviset ja retrospektiiviset, vähintään 3 vuoden seurantatutkimukset, jotka oli julkaistu englannin kielellä ja joissa arvioitiin aikuisille pysyviin juurihoidettuihin hampaisiin suoralla ja epäsuoralla tekniikalla tehtyjä paikkoja. Ensisijainen tulosmuuttuja oli paikatun hampaan selviytyminen (survival: hammas ja siihen tehty paikka suussa). Toissijaisina tulosmuuttujina olivat paikan onnistuminen (success: hammas ja paikka suussa ja paikka moitteeton) sekä juurihoidon onnistuminen (success: oireeton juurihoidettu hammas, jossa ei tulehdukseen viittaavia muutoksia). Seuranta-aika jaettiin lyhyeen (alle 5 vuotta) ja keskipitkään (5–10 vuotta). Harhan riski ja tutkimusten laatutekijät arvioitiin kulloisen tutkimustyypin mukaisesti.

Tietokantahaussa löytyi 2 547 tutkimusta, joista valikoitui tarkempaa analyysiä varten 9 tutkimusta. 2 satunnaistettua kliinistä tutkimusta (epäsuoralla tekniikalla tehdyt metallokeraamiset kruunut, joissa oli kuitunasta-ankkurointi). Meta-analyysit tehtiin erikseen paikatun hampaan/paikan 5 ja 10 vuoden selviytymisestä (survival) sekä paikan ja juurihoidon onnistumisesta (success). Meta-analyysiä varten valikoitui 8 tutkimusta, joiden kirjoittajat vastasivat tutkijoiden heille lähettämiin tarkentaviin kysymyksiin. Vastaamattomat rajattiin ulkopuolelle.

Yleisesti, epäsuoralla tekniikalla tehdyt paikat (eniten kruunuja) osoittivat parempaa 5 vuoden selviytymistä (survival) (OR paikan menettämiselle 0,28, 95 % luottamusväli 0,19–0,43, p < 0,00001) ja 10 vuoden selviytymistä (survival) (OR paikan menettämiselle 0,20, 95 % luottamusväli 0,12–0,31, p < 0,00001) kuin suoralla tekniikalla tehdyt paikat. Sen sijaan lyhyessä seurannassa (≤ 5 vuotta) tilastollista eroa suoran tai epäsuoran tekniikan paikkojen onnistumisessa (success) (OR paikan menettämiselle 0,32, 95 % luottamusväli 0,05–2,12, p < 0,24) ei havaittu. Paikkaustekniikalla ei lyhyessä seurannassa ollut merkitystä myöskään periapikaalisen muutoksen esiintymiseen juurihoidetussa hampaassa (OR 0,88, 95 % luottamusväli 0,72–1,08, p < 0,22). Tutkimuksessa ei saavutettu konsensusta juurikanava-ankkuroinnin hyödystä tai haitasta.

Johtopäätös: Tutkimuksen perusteella voidaan suositella, että juurihoidettu hammas paikataan epäsuoraa tekniikkaa käyttäen, etenkin, jos kruunuosan materiaalia on vain vähän jäljellä. Epäsuoralla menetelmällä tehdyn paikan selviytyminen oli parempi 5 ja 10 vuoden seurannassa kuin suoralla tekniikalla amalgaamista tai muovista tehdyllä paikalla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Soveltuvuus: hyvä
  • Kommentti: Sopii hyvin suomalaiseen hoitokulttuuriin ja hoitopäätöksen tekoon.

Inlay-, onlay- ja overlay-paikkojen selviytymistä juurihoidetuissa ja juurihoitamattomissa hampaissa tarkasteltiin systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Dioguardi M, Alovisi M, Troiano G ym. Clinical out...»2. Systemaattinen katsaus toteutettiin PRISMA-ohjeiden mukaan. Tutkimuksia haettiin elektronisista tietokannoista PubMed, Scopus, Cochrane Central Register of Controlled Trial ja Embase. Haku tehtiin 40 vuoden ajalta heinäkuuhun 2021 mennessä julkaistuihin tutkimuksiin. Löydetyt tutkimukset seulottiin 2 riippumattoman tutkijan toimesta ja tarvittaessa ristiriitatilanteissa 3. tutkijan tekemällä konsensuspäätöksellä.

Ensisijainen tulosmuuttuja oli epäsuoralla paikkausmenetelmällä tehtyjen inlay- onlay- ja overlay-paikkojen epäonnistumisen riski (HR) elävien ja juurihoidettujen hampaiden välillä. Toissijaisena tulosmuuttujana oli näiden paikkojen selviytyminen (survival rate) elävissä ja juurihoidetuissa hampaissa.

Alkujaan 1 621 artikkelin joukosta seuloutui 8 tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 2006–2019. 5 tutkimuksen perusteella määritettiin paikkojen epäonnistumisen riski ja 6 tutkimuksen mukaan adhesiivisin menetelmin kiinnitettyjen inlay- onlay- ja overlay-paikkojen selviytyminen (survival) elävien ja juurihoidettujen hampaiden välille. Näissä tutkimuksissa seuranta-ajat olivat 9,6–16,7 vuotta. Kahta julkaisua käytettiin vain laadullisessa analyysissä, ja niissä seuranta-ajat olivat 2 ja 50 vuotta. Tutkimuksista 3 oli retrospektiivisiä tutkimuksia, 1 prospektiivinen tutkimus, 3 kliinistä tutkimusta ja 1 havainnoiva kliininen tutkimus.

Harhan riski määritettiin ja tutkimukset, joissa se oli korkea, jätettiin meta-analyysin ulkopuolelle. HR-riskisuhdetta koskevissa tutkimuksissa heterogeenisyys oli I2 = 68 % ja paikkojen selviytymistä tarkastelevissa tutkimuksissa I2 = 50 %.

Riskisuhdelaskelman (HR) mukaan inlay- onlay- ja overlay-paikat menestyvät paremmin elävissä kuin juurihoidetuissa hampaissa (HR = 8,41; 95 % luottamusväli 4,50–15,72). Tulosta arviointiin myös jaoteltuna paikat alaryhmiin. Inlay-paikoille HR oli 9,59 (95 % luottamusväli 3,33–27,66) ja overlay/onlay/inlay-paikoille 7,78 (95 % luottamusväli 2,56–23,67).

Analyyseihin mukaan otetuissa tutkimuksissa korjaavan hoidon materiaaleina käytettiin lasikeramiaa/keramiaa ja paikkoja seurattiin 10–16,7 vuotta. Eläviin hampaisiin tehdyistä yhteensä 3 369 paikasta epäonnistui 207, kun vastaavat luvut juurihoidetuille hampaille N = 208 oli 59 epäonnistunutta.

Korjaavan hoidon (inlay/onlay/overlay) paikkojen selviytymistä (survival) elävissä ja juurihoidetuissa hampaissa verrattiin meta-analyysillä. Analyysin otetiin 5 tutkimusta, joissa juurihoidettuihin hampaisiin tehtyjä paikkoja oli yhteensä 254 ja eläviin hampaisiin 4 133 adhesiivisesti kiinnitettyä inlay/onlay/overlay-paikkaa. Paikat selviytyivät paremmin elävissä kuin juurihoidetuissa hampaissa (OR 3,20; 95 % luottamusväli 1,76–5,82, erikseen inlay-paikoille OR 5,71; 95 % luottamusväli 3,67–8,88 ja overlay/onlay/inlay-paikoille OR 2,01; 95 % luottamusväli 1,15–3,51).

Epäsuoralla paikkaustekniikalla, keraamisesta materiaalista valmistettujen ja adhesiivisilla menetelmillä kiinnitettyjen inlay-, onlay- ja overlay-paikkojen epäonnistumisen riski on suurempi juurihoidettujen kuin elävien hampaiden kohdalla. Hampaiden epäsuoraa paikkausmenetelmää kannattaa harkita elävän hampaan kohdalla jo ajoissa, jos menetettyä hammaskudosta on paljon.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Soveltuvuus: soveltuu suomalaiseen hoitokäytäntöön

Kirjallisuutta

  1. Shu X, Mai QQ, Blatz M ym. Direct and Indirect Restorations for Endodontically Treated Teeth: A Systematic Review and Meta-analysis, IAAD 2017 Consensus Conference Paper. J Adhes Dent 2018;20:183-194 «PMID: 29984369»PubMed
  2. Dioguardi M, Alovisi M, Troiano G ym. Clinical outcome of bonded partial indirect posterior restorations on vital and non-vital teeth: a systematic review and meta-analysis. Clin Oral Investig 2021;25:6597-6621 «PMID: 34628547»PubMed