Vuonna 2022 julkaistussa systemaattisesssa katsauksessa ja meta-analyysissa «Limbu B, Deb S, Roy M, ym. Randomised controlled t...»1 tutkittiin mielialantasaajien vaikutusta autismikirjon häiriön ydinoireisiin ja käytösoireisiin.
Katsausta varten haettiin englanninkieliset tutkimukset tietokannoista Cochrane Library, MEDLINE, Embase, CINAHL, PsychINFO, ERIC, DARE ja ClinicalTrials.gov ajalta tammikuu 1985 – kesäkuu 2021. Lisäksi artikkeleita haettiin relevanteista autismialan lehdistä ajalta tammikuu 2000 – kesäkuu 2021. Mukaan otettiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa verrattiin litiumin tai epilepsialääkkeiden tehoa lumelääkkeeseen tai muuhun lääkkeeseen tai interventioon. Tutkimuksia ei rajattu tutkittavien iän perusteella. Kaikilla tutkittavilla oli diagnosoitu autismikirjon häiriö DSM-kriteerien ja/tai ADOS- tai ADI-R-tutkimuksen perusteella. Osalla tutkittavista oli todettu autismikirjon häiriön lisäksi älyllinen kehitysvammaisuus. Mukaan otettin vain tutkimukset, joissa oli vähintään 10 osallistujaa. Tulosmuuttujiksi hyväksyttiin kaikki standardoidut validoitut menetelmät, joilla arvioidaan autismikirjon ydinoireita, käytösoireita tai psykiatrisia häiriöitä.
Mukaan hyväksyttiin 8 tutkimusta, joista 3 käsitteli divalproaattia (divalproex sodium), 2 levetirasetaamia, 1 lamotrigiinia, 1 topiramaattia ja 1 natriumvalproaattia. Litiumia käsitteleviä tutkimuksia ei löytynyt. Tutkimukseen osallistui yhteensä 310 tutkittavaa, joista 209 oli miehiä ja 62 naisia. 1 tutkimuksessa ei eritelty osallistujien sukupuolta. 6 tutkimukseen osallistui vain lapsia ja nuoria ja 2:een lapsia, nuoria ja aikuisia. 4 tutkimuksessa oli mukana kehitysvammaisia, mutta muissa 4 artikkelissa ei esitetty tietoa älykkyystasosta. 1 tutkimus oli vain yksinkertaisesti sokkoutettu, eikä siinä käytetty lumelääkekontrollointia.
Tutkimusten laatua arvioitiin Cochrane risk-of-bias -analyysilla. Sen mukaan 5 tutkimuksessa oli suuri harhan riski ainakin 1 osa-alueella. Eggerin testin tulos ei viitannut julkaisuharhaan. 4 tutkimusta oli lääketehtaan osittain rahoittamia.
Divalproaattia verrattiin 2 tutkimuksessa lumelääkkeeseen ja 1:ssä risperidoniin. Lumekontrolloiduista tutkimuksista toisessa divalproaatti vähensi toistavaa käyttäytymistä merkitsevästi enemmän kuin lumelääke. Toisessa lumekontrolloiduissa tutkimuksessa divalproaatti vähensi ärtyneisyyttä marginaalisesti merkitsevästi lumetta enemmän ABC-asteikolla mitattuna, mutta ei OAS-M-asteikolla mitattuna. Kolmannessa tutkimuksessa risperidoni vähensi divalproaattia enemmän ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta, stereotyyppistä käyttäytymistä, hyperaktiivisuutta ja ohjeiden noudattamatta jättämistä.
Lamotrigiinia verrattiin 1 tutkimuksessa lumelääkkeeseen. Ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ydioireissa tai käyttäytymisessä muuten, mutta adaptiivinen sosiaalinen käyttäytyminen parani marginaalisesti lamotrigiiniryhmässä.
Levetirasetaamia tutkittiin 1 tutkimuksessa vertaamalla sekä levetirasetaamia että psykoedukaatiota saaneita ainoastaan psykoedukaatiota saaneisiin ja 1 tutkimuksessa vertaamalla levetirasetaamia lumelääkkeeseen. Levetirasetaami ja psykoedukaatio yhdessä vähensivät ydinoireita ja paransivat kielellisiä taitoja merkitsevästi enemmän kuin pelkkä psykoedukaatio. Levetirasetaamia ja lumelääkettä verranneessa tutkimuksessa ei havaittu eroa ärtyneisyydessä, letragiassa, stereotyyppisessä käyttäytymmisessä, hyperaktiivisuudessa tai epäsopivissa puheissa vanhempien arvioimana. Opettajan arvioimana lume vähensi ärtyneisyyttä enemmän kuin levetirasetaami.
Topiramaatista löytyi 1 tutkimus, jossa topiramaattia verrattiin lumelääkkeeseen risperidonin add-on-terapiana. Topiramaatin ja risperidonin yhdistelmä vaikutti paremmin ärtyneisyyteen, stereotyyppiseen käyttäytymiseen ja hyperaktiivisuuteen, mutta epäsopivissa puheissa, letargiassa ja sosiaalisessa vetäytymisessä ei havaittu eroa ryhmien välillä.
Natriumvalproaattia verrattiin 1 tutkimuksessa lumelääkkeeseen. Ryhmien välillä ei havaittu eroa ärtyneisyydessä, aggressiivisuudessa tai oireiden vaikeusasteessa.
Raportoidut haittavaikutukset eri tutkimuksissa olivat lieviä tai kohtalaisia.
Tutkimuksista tehtiin 3 meta-analyysia, joissa käytettiin asteikkojen Aberrant Behaviour Checklist (ABC-I), Clinical Global Impression Scale – Improvement (CGI-I) ja Overt Aggression Scale (OAS/OAS-M) pistemääriä. Millään näistä ei havaittu eroa mielialantasaajaryhmän ja lumelääkeryhmän välillä. Myöskään haittavaikutuksissa ei havaittu eroa ryhmien välillä.
Artikkelin kirjoittajat toteavat, että meta-analyysiin sisältyneiden tutkimusten metodologisten puutteiden ja ristiriitaisten tulosten vuoksi on vaikea tehdä varmoja johtopäätöksiä mielialantasaajien vaikuttavuudesta autismikirjon häiriön ydinoireisiin tai käytösoireisiin. Asian selvittämiseksi tarvitaan laajempia tutkimuksia.
Yleiskommentti:
Iffland ym. julkaisivat vuonna 2023 Cochrane-katsauksen «Iffland M, Livingstone N, Jorgensen M, ym. Pharmac...»2, jossa tutkittiin useiden eri lääkkeellisten interventioiden vaikutusta autismikirjon hekilöiden ärtyneisyyteen, aggressiivisuuteen ja itseä vahingoittavaan käyttäytymiseen. Katsauksessa verrattiin myös mielialantasaajien (antikonvulsanttien) ja lumelääkkeen tai muun hoidon vaikutusta ärtyneisyyteen ja aggressiiivisuuteen. Kaikki katsaukseen mukaan otetut 6 tutkimusta sisältyvät myös Limbun ym. (2022) katsaukseen «Limbu B, Deb S, Roy M, ym. Randomised controlled t...»1. Cochrane-katsauksen tulokset käytösoireiden osalta olivat samansuuntaiset kuin Limbun ym. katsauksessa, toisin sanoen mielialantasaajilla ei voitu osoittaa selkeää vaikutusta ärtyneisyyteen tai aggressiivisuuteen. Cochrane-katsauksessa ei tutkittu lääkkeiden vaikutusta autismikirjon häiriön ydinoireisiin.
NICE Guidelines (2021) ei suosittele epilepsialääkkeiden käyttöä lasten tai nuorten «Autism spectrum disorder in under 19s: recognition...»3 eikä aikuisten «Autism spectrum disorder in adults: diagnosis and ...»4 autismikirjon häiriön ydinoireiden hoitoon.