Näytön luotettavuutta on laskettu kohtalaisen harhan riskin ja epäsuoruuden vuoksi.
Konsensuslausunto samanaikaisesta ADHD:stä ja päihdehäiriöstä kärsivien seulonta- ja hoitolinjauksista julkaistiin vuonna 2018 «Crunelle CL, van den Brink W, Moggi F, ym. Interna...»1. Konsensuslausumaa varten tehtiin systemaattinen tiedonhaku, joka kattoi ADHD:n ja samanaikaisen päihdehäiriön seulontaa ja hoitoa aikuisilla käsittelevät tiedejulkaisut englanniksi, ranskaksi tai flaamiksi aikavälillä tammikuu 1995 – joulukuu 2015. Lisäksi konsensuslausumaa varten etsittiin kaikki aiemmat hoitosuositukset tästä aihepiiristä.
Kirjallisuushaut tehtiin hakusanoilla "drug abuse", "substance abuse", "addiction", "dependence" ja "ADHD" seuraavista tietokannoista: PubMed, Cinahl ja PsychINFO. Hoitosuosituksia etsittiin seuraavista tietokannoista: Clinical Evidence, CEBAM, NHS Guideline finder, Cochrane library, NICE, National Guideline Clearinghouse ja GIN database.
Poissulkukriteerejä olivat: 1) julkaisu ei käsitellyt ADHD:tä tai päihdehäiriötä ensisijaisena diagnoosina, 2) julkaisu oli katsaus, joka oli julkaistu ennen meta-analyysiä, 3) kyse oli henkilökohtaisesta kannanotosta tai 4) julkaisu kuvasi tutkimusprotokollaa.
Konsensuslausumaan valikoitui 212 ADHD:n ja päihdehäiriön seulontaa ja hoitoa koskevaa julkaisua. Mukana oli meta-analyysejä, systemaattisia katsauksia, narratiivisia katsauksia, tapausselostuksia, satunnaistettuja ja satunnaistamattomia sekä avoimissa että sokkoutetuissa tutkimusasetelmissa tehtyjä tutkimuksia. Viitteistä kaikkiaan 42 käsitteli samanaikaisen ADHD:n ja päihdehäiriön lääkehoitoa. Konsensuslausuman suosituksia koskevan tutkimusnäytön laadukkuus arvioitiin SIGN-luokittelulla.
Konsensuslausumassa todetaan, että lääkehoidon teho on kohtalainen (keskimääräinen standardoitu efektikoko 0,40–0,50) vähentämään sellaisten henkilöiden ADHD-oireita, joilla on samanaikainen päihdehäiriö. Konsensuslausuman mukaan kontrolloiduissa ja satunnaistetuissa koeasetelmissa tehdyissä tutkimuksissa lyhyt- ja pitkävaikutteisen metyylifenidaattilääkityksen tehosta oli ristiriitaisia tuloksia, mutta kahdessa tutkimuksessa sekundaarianalyyseissä ADHD-oireiden havaittiin vähenevän suurempia metyylifenidaattiannoksia käytettäessä (enintään 180 mg/vrk). Konsensuslausuma suositti samanaikaisen ADHD:n ja päihdehäiriön lääkehoidoksi pitkävaikutteista metyylifenidaattia ja pitkävaikutteisia amfetamiinivalmisteita sekä tarvittaessa suurempia lääkeannoksia hoitovasteen saavuttamiseksi. Näytön tasoksi arvioitiin 3 (asteikolla 1++ – 4; jossa 1++ on vahvin näytön taso, hoito sovellettavissa kohdejoukkoon).
Vuonna 2021 julkaistiin ADHD-potilaiden päihdehäiriön hoitoa tarkasteleva systemaattinen katsaus ja meta-analyysi «Fluyau D, Revadigar N, Pierre CG. Systematic Revie...»2. Siinä selvitettiin toissijaisesti lääkehoidon tehoa ADHD-oireisiin (oireiden vaikeus kahdella mittarilla, Clinical Global Impression – Improvement (CGI) ja Adult ADHD Investigator Symptom Rating Scale (AISRS) sekä oireiden tiheys). Mukaan otettiin vertaisarvioituja artikkeleita vuosilta 1971–2020.
Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: Cochrane Central Register of Controlled Trials, PubMed, EBSCO, Google Scholar, Embase, Web of Science ja Ovid MEDLINE. Hakua täydennettiin julkaisemattomilla ja vertaisarvioimattomilla dokumenteilla lähteistä Open Grey, Non-Governmental Organization (NGO), Bielefeld Academic Search Engine (BASE) sekä muista lähteistä, kuten WHO International Trials Registry Platform (ICTRP) ja The United States Clinical Trials Registry (ClinicalTrials.gov). Mukaan hyväksyttiin satunnaistetut vertailevat tutkimukset, joissa lääkehoitoa käytettiin hoitamaan ADHD-potilaiden päihdehäiriötä. Harhan riskiä arvioitiin Cochrane Collaborationin työkalulla sekä päivitetyllä RoB-työkalulla.
Yhteensä 54 515 dokumentista kelpuutettiin lopulta mukaan 17 tutkimusta, joissa tutkittavia henkilöitä oli yhteensä 2 155. Tutkittavien ikäjakauma oli 15–65 vuotta. Nikotiinia käytti 35 %, kokaiinia 29 %, amfetamiinia 12 %, alkoholia 12 % ja kannabista 12 %. Käytetyt lääkkeet olivat kolmesta ryhmästä: 1) selektiivinen noradrenaliinin takaisinoton estäjä, 2) asetyylikoliinin nikotiinireseptorin osittainen agonisti ja 3) noradrenaliinin ja dopamiinin takaisinoton estäjä. Suurimmassa osassa tutkimuksista oli mukana jokin amfetamiinijohdos (n = 13; metyylifenidaatti n = 10; amfetamiinisuolat n = 2; lisdeksamfetamiini n = 1). Suurimmassa osassa tutkimuksista molemmat ryhmät saivat kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Tutkimusten mediaanikesto oli 12 viikkoa, ja 35 % tutkimuksista tehtiin useissa yksikössä, yksi vankilassa.
Päihdekäyttäjien ADHD-oireiden vaikeusaste väheni kohtalaisesti (SMD = 0,533; 95 % luottamusväli 0,393–0,672, P < 0,001, I2 = 0 %). Pieni väheneminen ADHD-oireiden määrässä havaittiin (SMD = 0,420; 95 % luottamusväli 0,259–0,582, P < 0,001, I2 = 19,24 %.
Kommentti: Systemaattisen katsauksen sisältävä konsensuslausuma [R1] kannatti varsin selvästi myös päihdehäiriöistä kärsivien ADHD:n hoitamista amfetamiinijohdoksilla. Katsauksista ilmenee myös, että uusimmissa tutkimuksissa hyöty on selvempi kuin vanhemmissa.