Vaikutuksen suuruus vaihteli Hedgesin g = 0,77:n ja Cohenin d = 0,32:n välillä. Vertailut tehtiin sekä passiivisiin että aktiivisiin interventioihin. Interventioiden sovellettavuus Suomeen on hyvä, ja ne ovat turvallisia.

Näytön luotettavuutta on laskettu harhan riskien (sokkoutuksen ja satunnaistamisen ongelmat) sekä tulosten epätarkkuuden ja epäsuoruuden takia.

Lee ym. «Lee YC, Chen CR, Lin KC. Effects of Mindfulness-Ba...»1 tekivät systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin mindfulness-pohjaisista interventioista (yoga, mindfulness, mindful awareness, meditation) 5–18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla, joilla oli diagnosoitu ADHD. Tiedonhaku tehtiin tietokannoista PubMed, PsycINFO, CINAHL, Web of Science, Google Scholar ja Scopus vuosilta 1970–2022.

Systemaattiseen katsaukseen otettiin mukaan 12 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (n = 602), joista 11 arvioitiin meta-analyysilla (n = 581). Sisäänottokriteerit olivat tutkittavien satunnaistaminen interventio- ja verrokkiryhmään, interventioiden fokusoituminen joogaan, meditaatioon tai mindfulness-pohjaisiin tekniikoihin, tutkittavien ADHD-diagnoosi ja 5–18-vuoden ikä. Mukaan otettiin myös tutkimukset, joissa mindfulness-interventioihin oli yhdistetty rentoutustekniikoita ja vanhempien harjoittelua.

Tutkimusten menetelmällistä laatua arvioitiin Physiotherapy Evidence Database PEDro -asteikolla. Keskimääräinen arvo oli 5,58. Pisteet ≤ 3 viittaavat huonoon, 4–5 kohtalaiseen, 6–8 hyvään ja 9–10 erinomaiseen tutkimuksen laatuun.

Tutkimusinterventiot olivat enimmäkseen 8 viikon mittaisia, ja tapaamiset kestivät 20–90 minuuttia. Tavanomaisin kokonaiskesto oli yhteensä 12 tuntia. Verrokkiryhmissä oli passiivisia ja aktiivisia interventioita, muun muassa odotuslista, tavanomainen hoito, kuuntelutehtävä, kognitiivis-behavioraalinen terapia, tunneopetus ja aktiviteetit.

Kirjoittajat arvioivat viittä ensisijaista tulosta: ADHD-oireet, internalisoivat oireet (kuten masennus ja ahdistus), eksternalisoivat oireet (kuten uhmakkuus ja käytöshäiriöt), mindfulness (tietoinen läsnäolo) ja vanhempien stressi. Tulosten arvioimisen menetelmät vaihtelivat eri tutkimuksissa.

• ADHD-oireet: SNAP-IV, Conners' Parent Rating Scale – Revised, Conners' Teacher Rating Scale – Revised, the Strengths and Weaknesses of ADHD Symptoms and Normal Behaviors Rating Scale (SWAN), the Strengths and Difficulties Questionnaire, Conners 3rd Edition ja Child Behavior Checklist.
• Internalisoivat ja eksternalisoivat oireet: Child Behavior Checklist, Conners' Parent Rating Scale – Revised, Conners' Teacher Rating Scale – Revised, the Difficulties in Emotion Regulation Scale, Present Functioning Visual Analogue Scale, Modified Overt Aggression Scale, Strengths and Difficulties Questionnaire ja Conners 3rd Edition.
• Tietoinen läsnäolo: Mindful Attention Awareness Scale ja Child and Adolescent Mindfulness Measure.
• Vanhempien stressi: Parenting Stress Index-Short-Form.

Yhdistetty vaikutuksen suuruus välittömästi intervention jälkeen seitsemän tutkimuksen perusteella ADHD-oireisiin oli Hedgesin g= 0,77 (95 % luottamusväli 0,22–1,33) eksternalisoiviin oireisiin g= 0,03 (95 % luottamusväli -0,17–0,23), internalisoiviin oireisiin g = 0,13 (95 % luottamusväli -0,24–0,50), neljän tutkimuksen perusteella läsnäolotaitoihin g = 0,43 (95 % luottamusväli = -0,27–1,13) ja kahden tutkimuksen perusteella vanhempien stressiin g = 0,40 (95 % luottamusväli -0,42–1,23). Hedgesin g 0,2 = pieni vaikutus, 0,5 = keskikokoinen vaikutus ja 0,8 = suuri vaikutus. Meta-regressioanalyysissä todettiin, että lapsen ikä vaikutti merkittävästi ADHD-oireiden vähenemiseen (β = 0,24, SE = 0,11, p = 0,03). Vanhemmilla lapsilla vaikutus oli suurempi.

• Tutkimuksen tyyppi: meta-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Mukaan otetut tutkimukset olivat heterogeenisiä, muun muassa interventiomenetelmät olivat keskenään erilaisia, ja tutkimuksissa oli satunnaistamisen ja sokkouttamisen ongelmia. Verrokkiryhmät olivat keskenään erilaisia, mikä aiheuttaa epäsuoruuden riskin. Lisäksi julkaisuharhan riski oli mahdollinen.
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
• Kommentti: ADHD-lääkitystä oli varsin vaihtelevasti 0–86 %:lla tutkittavista. Poikien osuus tutkittavista oli 0–100 %.

Wong ym. «Wong SYS, Chan SKC, Yip BHK, ym. The Effects of Mi...»2 tutkivat satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessaan MYmind (Minfulness for Youth) -ohjelman vaikutuksia lasten tarkkaavaisuuteen, käyttäytymiseen ja vanhempiin liittyviin tuloksiin verrattuna kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan (CBT). Tutkimuksen protokolla oli etukäteen julkaistu.

Sisäänottokriteerit olivat: 1) 8–12 vuoden ikä, 2) ADHD-diagnoosi psykiatrin tai psykologin tekemänä DSM-5-kriteerien mukaisesti, 3) normaali älykkyys ja kyky ymmärtää viikoittain annettuja tehtäviä ja ohjeita sekä 4) joko ei lääkitystä tai lääkitys ollut sama 3 kuukautta ennen tutkimukseen osallistumista. Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 138 perhettä, joissa lapsella oli ADHD, ja perheestä osallistui sekä lapsi että toinen vanhempi. Heidät satunnaistettiin joko MYmind-ryhmään (n = 69) tai CBT-ryhmään (n = 69). Interventio kesti 8 viikkoa. Osallistujat arvioitiin lähtötilanteessa, heti intervention jälkeen sekä 3 ja 6 kuukauden kohdalla. Ensisijainen tulosmittari oli Test of Everyday Attention for Children (TEA-Ch) -testin Sky Search -osasuorituksen tarkkaavaisuuspistemäärä. Toissijaisia tulosmittareita olivat lapsen käyttäytymistä ja vanhempiin liittyviä tekijöitä arvioivat mittarit. MYmindin ja CBT:n tehoa verrattiin lineaarisilla sekamalleilla.

Tulokset raportoitiin CONSORT-standardien mukaisesti. Sekä MYmind että CBT paransivat merkitsevästi lasten tarkkaavaisuuspistemäärää 6 kuukauden kohdalla (MYmind: β = 1,48, p = 0,013, Cohenin d = 0,32; CBT: β = 1,46, p = 0,008, d = 0,27). Interventioiden välillä ei kuitenkaan havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ensisijaisissa tai toissijaisissa tuloksissa minään mittausajankohtana.

• Tutkimuksen tyyppi: RCT
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Tulokset olivat osin epätäydellisesti raportoituja. Osallistujia ja ohjaajia ei ollut sokkoutettu. Psykososiaalisten menetelmien tutkimuksissa sokkoutus ei yleensä ole toteutettavissa.
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
• Kommentti: Tutkimus suoritettiin koronapandemian aikana, minkä takia osa interventioista toteutettiin Zoom-sovelluksen kautta. Tutkimuksessa ei ollut inaktiivista verrokkiryhmää.

Yleiskommentti: Mindfulness-pohjaiset interventiot vaikuttavat lupaavilta lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa. Tutkimukset olivat kuitenkin hyvin erilaisia interventioiden, verrokkien, keston, tiheyden ja seurannan suhteen, ja kaikissa oli sokkoutuksen ongelmaa.