Näytön luotettavuutta on alennettu harhan riskin, tulosten epätarkkuuden ja ristiriidan sekä julkaisuharhan mahdollisuuden vuoksi.

Vuonna 2024 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Teixeira T, Godoi A, Romeiro P, Novaes JVLC, de Fr...»1 haettiin PubMed-, Scopus-, Cochrane Central- ja ClinicalTrials.gov-tietokannoista lokakuuhun 2023 asti systemaattisesti satunnaistettuja vertailututkimuksia (RCT), joissa verrattiin AID-pumppuhoitoa (HCL) standardihoitoon (SC, sensoriavusteinen pumppu (SAP) ja monipistoshoitoon.

Tutkimukseen otettiin mukaan viisi satunnaistettua vertailututkimusta, joista kolme tutkimusta oli vaihtovuoroisia ja kaksi muita rinnakkaisryhmäasetelmia. Tutkimuksissa oli yhteensä 236 raskaana olevaa naista, joista 117 (50,6 %) sai AID-pumppuhoitoa. Osallistujien keski-ikä oli 30–34 vuotta. Tyypin 1 diabeteksen keskimääräinen kesto vaihteli 1:stä 23,6 vuoteen, ja HbA_1c:n lähtötaso vaihteli 6,4 %:sta 8 %:iin. HCL:n tai ihonalaisen insuliinin käytön kesto vaihteli 24 tunnista 38 viikkoon.

Ensisijaisena päätetapahtumana oli TIR (time in range) ​​(63–140 mg/dl). Toissijaiseen glykeemiseen tulosmuuttujaan kuuluivat 1) yöllinen TIR; 2) % ajasta > 140 mg/dl; 3) % ajasta > 180 mg/dl; 4) % ajasta < 63 mg/dl; 5) % ajasta < 54 mg/dl; 6) keskimääräinen glukoosipitoisuus; 7) glukoosin keskihajonta (SD); 8) korkea verenglukoosi-indeksi (HBGI); 9) matala verenglukoosi-indeksi (LBGI) ja 10) vaikea hypoglykemia.

Ensisijaisen lopputulosmuuttujan osalta HCL-järjestelmällä hoito ei johtanut merkittävään eroon TIR:ssä verrattuna SC:hen (MD 4,73 %; 95 % luottamusväli -2,81–12,26; p = 0,20; I² = 79 %). HCL-järjestelmien käyttö johti kuitenkin merkittävään yöaikaisen TIR:n lisääntymiseen (MD 12,69 %; 95 % luottamusväli 8,74–16,64; p < 0,01; I² = 0 %) ja merkittävään glukoosivaihtelun vähenemiseen glukoosin keskihajonnan (SD) avulla mitattuna (MD -2,91; 95 % luottamusväli -5,13 – -0,69; p = 0,01; I² = 0). Muissa glukoosikontrollin tuloksissa ei havaittu merkittäviä eroja: % ajasta < 63 mg/dl (p = 0,16); % ajasta < 54 mg/dl (p = 0,30); % ajasta > 140 mg/dl (p = 0,58); % ajasta > 180 mg/dl (p = 0,35); keskimääräinen glukoositaso (p = 0,88); HBGI (p = 0,46); LGBI (p = 0,11) ja apua vaativa hypoglykemia (p = 0,47).

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös hoitovaikutusten johdonmukaisuutta suuren heterogeenisyyden tutkimuksissa käyttämällä yhden pois jättämisen menetelmää, mikä paljasti, että yksi tutkimus oli vastuussa suurimmasta osasta TIR:n ja vakavan hypoglykemian tulosten heterogeenisyyttä, minkä vahvistivat myös Baujat-kuvaajat. TIR:n yhdistetty vaikutus saavutti tilastollisen merkitsevyyden, kun tämä tutkimus poistettiin (MD 8,47 %; 95 % luottamusväli 2,78–14,17; I² = 48 %), mikä suosi AID-pumppuryhmää.

Yhdistetty vaikutus hypoglykemiaan pysyi herkkyysanalyyseissä yhdenmukaisena, eikä ryhmien välillä ollut merkittävää eroa. Lisäksi analyysit osoittivat, että kaksi tutkimusta lisäsi heterogeenisyyttä pääasiassa tason 1 hypoglykemian ja tason 1 ja 2 hyperglykemioiden tulosten osalta. Toisen tutkimuksen osalta lisääntynyt heterogeenisyys saattoi liittyä asetuksiin, jotka mahdollistavat spesifiset tavoiteglukoosialueet raskauden aikana. Herkkyysanalyysissä, jossa yksittäinen tutkimus jätettiin pois, nämä tulokset pysyivät kuitenkin merkityksettöminä ryhmien välillä, kun kukin yksittäinen tutkimus poistettiin analyysistä.

Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että AID-pumppuhoito voi merkittävästi parantaa yöllistä glykeemistä hallintaa ja mahdollisesti vähentää glykeemistä vaihtelua raskaana olevilla naisilla, joilla on tyypin 1 diabetes, ilman vaikutusta hypoglykemian ja hyperglykemian riskiin verrattuna tavanomaisiin insuliinihoitoihin.

• Tutkimuksen tyyppi: meta-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: alkuperäistutkimusten harhan riski, ristiriita, epätarkkuus
• Sovellettavuus: Tulokset ovat sovellettavissa raskaana oleviin tyypin 1 diabetesta sairastaviin naisiin.

Vuonna 2025 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Stamati A, Christoforidis A. Automated insulin del...»2 haettiin MEDLINE-tietokannasta, Cochrane-kirjastosta, rekistereistä ja konferenssien tiivistelmistä kesäkuuhun 2024 asti satunnaistettuja vertailututkimuksia (RCT) ja havainnoivia tutkimuksia, joissa verrattiin AID-pumppuhoitoa tavanomaiseen hoitoon (sensorilla varustettu pumppu tai monipistoshoito) raskaana olevilla tyypin 1 diabetesta sairastavilla naisilla.

Päätemuuttujina meta-analyysissä olivat TIR-aika vaihteluvälillä 63–140 mg/dl, aika hyperglykemiassa (> 140 mg/dl ja > 180 mg/dl), aika hypoglykemiassa (< 63 mg/dl ja < 54 mg/dl), insuliinin kokonaisannos (yksikköä/kg/vrk), glykeeminen vaihtelu (%), HbA_1c-arvon muutos (%) sekä äidin ja sikiön vointi.

Tutkimukseen otettiin mukaan 13 tutkimusta (450 osallistujaa, 6 RCT:tä, joista 3:ssa oli vaihtovuoroinen tutkimusasetelma, ja 7 havainnoivaa tutkimusta, joista 2 oli kohorttitutkimuksia). GRADE-arviointi tehtiin erikseen satunnaistetuille vertailututkimuksille ja havainnointitutkimuksille. Satunnaistettujen vertailututkimusten harhan riskiä pidettiin kokonaisuudessaan pienenä lukuun ottamatta 1:tä tutkimusta, jota pidettiin joiltakin kohdin huolenaiheena, kun taas havainnointitutkimusten harhan riski oli kokonaisuudessaan pieni lukuun ottamatta 3:a tutkimusta, joista 2 oli suuren riskin tutkimus ja 1 oli joiltakin kohdin huolenaiheena.

13 tutkimuksessa oli tietoja TIR:stä. AID-järjestelmien käyttö raskaana olevilla naisilla, joilla on tyypin 1 diabetes, johti suurempaan TIR-​​prosenttiosuuteen verrattuna standardihoitoon (MD 7,01 %, 95 % luottamusväli 3,72–10,30, I² = 74,9 %).

AID-pumppuhoito lyhensi aikaa hyperglykemiassa > 140 mg/dl ja > 180 mg/vrk verrattuna standardihoitoa saaviin potilaisiin (MD -5,09 %, 95 % luottamusväli -9,41 – -0,78, I² = 91 % ja MD -2,44 %, 95 % luottamusväli -4,69 – -0,20, I² = 90,4 %).

Hypoglykemian kesto < 63 mg/dl ja < 54 mg/dl ei eronnut AID-pumppuhoidon ja standardihoidon välillä (MD -0,25 %, 95 % luottamusväli -1,22–0,72, I² = 95,3 % ja MD – 0,35 %, 95 % luottamusväli -0,70–0,00, I² = 72,9 %).

TIR-alaryhmäanalyysit viittasivat siihen, että AID-pumppuhoidon hyödyllinen vaikutus ilmeni tutkimustyypistä riippumatta, koska alaryhmäeroja ei havaittu tilastollisesti merkitsevästi (p-arvo alaryhmäeroille > 0,05). Vastaavasti analyyseissä ei havaittu merkittäviä alaryhmävaikutuksia hypoglykemiassa < 63 mg/dl tai hyperglykemiassa > 140 mg/dl ja > 180 mg/dl vietetylle ajalle. Alaryhmäanalyysi ajassa < 54 mg/dl osoitti tilastollisesti merkitsevän eron alaryhmien välillä (p-arvo alaryhmäeroille = 0,0010), ja havainnointialaryhmässä havaittiin vähemmän hypoglykemiaa verrattuna satunnaistettuihin vertailututkimuksiin. Herkkyysanalyysit osoittivat, että TIR-tulokset pysyivät tilastollisesti merkitsevinä (MD 5,46 %, 95 % luottamusväli 1,76–9,15, I² = 57,7 %) ja hypoglykemiassa < 54 mg/dl vietetty aika muuttui tilastollisesti merkitseväksi (MD -0,72 %, 95 % luottamusväli -1,09 – -0,36, I² = 0 %), mikä osoittaa, että löydökset vahvistuivat sen jälkeen, kun poistettiin tutkimukset, joissa oli kohtalainen tai suuri harhan riski. Herkkyysanalyysi ei osoittanut merkittäviä eroja alle 63 mg/dl:n hyperglykemia-ajan ja yli 140 mg/dl:n ja yli 180 mg/dl:n hyperglykemia-ajan välillä.

11 tutkimusta, joihin osallistui 246 AID-pumppuhoitoryhmästä ja 241 standardihoitoryhmästä, antoivat tietoa glykeemisestä vaihtelusta. Analyysi osoitti tilastollisesti merkitsevän glykeemisen vaihtelun vähenemisen AID-pumppuhoidolla verrattuna standardihoitoon (MD -1,66 %, 95 % luottamusväli -2,73 – -0,58, I² = 95,1 %). Tämän löydöksen varmuustaso oli korkea satunnaistetuissa vertailututkimuksissa ja hyvin alhainen havainnointitutkimuksissa.

HbA_1c-arvon osalta mukaan otettiin yhteensä 9 tutkimusta, joihin osallistui 226 AID-pumppuhoitoryhmästä ja 221 standardihoitoryhmästä. Analyysi ei osoittanut merkittävää eroa AID-pumppuhoidon ja standardihoidon välillä (MD -0,15 %, 95 % luottamusväli -0,40–0,09, I² = 78,6 %). Tämän löydöksen varmuustaso oli alhainen satunnaistetuissa vertailututkimuksissa ja erittäin alhainen havainnointitutkimuksissa.

Alaryhmäanalyysin perusteella satunnaistettujen vertailututkimusten ja havainnointitutkimusten välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja glykeemisen vaihtelun (p = 0,32) tai HbA_1c:n (p = 0,19) osalta. Herkkyysanalyysi osoitti, että glykeemisen vaihtelun tulokset pysyivät merkitsevinä (MD -1,94 %, 95 % luottamusväli -3,44 – -0,44, I² = 96,9 %), mikä osoittaa AID-pumppuhoidon johdonmukaista etua tavanomaiseen hoitoon verrattuna. Vastaavasti HbA_1c:n herkkyysanalyysi ei muuttanut kokonaistuloksia ja arviot pysyivät merkityksettöminä (MD 0,00 %, 95 % luottamusväli -0,32–0,32, I² = 78,1 %).

Muut tulokset (insuliinin kokonaisannos, vakava hypoglykemia, äidin synnytyksen jälkeinen vointi tai sikiön vointi) eivät eronneet merkittävästi.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen analyysi paljasti, että AID-pumppuhoidon käyttö lisäsi merkittävästi aikaa, jolloin verenglukoosi pysyi tavoitealueella 63–140 mg/dl, verrattuna tavanomaiseen hoitoon (MD 5,79 %, 95 % luottamusväli 3,41–8,16, I² = 27,1 %) ja lyhensi merkittävästi aikaa, jolloin verenglukoosi pysyi yli 140 mg/dl:n (MD -5,21 %, 95 % luottamusväli -9,78 – -0,63, I² = 85 %). Ajan, joka vietettiin alle 63 mg/dl:n (MD 0,35 %, 95 % luottamusväli -0,78–1,48, I² = 97,5 %), HbA_1c-tasojen muutosten (MD -0,17 %, 95 % luottamusväli -0,34–0,01, I² = 6,1 %) tai CV%-mittauksessa mitatun glykeemisen vaihtelun (MD -1,30 %, 95 % luottamusväli -5,20–2,61, I² = 66,4 %) välillä ei ollut merkitsevää eroa.

Toisen raskauskolmanneksen aikana analyysit osoittivat, että TIR 63–140 mg/dl oli merkittävästi suurempi AID-pumppuhoitoa käyttävillä verrattuna standardihoitoon (MD 6,37 %, 95 % luottamusväli 1,33–11,42, I² = 77,7 %). Ajassa, joka vietettiin alle 63 mg/dl:n (MD -0,40 %, 95 % luottamusväli -2,60–1,81, I² = 97,6 %), ajassa, joka vietettiin yli 140 mg/dl:n (MD -4,61 %, 95 % luottamusväli -11,90–2,69, I² = 91,7 %), HbA_1c-arvon muutoksissa (MD -0,27 %, 95 % luottamusväli -0,66–0,12, I² = 86 %) tai glykeemisessä vaihtelussa (MD -1,02 %, 95 % luottamusväli -2,86–0,83, I² = 69,9 %) ei ollut merkittävää eroa.

Kolmannella raskauskolmanneksella AID-pumppuhoitoa käyttävillä potilailla oli pienempi glykeeminen vaihtelu verrattuna standardihoitoon (MD -1,66 %, 95 % luottamusväli -2,29 – -1,03, I² = 0 %). AID-pumppuhoidon ja standardihoidon välillä ei ollut merkittävää eroa TIR-arvoissa 63–140 mg/dl (MD 7,12 %, 95 % luottamusväli -0,45–14,69, I² = 90,4 %), ajassa alle 63 mg/dl (MD -1,39 %, 95 % luottamusväli -3,53–0,75, I² = 98,5 %), ajassa yli 140 mg/dl (MD -4,59 %, 95 % luottamusväli -14,75–5,56, I² = 96,9 %) tai HbA_1c-muutoksissa (MD -0,18 %, 95 % luottamusväli -0,64–0,28, I² = 86,1 %).

• Tutkimuksen tyyppi: meta-analyysi, joka pohjautuu RCT- ja havaintotutkimuksiin
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: alkuperäistutkimusten harhan riski, ristiriita, epätarkkuus
• Sovellettavuus: Tulokset ovat sovellettavissa raskaana oleviin tyypin 1 diabetesta sairastaviin naisiin.
• Kommentti: Tämän tutkimuksen perusteella AID-pumppuhoito parantaa tehokkaasti glykeemistä hallintaa raskauden aikana tyypin 1 diabetesta sairastavilla naisilla lisäämällä TIR-aikaa ja vähentämällä hyperglykemiaa ilman havaittuja lyhytaikaisia ​​haitallisia vaikutuksia äidin ja sikiön vointiin.

Toisessa vuonna 2025 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Yang Q, Hao J, Cui H, ym. Automated insulin delive...»3 kirjallisuushakuja tehtiin 5. heinäkuuta 2024 asti Embasessa, PubMedissä, Cochrane Libraryssa ja ClinicalTrials.gov-verkkosivustolla. Mukana oli kliinisiä tutkimuksia ja havainnoivia tutkimuksia, joissa arvioitiin AID-pumppuhoitoa raskaana olevilla tyypin 1 diabetesta sairastavilla henkilöillä.

Ensisijainen tulosmuuttuja oli aika tavoitealueella (TIR, 3,5–7,8 mmol/l). Toissijaisia ​​tulosmuuttujia olivat aika viitealueen alapuolella (TBR, < 3,5 mmol/l), aika viitealueen yläpuolella (TAR, > 7,8 mmol/l) sekä äidin ja vastasyntyneen vointi.

Mukaan otettiin 18 tutkimusta (550 osallistujaa, 11 yksihaaraista tutkimusta, 6 RCT:tä, joista 3 vaihtovuoroista ja 3 rinnakkaista, ja 1 etenevä kohorttitutkimus). Lähtötilanteen HbA_1c-tasot vaihtelivat välillä 5,6–8,1 %, diabeteksen kesto vaihteli välillä 12,5–23,6 vuotta, ja osallistujien keski-ikä oli 30,2–34,5 vuotta. Tutkimuksen kesto vaihteli 1 päivästä 40 viikkoon.

AID-pumppuhoitoa verrattiin standardihoitoon (jatkuvaan ihonalaiseen insuliini-infuusioon (CSII), monipistoshoitoon (MDI) ja sensorilla varustettuihin pumppuihin (SAP) matalan glukoosin suspensiolla (LGS) tai ilman). Mukana oli myös eteneviä tai takautuvia tapaussarjoja, joiden avulla saatiin kattava näyttö AID-pumppuhoidosta raskaana olevilla naisilla.

Ensisijainen päätetapahtuma oli sellaisen ajan osuus, jolloin sensorin glukoositaso oli tavoitealueella (TIR, 3,5–7,8 mmol/l). Toissijaisia ​​päätetapahtumia olivat: merkittävät haittatapahtumat, vaikea hypoglykemia, diabeettinen ketoasidoosi, aika viitealueen yläpuolella (TAR, > 7,8 mmol/l), aika viitealueen alapuolella (TBR, < 3,5 mmol/l) sekä äidin ja vastasyntyneen vointi.

24 tunnin TIR:n ensisijaisen lopputulosanalyysin osalta analysoitiin 7 tutkimusta, AID-pumppuhoitoa verrattiin standardihoitoon ja mukaan otettiin 5 tutkimusta yön yli tapahtuvan TIR:n osalta. Vaikka AID-pumppuhoito saattoi parantaa yön yli tapahtuvaa TIR:ää (MD 10,05 %, 95 % luottamusväli 6,57–13,53, p < 0,001), meta-analyysi osoitti, ettei se liittynyt pidentyneeseen 24 tunnin TIR:ään (MD 3,56 %, 95 % luottamusväli -0,60–7,72, p = 0,093). Yhden hoitoryhmän tutkimuksissa TIR parani merkittävästi sekä 24 tunnin (7 tutkimusta, MD 12,36 %, 95 % luottamusväli 7,97–16,76) ja yön yli (4 tutkimusta, MD 14,14 %, 95 % luottamusväli 11,70–16,57) jaksoina verrattaessa AID-pumppuhoitovaihetta AID-pumppuhoitoa edeltävään vaiheeseen. Niistä tutkimuksista, joissa raportoitiin 24 tunnin ja yön yli mitattu TIR, havaittiin, että 10:ssä 11 tutkimuksesta oli pienempi 24 tunnin TIR kuin yön yli mitattu TIR. Yhteensä 17 tutkimuksesta, joissa raportoitiin 24 tunnin TIR, 10:ssä arvo oli 60–70 %, kun taas vain 7 tutkimusta saavutti 24 tunnin TIR-tavoitteen yli 70 %. Meta-analyysi toistettiin 24 tunnin TIR:lle jättämällä pois yksi tutkimus, jossa AID-pumppuhoitoa käytettiin päivällä ja yöllä jatkovaiheessa, ja tulos oli lähes muuttumaton (MD 2,38 %, 95 % luottamusväli -2,22–6,97, p = 0,311).

7 tutkimusta yhdistettiin 24 tunnin ja 4 tutkimusta yön yli tapahtuvan verenglukoosin laskemiseksi. Verrattuna standardihoitoon meta-analyysit osoittivat, että AID-pumppuhoito laski 24 tunnin ja yön yli tapahtuvaa verenglukoosia 0,90 % (95 % luottamusväli -1,60 – -0,20, p = 0,012) ja 1,38 % (95 % luottamusväli -1,87 − -0,88, p < 0,001). AID-pumppuhoitovaihetta ja edeltänyttä vaihetta verrattaessa AID-pumppuhoito ei kuitenkaan osoittanut verenglukoosin laskun paranemista.

Yhteensä 17 tutkimuksessa raportoitiin 24 tunnin verenglukoosia laskevasta ajasta ja 10 tutkimuksessa yön yli tapahtuvasta verenglukoosia laskevasta ajasta. Useimmissa tutkimuksissa (14/17) havaittiin, että 24 tunnin TBR oli alle 3 % ja yön yli mitattu TBR 0–2,4 %. TAR:n meta-analyysit käsittivät 7 tutkimusta. Vaikka AID-pumppuhoidon ja alhaisemman 24 tunnin TAR:n välillä ei ollut yhteyttä standardihoitoon verrattuna (MD -0,94 %, 95 % luottamusväli -6,18–4,30, p = 0,726), AID-pumppuhoito pystyi alentamaan yön yli tapahtuvaa TAR-arvoa 4 tutkimuksessa (MD -8,37 %, 95 % luottamusväli -12,86 – -3,89, p < 0,001). TAR oli AID-pumppuhoitovaiheessa alhaisempi kuin AID-pumppuhoitoa edeltäneessä vaiheessa yksihaaraisissa tutkimuksissa sekä 24 tunnin (6 tutkimusta, MD -10,27 %, 95 % luottamusväli -16,36 – -4,19, p < 0,001) että yön yli (4 tutkimusta; MD -15,25 %, 95 % luottamusväli -17,57 – -12,94, p < 0,001) aikajänteillä.

Äidin ja vastasyntyneen vointia raportoitiin vain 4 tutkimuksessa (3 satunnaistettua vertailututkimusta ja 1 kohorttitutkimus), joissa verrattiin standardihoitoa AID-pumppuhoitoon. Äidin raskausajan pre-eklampsia (RR 0,96, 95 % luottamusväli 0,51–1,82) ja keisarileikkaukset (RR 0,98, 95 % luottamusväli 0,80–1,19) eivät eronneet merkitsevästi kahden ryhmän välillä. Neljän tutkimuksen meta-analyysi ei osoittanut merkitsevyyttä äidin painonnousussa kahden ryhmän välillä (MD -1,00, 95 % luottamusväli -4,19–2,20), mutta heterogeenisyys on suuri (I² = 85 %). Kun kohorttitutkimus poistettiin, AID-pumppuhoitoryhmä osoitti äidin painonnousun vähentyneen (3 satunnaistettua vertailututkimusta, MD -2,54, 95 % luottamusväli -3,96 – -1,11, I² = 0). Osallistujien aiempien raskauksien vuoksi uusi verenpainetauti oli harvinaisempaa AID-pumppuhoitoryhmässä yhdessä tutkimuksessa. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa kahden ryhmän välillä keskenmenoissa tai vastasyntyneiden kuolemissa (RR 1,18, 95 % luottamusväli 0,21–6,52), ennenaikaisessa synnytyksessä (RR 1,31, 95 % luottamusväli 0,84–2,04), vastasyntyneiden hypoglykemiassa (RR 1,21, 95 % luottamusväli 0,88–1,67), vastasyntyneiden tehohoitojaksoissa (RR 1,07, 95 % luottamusväli 0,74–1,53) tai syntymäpainossa (MD -0,15, 95 % luottamusväli -0,32–0,03).

AID-pumppuhoitoa saaneiden ja tavanomaista hoitoa saaneiden vakavien haittavaikutusten (4 tutkimusta, RR 1,21; 95 % luottamusväli 0,80–1,83; p = 0,365), vaikean hypoglykemian (3 tutkimusta, RR 1,04; 95 % luottamusväli 0,39–2,78; p = 0,940) ja diabeettisen ketoasidoosin (2 tutkimusta, RR 1,41; 95 % luottamusväli 0,32–6,15; p = 0,648) ilmaantuvuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kaiken kaikkiaan nämä tutkimukset osoittivat, että AID-pumppuhoidon käyttö ei aiheuttanut vakavia turvallisuusongelmia.

Tutkimuksessa todettiin johtopäätöksenä, että AID-pumppuhoito ei osoittanut suotuisaa TIR:ää verrattuna standardihoitoon. AID-pumppuhoito saattoi kuitenkin lisätä yön yli TIR:ää ja vähentää TBR:ää. Saatavilla oleva näyttö osoittaa, että AID-pumppuhoidon käyttö yli 70 %:n 24 tunnin TIR-tavoitteen saavuttamiseksi on edelleen haastavaa.

• Tutkimuksen tyyppi: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: alkuperäistutkimusten harhan riski, ristiriita, epätarkkuus
• Sovellettavuus: Tulokset ovat sovellettavissa raskaana oleviin tyypin 1 diabetesta sairastaviin naisiin.

Yleiskommentti:

ADA:n 2025 «American Diabetes Association Professional Practic...»4 julkaistun hoitosuosituksen mukaan AID-pumppuhoidon käyttö diabeteksen ja raskauden aikana asettaa erityisiä haasteita, koska nykyisillä AID-pumpuilla ei tyypillisesti ole algoritmeja, jotka olisi suunniteltu saavuttamaan raskauskohtaisia ​​glukoositavoitteita. AID-pumppuhoidon aloittamista tai jatkamista raskauden aikana on arvioitava huolellisesti.