Vuonna 2024 julkaistuun tosielämän tutkimusten takautuvaan systemaattiseen katsaukseen «Considine EG, Sherr JL. Real-World Evidence of Aut...»1 otettiin mukaan artikkeleja, jotka oli julkaistu vuoden 2018 jälkeen ja joissa oli mukana yli viisi henkilöä.

80 tunnistetusta tutkimuksesta 20 täytti sisäänottokriteerit, ja näissä oli yhteensä 171 209 1–92-vuotiasta ei-raskaana olevaa tyypin 1 diabetesta sairastavaa henkilöä. Sukupuolijakauma oli tasapuolinen (naisia 52 %). Diabeteksen kesto oli raportoitu 13 tutkimuksessa ja vaihteli 49 päivästä 42 vuoteen. Useimmissa AID-pumpuissa yli 90 % ajasta automatiikka oli käytössä. Kahdessa tutkimuksessa arviointi tehtiin kahden vuoden järjestelmän käytön jälkeen, ja useimmat raportoivat tiedoista kuuden kuukauden tai vuoden käytön jälkeen. Ensisijaisena tulosmuuttujana 65 %:ssa tutkimuksista oli aika tavoitealueella (time in range, TIR) 70–180 mg/dl (3,9–10,0 mmol/l). AID-pumppuhoidon käyttö johti yleiseen trendiin kohti pidempää tavoitealueella pysymistä vaihdellen välillä 2,4–14 %, ja useimmissa tutkimuksissa (10/14) osoitettiin yli 10 %:n TIR:n muutos AID-pumppuhoidon käytöllä.

Niissä 13 tutkimuksessa, joissa raportoitiin joko GMI (glucose management indicator, glukoosin hallintaindikaattori, joka arvioi keskimääräisen HbA_1c-tason sensorin keskimääräisen glukoositason perusteella) tai HbA_1c, lopullisessa seurannassa tasot olivat alhaisemmat vaihdellen HbA_1c:n osalta välillä 0,1–0,9 % ja GMI:n osalta välillä 0,1–0,4 %. Kun HbA_1c:n tai GMI:n yli 0,2 %:n laskua käytettiin kliinisesti merkittävänä, tämä saavutettiin 67 %:ssa HbA_1c-arvon muutosta dokumentoivista raporteista ja 80 %:ssa artikkeleista, joissa GMI:tä kuvailtiin.

Aika alle viitealueen (time below range, TBR) < 70 mg/dl (< 3,9 mmol/l) raportoitiin 16 tutkimuksessa, ja kaikissa paitsi yhdessä tutkimuksessa, johon osallistui 2–6-vuotiaita lapsia, tasot olivat vakaat tai vähäisemmät.

• Tutkimuksen tyyppi: systemaattinen katsaus, joka pohjautuu havainnoiviin takautuviin seurantatutkimuksiin
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: satunnaistamattomuus, alkuperäistutkimusten harhan riski, epäsuoruus, epätarkkuus, lyhyt seuranta-aika
• Sovellettavuus: Tulokset ovat sovellettavissa tyypin 1 diabetesta sairastaviin.
• Kommentti: Suurempien ja monimuotoisempien populaatioiden ja hieman pidempien seurantajaksojen (noin 9 kuukautta vs. 3–6 kuukautta keskeisissä tutkimuksissa) myötä tosielämän takautuvat analyysit vahvistavat keskeisten tutkimusten havainnot. Kaikkien tähän katsaukseen vuosilta 2018–2024 mukaan otettujen artikkeleiden katsottiin sisältävän suuren sekoittavan harhan riskin, koska nämä olivat tosielämän AID-pumppuhoidon analyysejä eikä ryhmiin satunnaistamista voitu tehdä. Toisaalta tietoharhan riskiä pidettiin pienenä kaikissa artikkeleissa, koska ensisijainen tietolähde oli laitteista, joihin AID-pumppua käyttävä henkilö tai tutkimusryhmä ei voinut vaikuttaa. Valintaharhan osalta otettiin huomioon kaksi tekijää, joista ensimmäinen oli se, pystyikö järjestelmä automaattisiin latauksiin. Mukana olleista 20 artikkelista 75 % koski AID-pumppuja, joissa laitteen käyttäjien piti ladata tietoja järjestelmään, jotta ne olisivat saatavilla analysointia varten, kun taas neljässä raportissa automaattiset lataukset mahdollistivat tiedonsiirron. Käyttäjien valintaharhan mahdollisuudesta todettiin, että vain yhdessä artikkelissa harhan riski oli pieni, koska analyysiin otettiin mukaan AID-pumppujen käyttäjiä, joilla oli vähintään 10 päivän data. Vaikka artikkelien tunnistamiseen käytettiin systemaattista lähestymistapaa, kirjallisuushaussa ei löytynyt ainakaan kolmea artikkelia, joiden olisi pitänyt täyttää sisällyttämiskriteerit. Viisi mukaan otettua tutkimusta oli täysin yritysrahoitteisia tai yritystuettuja.

Vuonna 2024 on julkaistu myös meta-analyysi «Yang Q, Zeng B, Hao J, ym. Real-world glycaemic ou...»2. Meta-analyysiin otettiin mukaan satunnaistetut vertailututkimukset (RCT), kohorttitutkimukset ja ennen-jälkeen-tutkimukset, joissa verrattiin AID-pumppuhoitoa perinteiseen insuliinihoitoon (monipistoshoito, jatkuva ihonalainen insuliini-infuusio ja sensorilla varustetut pumput, matalan glukoosin suspensiolla tai ilman) ja raportoitiin sensoriseurannan tuloksia. Tutkimukset, joissa AID-pumppuhoitoryhmässä oli alle 100 potilasta, ja tutkimukset, joiden interventiojaksot olivat alle 3 päivää, suljettiin pois, ja vain ne, joissa raportoitiin sensorin (CGM) tuloksia, otettiin huomioon. Jos tutkimuksessa raportoitiin samanaikaisesti tuloksia sekä lyhyt- että pitkäaikaisissa seurannoissa samassa kohortissa, tietojen poimimista pidemmän aikavälin seurannasta priorisoitiin.

Meta-analyysiin otettiin mukaan yhteensä 23 ennen-jälkeen-tutkimusta (8 etenevää ja 15 takautuvaa), ja näissä oli yhteensä 101 704 ei-raskaana olevaa tyypin 1 diabetesta sairastavaa henkilöä, jotka olivat 1–92-vuotiaita.

Ensisijaisena päätetapahtumana oli TIR (time in range) (3,9–10 mmol/l) ja toissijaisina päätetapahtumina muun muassa TBR (time below range) (< 3,9 mmol/l), TAR (time above range) (> 10 mmol/l) ja HbA_1c-taso. Tiedot esitettiin yhteenvetona keskiarvojen eroina (MD) 95 %:n luottamusvälillä.

AID-pumppuhoito lisäsi TIR:n osuutta verrattuna tavanomaiseen insuliinihoitoon (11,61 %, 95 % luottamusväli 10,47–12,76; p < 0,001; 167 minuuttia lisää). Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin huomattavaa tilastollista heterogeenisyyttä (I² = 99 %), ja vaikutusten koko vaihteli yksittäisten tutkimusten välillä 6,60 %:sta 18,06 %:iin. AID-pumppuhoidon suotuisa vaikutus havaittiin kuitenkin johdonmukaisesti kaikissa alaryhmissä ja hyödyllinen vaikutus pysyi yhdenmukaisena AID-pumppuhoidon käytön aikana sekä 6 kuukauden (MD 11,76 %, 95 % luottamusväli 10,49–13,03) että 12 kuukauden (MD 11,33 %, 95 % luottamusväli 10,14–12,52) ajan sekä lapsilla (12,16 %, 95 % luottamusväli 10,63–13,68) että aikuisilla (11,04 %, 95 % luottamusväli 10,38–11,70).

AID-pumppuhoidolla havaittiin suotuisia vaikutuksia myös TBR:ään (< 3,9 mmol/l) (-0,53 %, -0,63 – -0,42), TAR:ään (> 10 mmol/l) (-9,65 %, -10,63 – -8,67) ja HbA_1c-tasoon (-0,42 %, -0,47 – -0,37) verrattuna aiempiin hoitoihin.

AID-pumppuhoito osoitti selkeämmän TIR-arvon paranemisen henkilöillä, joiden lähtötason HbA_1c-tasot olivat yli 8 % (viisi tutkimusta, MD 21,73 %, 95 % luottamusväli 19,15–24,30). Sitä vastoin potilailla, joiden HbA_1c-tasot olivat 7–8 %, havaittiin vähäisempää paranemista (kaksi ryhmää yhdessä tutkimuksessa, MD 14,45 %, 95 % luottamusväli 5,67–17,23), ja henkilöillä, joiden lähtötason HbA_1c-tasot olivat alle 7 %, havaittiin vain marginaalista paranemista (neljä tutkimusta, MD 2,03 %, 95 % luottamusväli 0,18–3,87). AID-pumppuhoito hyödyttää sekä lapsia että aikuisia lisäämällä TIR:ää sekä lyhyt- että pitkäaikaisissa interventioissa erityisesti, kun HbA_1c-taso on korkeampi.

• Tutkimuksen tyyppi: meta-analyysi, joka pohjautuu tosielämän tutkimuksiin
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: alkuperäistutkimusten harhan riski, tulosten ristiriita
• Sovellettavuus: Tulokset ovat sovellettavissa tyypin 1 diabetesta sairastaviin.
• Kommentti: Meta-analyysin mukaan samanlaisia ​​parannuksia glykemiaparametreissä havaittiin satunnaistetuissa vertailututkimuksissa, joissa käytettiin AID-pumppuhoitoa tyypin 1 diabeteksen hoitoon. Kaikki meta-analyysiin mukaan otetut tutkimukset olivat vertailemattomia ennen-jälkeen-tutkimuksia, mikä on luonnostaan ​​altis harhalle. 20 tutkimuksen harhan riski katsottiin kohtalaiseksi, ja kolmen tutkimuksen osalta harhan riski arvioitiin erikseen ROBINS-I-työkalulla kohtalaiseksi. Heterogeenisyyden havaittiin olevan suuri useimmissa analyyseissä, mikä voi johtua AID-pumppuhoidon, intervention keston, sensorin (CGM), aiempien insuliinihoitojen ja osallistujien ominaisuuksien vaihteluista. Lisäksi meta-analyysissa tehtiin tilastollisia oletuksia. Keskiarvoista ja keskihajonta-arvoista jätettiin pois mediaanit ja vastaavasti IQR:t, mikä oli erityisen haastavaa TBR2:n ja TAR2:n toissijaisessa analyysissä, ja korrelaatiokertoimeksi oletettiin 0,5 MD-arvojen SE-arvojen laskemiseksi. Meta-analyysin osallistujat olivat pääasiassa korkean tulotason maista, mikä korostaa tarvetta saada lisää näyttöä matalan ja keskitulotason maista. Vaikka mukaan otetuissa tutkimuksissa oli havaittukin vuorovaikutus TIR:n ja lähtötason HbA_1c-arvon välillä, alaryhmien tuloksia raportoitiin vain muutamissa tutkimuksissa, mikä viittaa siihen, että tarvitaan lisätutkimuksia näiden suhteiden täydelliseksi ymmärtämiseksi.

Vuonna 2025 julkaistuun systemaattiseen katsaukseen ja verkostometa-analyysiin «Stahl-Pehe A, Shokri-Mashhadi N, Wirth M, ym. Effi...»3 otettiin mukaan 8. tammikuuta 2025 mennessä julkaistut satunnaistetut vertailevat avohoidon tutkimukset (RCT) tyypin 1 diabetesta sairastavilla, jotka olivat käyttäneet AID-pumppuhoitoa vähintään kolmen viikon ajan. Tutkimuksia vertailtiin pareittain ja verkostometa-analyysin avulla risk of bias -työkalua ja grading of recommendations assessment, development and evaluation (GRADE) -menetelmiä käyttäen.

Analyysiin sisällytettiin 46 tutkimusta, joissa oli yhteensä 4 113 tyypin 1 diabetesta sairastavaa potilasta. Interventiona oli vähintään kolmen viikon AID-pumppuhoidon käyttö (HCL 20 tutkimuksessa, AHCL 25 tutkimuksessa ja FCL 1 tutkimuksessa) verrattuna mihin tahansa muuhun insuliinihoitoon (monipistoshoito (MDI), jatkuva ihonalainen insuliini-infuusio (CSII), sensorilla tehostettu pumppuhoito (SAP), ennakoiva matalan glukoosin hallinta (PLGM)). Ensisijaisena tulosmuuttujana oli TIR 70–180 mg/dl (3,9–10,0 mmol/l). Toissijaisiin tulosmuuttujiin kuuluivat aika hypoglykemiassa ja hyperglykemiassa sekä HbA_1c-taso.

Kaikki verkostometa-analyysit osoittivat johdonmukaisesti, että AID-pumppuhoidon käyttö oli hyödyllistä TIR:n lisäämisessä verrattuna muihin nykyisin saatavilla oleviin hoitoihin. AID-pumppuhoitoa ei kuitenkaan luokiteltu tehokkaaksi kaikissa tapauksissa laajojen luottamusvälien vuoksi, joihin sisältyi 5 %:n TIR-nousun MID (minimal important difference). Tulosten CoE (the certainty of the evidence) vaihteli hyvin matalasta korkeaan.

Suurimmat hyödyt havaittiin HCL:llä verrattuna CSII-hoitoon (19,7 % (95 % luottamusväli 13,2–26,1 %) suurempi TIR; kohtalainen CoE), AHCL:llä verrattuna CSII-hoitoon (24,1 % (95 % luottamusväli 18,2–29,9 %) suurempi TIR; kohtalainen CoE) ja FCL:llä verrattuna CSII-hoitoon (25,5 % (95 % luottamusväli 11,1–39,9 %) suurempi TIR; korkea CoE). 95 %:n luottamusvälien ja 95 %:n PrI-arvojen (predictive intervals) vertailu paljasti, ettei tulevien tutkimusten odoteta muuttavan näitä tuloksia olennaisesti. P-pisteiden (P-score: the probability for each intervention to be better than all competing interventions) mukaan FCL-hoito oli tehokkain hoito TIR:n lisäämiseksi ja seuraavaksi tehokkain oli AHCL-hoito.

TAR-arvon > 180 mg/dl osalta HCL-hoito verrattuna CSII:hin vähensi yli 180 mg/dl:n TAR-arvoa keskimäärin 14,2 % (95 % luottamusväli 7,8–20,6 %; kohtalainen CoE) ja AHCL ja FCL vähensivät sitä 19,6 % (95 % luottamusväli 14,0–25,1 %; kohtalainen CoE) ja 23,3 % (95 % luottamusväli 8,4–38,2 %; korkea CoE). Verrattuna CSII-hoitoon HCL, AHCL ja FCL-hoito vähensivät yli 250 mg/dl:n TAR-arvoa keskimäärin 10,1 % (95 % luottamusväli 3,6–16,5 %; kohtalainen CoE), 14,8 % (95 % luottamusväli 8,8–20,8 %; kohtalainen CoE) ja 17,7 % (95 % luottamusväli 2,8–32,7 %; korkea CoE). 95 %:n PrI-tulosten perusteella vain AHCL-hoito saavutti MID-tavoitteet TAR-arvojen > 180 mg/dl ja TAR-arvojen > 250 mg/dl osalta verrattuna CSII-hoitoon. P-pisteiden mukaan tehokkaimmat hoidot TAR-arvojen > 180 mg/dl ja > 250 mg/dl vähentämiseksi olivat CSII- ja SAP-hoito.

TBR-arvon < 70 mg/dl osalta HCL:n ja AHCL:n vertailu muihin kuin AID-pumppuhoitoihin osoitti AID-pumppuhoitoteknologian hyötyjä, jotka olivat kliinisesti merkittäviä muutamissa tapauksissa, joissa CoE oli erittäin matala tai matala. Verrattuna CSII:hin HCL-hoito vähensi sitä keskimäärin 3,6 % (95 % luottamusväli 2,3–4,8 %; matala CoE) ja AHCL:ää 3,4 % (95 % luottamusväli 1,6–5,2 %; matala CoE), kun taas FCL ei ollut tehokas. TBR-arvon < 54 mg/dl osalta HCL, AHCL tai FCL eivät eronneet vakuuttavasti muista kuin AID-pumppuhoidoista, joissa CoE oli erittäin matala tai matala. 95 %:n PrI-pisteiden perusteella vain AHCL-hoito saavutti CSII-hoitoon verrattuna MID-tavoitteet TBR-arvolle < 70 mg/dl. Kaikki 95 %:n PrI-pisteet osoittivat, ettei tuleva tutkimus ole parempi TBR-arvoon < 54 mg/dl verrattuna. P-pisteiden mukaan tehokkaimmat hoidot TBR-arvojen pienentämiseen < 70 mg/dl ja < 54 mg/dl olivat SAP- ja FCL-hoito.

HCL:n ja AHCL:n vertailu muihin kuin AID-pumppuhoitoihin osoitti HbA_1c-tasojen laskua AID-pumppuhoidolla, ja CoE oli hyvin matala tai kohtalainen. Kliinisesti merkittävä HbA_1c-tason lasku saavutettiin vain, kun AHCL:ää verrattiin CSII:hin -1,0 % (95 % luottamusväli -1,4– -0,7; kohtalainen CoE)). 95 %:n PrI-arvojen perusteella ei havaittu eroa tehossa. P-pisteiden mukaan tehokkaimmat hoidot HbA_1c-tasojen alentamiseen olivat CSII- ja SAP-hoidot.

• Tutkimuksen tyyppi: systemaattinen katsaus ja verkostometa-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: alkuperäistutkimusten harhan riski, tulosten ristiriita
• Sovellettavuus: Tulokset ovat sovellettavissa tyypin 1 diabetesta sairastaviin.
• Kommentti: 29 tutkimuksessa harhan riski arvioitiin pieneksi ja 17:ssä kohtalaiseksi. Verkostometa-analyysi ei osoittanut globaaleja epäjohdonmukaisuuksia, mutta osoitti globaalia julkaisuharhaa kaikkien glykeemisten tulosten osalta. Kaikki parittaiset vertailut paljastivat merkittävää tutkimusten välistä heterogeenisyyttä τ2:lla ja I2:lla mitattuna lukuun ottamatta TIR:ää, kun HCL:ää ja AHCL:ää verrattiin CSII:hin, ja TBR:ää, kun AHCL:ää ja HCL:ää verrattiin keskenään. Suppilokuviossa oli epäsymmetriaa, mikä viittaa pienten tutkimusten harhaan TIR-tulosten ja TAR > 180 mg/dl:n osalta, kun HCL:ää tai AHCL:ää verrattiin SAP:hen, ja TAR > 250 mg/dl:n osalta, kun AHCL:ää ja SAP:tä verrattiin keskenään, ja TBR-arvoille < 70 mg/dl, kun HCL:ää ja SAP:tä verrattiin keskenään. Kunkin verkostoarvion tutkimusrajoitusten osalta RoB oli matala HCL- tai AHCL-järjestelmien ja ei-AID-hoitojen vertailussa useimpien tulosten kohdalla. FCL:ää verrattiin ainoastaan suoraan SAP:hen, ja tämä vertailu perustui yhteen tutkimukseen, jossa RoB oli kohtalainen. Kaikkien tulosten osalta ei ollut riittävästi näyttöä TIR:n arvioimiseksi tutkimusten pienen määrän vuoksi. Globaalien verkostojen epäjohdonmukaisuuksia koskevat tulokset eivät viitanneet mihinkään epäjohdonmukaisuuksiin. Silmukassa CSII–HCL–AHCL tunnistettiin paikallisia epäjohdonmukaisuuksia TBR-arvoilla < 70 mg/dl ja < 54 mg/dl. Vertailukorjattujen suppilokuvioiden visuaalinen tarkastelu viittasi globaaliin julkaisuharhaan kaikissa tuloksissa. Systemaattinen katsaus ja verkostometa-analyysi oli tehty hyvin GRADE-menetelmien mukaisesti.

Yleinen kommentti:

Satunnaistettuihin vertailututkimuksiin rekrytoiduilla potilailla on yleensä enemmän motivaatiota ja parempi kyky hallita diabetestaan ​​itse kuin joillakin muilla diabetesta sairastavilla. Satunnaistetut vertailututkimukset saattavat olla potilasmäärältään pieniä ja heterogeenisiä. Useimpiin satunnaistettuihin vertailututkimuksiin osallistui lapsia ja nuoria aikuisia.

Pilottitutkimuksilla voi myös olla rajoituksia, koska ne eivät ole satunnaistettuja, niissä on ennen-jälkeen-tutkimusasetelma eikä vertailuryhmää. Pilottitutkimusten vahvuus on kuitenkin se, että ne sisältävät laajemman joukon ihmisiä kuin mitä satunnaistettuihin vertailututkimuksiin yleensä rekrytoidaan. Satunnaistetut vertailututkimukset ja pilottitutkimukset eivät ole täysin yleistettävissä Suomen tyypin 1 diabetesta sairastavaan väestöön.

Verrattuna satunnaistettuihin tai havainnointiin perustuviin kliinisiin vertailututkimuksiin, joissa kliiniset tutkimukset ovat erittäin strukturoituja ja niihin liittyy tiukkoja kelpoisuusvaatimuksia, laitteiden kliininen käyttö on tarjolla laajalle väestölle ilman kliinisissä tutkimuksissa mahdollisia tiheitä kohtaamisia ja yhteydenpitoa. Lisäksi näihin tutkimuksiin osallistuu usein hyvin pieni määrä aliedustettuja etnisiä ryhmiä ja niistä suljetaan pois henkilöitä, joilla on suboptimaalinen veren glukoositaso tai useita liitännäissairauksia. Näistä syistä takautuvat tosielämän tutkimukset voivat tarjota realistisemman kuvan erilaisilla diabetesteknologioilla saavutetuista tuloksista monimuotoisemmassa väestössä, joka käyttää laitteita osana päivittäistä hoitoaan pidemmän ajan kuluessa. Tosielämän tutkimuksissa ei ole ollut pitkää seuranta-aikaa, ja pidemmässä seurannassa tulokset saattaisivat olla erilaisia. Tosielämän tutkimuksissa tietojen keruutapa saattaa aiheuttaa harhaa tutkimustuloksiin.

ADA:n 2025 «American Diabetes Association Professional Practic...»4 julkaistun hoitosuosituksen mukaan:

AID-pumppuhoidon tulisi olla ensisijainen insuliinin annostelumenetelmä glykeemisen hoitotason parantamiseksi ja hypoglykemioiden vähentämiseksi nuorilla ja aikuisilla, joilla on tyypin 1 diabetes tai muun tyyppinen insuliininpuutosdiabetes ja jotka pystyvät käyttämään laitetta (joko itse tai hoitajan kanssa). AID-järjestelmän valinta tulisi tehdä yksilön olosuhteiden, mieltymysten ja tarpeiden perusteella.

Keskeisissä AID-pumppuhoitotutkimuksissa AID-pumppuhoidon turvallisuutta ja tehokkuutta on testattu tyypin 1 diabetesta sairastavilla lapsilla ja aikuisilla «Bergenstal RM, Garg S, Weinzimer SA, ym. Safety of...»5– «Cordero TL, Dai Z, Arrieta A, ym. Glycemic Outcome...»17. Nämä tutkimukset on tehty joko yksittäisen AID-pumppuhoidon osalta vertaamalla automaattista ohjelmointia manuaaliseen käyttöön yksihaaraisissa kliinisissä tutkimuksissa tai satunnaistettuina vertailututkimuksina, joissa AID-pumppuhoitoa on verrattu insuliinin annosteluun (SAP) ja/tai tavanomaiseen hoitoon.

Tutkimusasetelmasta riippumatta nämä kaikki 13 keskeistä tutkimusta, joissa tutkittiin 2-vuotiaita tai vanhempia henkilöitä, mukaan lukien iäkkäitä, ovat johdonmukaisesti osoittaneet paremmuutta joko tavanomaiseen insuliinin annosteluun (tai AID-pumppuhoidon manuaaliseen käyttöön yksihaaraisissa kliinisissä tutkimuksissa) tai SAP:hen ja/tai tavanomaiseen hoitoon (satunnaistetuissa tutkimuksissa), ja niillä on havaittu johdonmukaisesti HbA_1c-tason paranemista, TIR:n lisääntymistä erityisesti yön aikana sekä hypoglykemiassa vietetyn ajan lyhenemistä «Kaur H, Schneider N, Pyle L, ym. Efficacy of Hybri...»18– «Sherr JL, Cengiz E, Palerm CC, ym. Reduced hypogly...»30. Suurimmat parannukset havaittiin AID-pumppuhoidolla, kun sitä käytettiin henkilöillä, joilla oli korkein lähtötason HbA_1c-arvo tai alhaisin TIR «Boughton CK, Hovorka R. The role of automated insu...»31. Nämä järjestelmät voivat myös pienentää liikuntaan liittyvän hypoglykemian riskiä «Sherr JL, Cengiz E, Palerm CC, ym. Reduced hypogly...»30, ja niistä on osoitettu olevan psykososiaalisia hyötyjä «Garg SK, Weinzimer SA, Tamborlane WV, ym. Glucose ...»6– «Weissberg-Benchell J, Vesco AT, Shapiro J, ym. Psy...»36.

AID-pumppuhoidon tutkimuksiin on osallistunut tyypillisesti suuri määrä käyttäjiä, joskus jopa 30 kertaa enemmän kuin AID-pumppuhoidon keskeisiin tutkimuksiin «Considine EG, Sherr JL. Real-World Evidence of Aut...»1. Joidenkin tutkimusten kaikki tiedot on kerätty automaattisesti tietokantaan «Forlenza GP, DeSalvo DJ, Aleppo G, ym. Real-World ...»37, kun taas toisten tutkimusten tiedot on kerätty käyttäjien vapaaehtoisen tietokantaan jakamisen perusteella.

Äskettäin julkaistu AID-pumppuhoidon tosielämän tutkimusten systemaattinen katsaus «Considine EG, Sherr JL. Real-World Evidence of Aut...»1, johon otettiin mukaan 20 tutkimusta, yhteensä 171 209 henkilöä, sekä meta-analyysi «Yang Q, Zeng B, Hao J, ym. Real-world glycaemic ou...»2, johon otettiin mukaan 23 tutkimusta, yhteensä 101 704 henkilöä, vahvistavat keskeisissä tutkimuksissa havaitut tulokset ja AID-pumppuhoidon kliiniset hyödyt tyypin 1 diabetesta sairastavilla.

Uudemmat AID-pumput ovat osoittaneet automaatioon käytetyn ajan pidentyneen, ja tosielämän tutkimuksissa on takautuvasti analysoitu AID-pumppuhoidon käytön pidempää kestoa verrattuna vastaaviin keskeisiin tutkimuksiin useimpien analyysien ollessa yli 6 kuukautta ja keskimäärin 9 kuukautta «Considine EG, Sherr JL. Real-World Evidence of Aut...»1. Hyötyihin kuuluvat HbA_1c-tasojen, TIR:n ja muiden glukoositasapainotavoitteiden paraneminen sekä psykososiaaliset hyödyt «Amigó J, Ortiz-Zúñiga Á, de Urbina AMO, ym. Switch...»38– «Grassi B, Gómez AM, Calliari LE, ym. Real-world pe...»43.

Tosielämän tiedot ovat myös osoittaneet, että AID-pumppuhoito tarjoaa samat glykeemiset hyödyt sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetesta sairastaville. Tämä korostaa sitä, että tämän teknologian saatavuuden tulisi olla mahdollista potilaille HbA_1c-tasoista riippumatta ja AID-pumppuhoidon valintakriteerien tulisi perustua yksilöllisiin tarpeisiin «Forlenza GP, Carlson AL, Galindo RJ, ym. Real-Worl...»44.