Xien tutkimusryhmä arvioi liikunnan vaikutusta unen laatuun ja unettomuusoireisiin meta-analyysissä «Xie Y, Liu S, Chen XJ ym. Effects of Exercise on S...»1. Analyysiin hyväksyttiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa tutkittavien ikä oli yli 18 vuotta, liikunta oli fyysistä harjoittelua tai mind-body-harjoittelua (esimerkiksi jooga) ja harjoittelun kesto oli yli 2 kuukautta. Meta-analyysi on tehty PRISMA-periaatteita noudattaen. Unen laatua arvioitiin vähintään yhdellä seuraavista: PSQI-, ISI-, ESS-kysely tai aktigrafia. Poissulkukriteereinä oli muu merkittävä sairaus kuin unettomuus, epäsäännöllinen unirytmi (esimerkiksi vuorotyö), keinotekoisesti aiheutettu unettomuus tai epätyypillinen liikuntamuoto.

Meta-analyysiin ei myöskään hyväksytty tutkimuksia, joissa ei ollut vertailuryhmää, eikä sellaisia tutkimuksia, joissa arvioitiin liikunnan akuutteja vaikutuksia. Lopulliseen analyysiin hyväksyttiin 22 tutkimusta, joissa tutkittavia oli yhteensä 1 806. Fyysinen harjoittelu vähensi PSQI-kyselyn pisteitä MD (mean difference) -2,22 (95 % luottamusväli -3,47 − -0,97; p = 0,0005) ja mind-body-harjoittelu MD -2,17 (95 % luottamusväli -3,21 − -1,12; p < 0,0001). Liikuntainterventio vähensi ISI-pisteitä MD -1,52 (95 % luottamusväli -2,63 – -0,41) ja ESS-pisteitä MD -2,55 (95 % luottamusväli -3,32 – -1,78). Kaikki muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä. Tutkimuksissa alle 3 kuukauden harjoittelu näytti tehokkaammalta kuin yli 3 kuukautta kestänyt harjoittelu. Aktigrafialla arvioituna liikunta paransi unen tehokkuutta (SE, sleep efficiency) keskimäärin MD +1,22 prosenttiyksikköä (95 % luottamusväli 0,1–2,34; p = 0,03). Lievää parantumista havaittiin myös nukahtamisviiveessä (SL, sleep latency), uniajassa ja nukahtamisen jälkeisessä hereilläoloajassa (WASO, wake after sleep onset), mutta nämä muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

• Tutkimuksen tyyppi: meta-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Meta-analyysin luotettavuutta heikentää se, ettei siinä määritelty, miten tai millä kriteereillä unettomuus on määritetty.
• Sovellettavuus: hyvä

Riedel ym. «Riedel A, Benz F, Deibert P ym. The effect of phys...»2 arvioivat tuoreessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissä liikuntaharjoittelun vaikutuksia unettomuushäiriöön. Mukaan hyväksyttiin systemaattiset kirjallisuuskatsaukset ja meta-analyysit satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista, joissa potilailla oli DSM-V:n (tai muun diagnoosijärjestelmän) mukainen unettomuushäiriö tai kyselylomakkeen perusteella unettomuusoireita, liikuntainterventio täytti WHO:n kriteerit, vastetta arvioitiin subjektiivisesti kyselylomakkeilla (Pittsburgh Sleep Quality index, Insomnia Severity Index, unipäiväkirja) tai objektiivisesti (aktigrafia tai unipolygrafia). Poissulkukriteereinä olivat muut unihäiriöt ja muut interventiomuodot. Hakukriteerit tuottivat yli 8 000 artikkelia, joista 19 hyväksyttiin lopulliseen arvioon (n = 1 233 ja ikäjakauma 26–69 vuotta). Harhan mahdollisuutta arvioitiin Cochrane Collaborationin ohjeiden mukaisesti. Liikuntamuotona suurimmassa osassa tutkimuksista oli aerobinen liikunta (kävely, juoksu, pyöräily), kolmessa tutkimuksessa aerobinen liikunta yhdistettynä voimaharjoitteluun ja yhdessä vesiliikunta tai jooga. Liikuntaryhmän tuloksia verrattiin vähän liikkuviin (inactive). Seuranta-aika vaihteli 4 viikosta 12 kuukauteen.

Objektiivisissa mittauksissa kokonaisuniajassa (TST, total sleeping time) tai nukahtamisviiveessä (SL) ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta. Sen sijaan merkitsevä muutos havaittiin nukahtamisen jälkeisessä hereilläoloajassa (WASO), jossa standardoitu keskimääräinen ero SMD = 0,50 (kohtalainen vaikutus, 95 % luottamusväli 0,14–0,86), sekä unen tehokkuudessa, jossa SMD = 0,66 (kohtalainen vaikutus, 95 % luottamusväli 0,27–1,06). Kokonaisuudessaan liikuntaintervention vaikutus unen laatuun objektiivisesti mitaten oli SMD = 0,37 (pieni vaikutus, 95 % luottamusväli 0,17–0,57).

Subjektiivisissa mittauksissa havaittiin merkittävä parannus unen laadussa, kokonaisuniajassa sekä nukahtamisviiveessä. Unen laadun suhteen standardoitu keskimäärinen ero SMD = 1,16 (suuri vaikutus, 95 % luottamusväli 0,70–1,61), kokonaisuniajan suhteen SMD = 0,69 (kohtalainen vaikutus, 95 % luottamusväli 0,34–1,05) ja nukahtamisviiveen suhteen SMD = 0,48 (pieni vaikutus, 95 % luottamusväli 0,22–0,75). Kokonaisuudessaan liikuntaintervention vaikutus subjektiivisesti mitattuun unen laatuun arvioitiin merkittäväksi, SMD = 0,90 (suuri vaikutus, 95 % luottamusväli 0,61–1,19). Liikuntaintervention teho näytti kasvavan liikunnan intensiteetin, tutkittavien iän tai naisten osuuden suurentuessa.

Tässä meta-analyysissä oli mukana myös meta-analyysi «Xie Y, Liu S, Chen XJ ym. Effects of Exercise on S...»1.

• Tutkimuksen tyyppi: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Tutkijat arvioivat harhan mahdollisuuden kohtalaiseksi; tutkimukset olivat kovin heterogeenisiä, kaikkea dataa ei ollut saatavilla ja pitkäaikaisseurannan tulokset puuttuvat.
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Meta-analyysi on tehty perusteellisesti. Liikuntaintervention vaikutus unettomuushäiriöstä kärsivien tutkittavien unen laatuun oli samansuuntainen muiden tutkimusten kanssa.

Silvan tutkimusryhmän meta-analyysissä «Silva VPO ym. Effect of Physical Exercise on Sleep...»3 arvioitiin fyysisen harjoittelun vaikutusta ikääntyneiden ihmisten unen laatuun. Analyysiin hyväksyttiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa tutkittavien ikä oli yli 60 vuotta, fyysinen harjoittelu toimi interventiona ja unen laatua arvioitiin PSQI-kyselyllä. Poissulkukriteerinä olivat muut sairaudet paitsi unettomuus, johonkin fyysiseen sairauteen kohdistettu harjoittelu ja kielenä muu kuin englanti. Tutkimusartikkeleita arviotiin 4 653 kappaletta, joista 12 artikkelia (n = 1 482) päätyi lopulliseen analyysiin. Tutkimusten kesto oli 6–52 viikkoa, ja harjoittelumuotoina interventioryhmissä oli käytetty kävelyä, vastusharjoittelua, joogaa, taijia, baduanjinia, pilatesta, kovatehoista intervalliharjoittelua (HIIT, high-intensity interval training) tai keskitehoista intervalliharjoittelua (MIIT, moderate intensity interval tarining) tai "stay strong and stay healthy" -ohjelman mukaista harjoittelua (voimistelu-, liikkuvuus- ja tasapainoharjoituksia). Liikuntaharjoittelu vähensi unettomuusoireista kärsivien tutkittavien PSQI-pisteitä kohtalaisella suuruudella kontrolliryhmään verrattuna (SMD = -0,57; 95 % luottamusväli -0,7 – -0,4; p < 0,00001). PSQI-kyselyn löydös oli samansuuntainen niiden ryhmässä, jotka eivät kärsineet unettomuudesta (SMD = -0,61; 95 % luottamusväli -0,75 – -0,47; p < 0,00001).

• Tutkimuksen tyyppi: meta-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: tutkimuksen luotettavuutta alentaa tutkimusten huomattava heterogeenisyys liikuntamuotojen, intensiteetin ja tulosten raportointitapojen
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Liikuntaharjoittelu parantaa yli 60-vuotiaiden subjektiivista unen laatua.

Tuoreessa kirjallisuuskatsauksessa ja verkostometa-analyysissä «Baglioni C, Bostanova Z, Bacaro V ym. A Systematic...»4 arvioitiin näytön tasoa melatoniinin, kirkasvalohoidon, liikunnan ja vaihtoehtoisten hoitojen (complementary and alternative medicine) tehosta unettomuushäiriössä. Verkostometa-analyysi on tehty PRISMA-periaatteiden mukaisesti. Analyysiin hyväksyttiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, jotka käsittelivät edellä kuvattuja hoitomuotoja. Unettomuusdiagnoosin tuli olla asetettu DSM-IV-, DSM-V- tai ICD-luokitusten mukaisesti. Poissulkukriteereinä olivat muut unihäiriöt kuin unettomuus ja psykiatriset tai somaattiset sairaudet. Lopulliseen analyysiin hyväksyttiin 36 tutkimusta, joista 5 keskittyi liikuntaharjoitteluun. Liikunta jaoteltiin kahteen osa-alueeseen: meditatiivinen liikeharjoittelu (jooga, taiji, mindfulness) ja harjoitteluun (exercise).

Artikkeleista tehtiin kahdeksan verkostometa-analyysiä: subjektiivinen unen tehokkuus, mitattu unen tehokkuus, subjektiivinen päiväaikainen uneliaisuus, subjektiivinen unettomuushäiriön vaikeusaste, subjektiivinen nukahtamisviive, mitattu nukahtamisviive, subjektiivinen nukahtamisen jälkeinen hereilläoloaika (WASO) ja mitattu WASO.

Meditatiivisella liikeharjoittelulla oli merkittävä positiivinen vaste subjektiiviseen unen tehokkuuteen (d = 1,22; 95 % luottamusväli 0,13–2,32) ja subjektiiviseen unettomuushäiriön vaikeusasteeseen (d = -0,86; 95 % luottamusväli 1,59–0,13). Liikuntaharjoittelulla todettiin merkittävä positiivinen vaste ainoastaan subjektiiviseen nukahtamisviiveeseen (d = -0,36; 95 % luottamusväli 0,64–0,08).

• Tutkimuksen tyyppi: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät : Analyysissä mukana olleissa tutkimuksissa oli paljon heterogeenisyyttä tutkittavien määrän, intervention toteutustavan sekä tulosten raportoinnin suhteen, mikä heikentää tulosten luotettavuutta.
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia muiden aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa.

Tian ja muut «Tian C, Wei Y, Xu M ym. The effects of exercise on...»5 arvioivat tuoreessa sateenvarjokatsauksessa ja verkostometa-analyysissä liikuntaharjoittelun vaikutuksia unettomuushäiriöön. Tähän tutkimukseen hyväksyttiin systemaattiset kirjallisuuskatsaukset ja meta-analyysit sekä satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa potilailla oli DSM-V:n (tai muun diagnoosijärjestelmän) mukainen unettomuushäiriö tai kyselylomakkeen perusteella (Insomnia Severity Index (ISI), Pittsburgh Sleep Quality Index (PSQI)) unettomuusoireita. Mukaan hyväksyttiin myös potilasryhmiä, joilla oli psykiatrisia tai somaattisia liitännäissairauksia. Lopulliseen analyysiin sisältyi 4 kirjallisuuskatsausta sekä 1 034 koehenkilöä (keski-ikä 42,48–67,28 vuotta) yhteensä 15 verkostometa-analyysistä. Suurimmassa osassa tutkimuksista harjoittelu tapahtui kolmesti viikossa, ja tutkimusten kesto vaihteli 8 viikosta 6 kuukauteen.

Liikuntamuodoista hyväksyttiin aerobinen harjoittelu, vastusharjoittelu, mind-body-harjoittelu (jooga, qi gong, taiji) ja mikä tahansa muu keski- tai kovatehoinen liikuntaharjoittelu. Vertailuryhmissä sai olla aktiivisia (unenhuolto, CBT-I tai lääkehoito) tai passiivisia interventioita. Lopputulosmuuttujana hyväksytyissä tutkimuksissa oli subjektiivisesti tai objektiivisesti mitattu vähintään yksi seuraavista uniparametreista: uniaika, unen tehokkuus, nukahtamisviive, nukahtamisen jälkeinen hereilläoloaika. Useissa tutkimuksissa unen laatua mitattiin myös ISI- ja PSQI-kyselyillä.

Tutkimusten metodologista laatua arvioitiin AMSTAR2 (A Measurement Tool to Assess systematic Reviews) -periaatteiden mukaisesti ja tutkimusnäytön vahvuus GRADE-luokituksen mukaan.

Eri liikuntamuotojen vaikutus uniparametreihin passiiviseen vertailuryhmään verrattuna on listattuna taulukkoon «Harjoittelumuodon vaikutus uniparametreihin. Vahva tai kohtalainen näytön varmuus. Passiivinen vertailuryhmä....»1.

Eri liikuntamuotojen vaikutus uniparametreihin verrattuna toiseen interventioon on listattuna taulukkoon «Liikuntaharjoittelun vaikutus uniparametreihin verrattuna toiseen interventioon. Vahva tai kohtalainen näytön varmuus. Taulukkoon ei ole otettu mukaan sellaisia asetelmia, joissa harjoittelumuotona on muu kuin liikuntainterventio tai liikuntainterventio yhdistettynä muuhun hoitoon. ...»2.

• Tutkimuksen tyyppi: verkostometa-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Tutkimuksen luotettavuutta heikentää alkuperäisten tutkimusten heikko taso, satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten vähäinen määrä sekä se, että koehenkilöillä sai olla myös muita sairauksia kuin unettomuushäiriö.
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Tämä sateenvarjokatsaus ja verkostometa-analyysi on tasokkaasti tehty, ja johtopäätökset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia.