Ell ym. «Ell J, Brückner HA, Johann AF, ym. Digital cogniti...»1 julkaisivat vuonna 2024 RCT-pilottitutkimuksen, jossa arvioitiin terapeutin ohjaaman CBT-I-nettiterapian (SleepCare) vaikuttavuutta verrattuna odotuslistaan sellaisten sairaanhoitajien hoidossa, joilla oli vuorotyöunihäiriöön liittyviä unettomuusoireita. CBT-I oli räätälöity vuorotyöhön sopivaksi. Vuorotyöspesifiä sisältöä oli kronobiologiaa sisältävä edukaatio, päiväaikaista unta koskeva unen huolto, vireyden huolto yövuoroissa, vuorotyöergonomiaa koskevat suositukset, unirajoitteeseen yhdistetty uni-ikkunan määrittely ja ankkuriuni eri työvuoroissa. Lisäksi edukaatio sisälsi tietoa unen, vuorotyön ja sosiaalisen elämän vuorovaikutuksesta. Tutkimukseen osallistui 46 hoitajaa (ikä keskimäärin 39,7 vuotta, 80,4 % naisia), joilla oli haastattelun perusteella arvioituna vuorotyöunihäiriöön liittyviä unettomuusoireita ja jotka eivät käyttäneet unilääkkeitä. Lisäksi osallistumiskriteerinä oli, että hoitaja teki vuorotyötä, joka sisälsi useita vuorotyyppejä ja vähintään 10 % yövuoroja, vähintään 50 %:n työajalla. Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli unettomuuden vakavuus (Insomnia Severity Index), ja toissijaisia lopputulosmuuttujia olivat kyselyillä ja unipäiväkirjalla itse arvioitu uni, mielenterveysoireet ja työkyky sekä aktigrafialla arvioitu uni. Lopputulosmuuttujia arvioitiin ennen hoitoa ja sen jälkeen sekä 6 kuukauden seurannassa.

Tulosten mukaan ensisijaisessa lopputulosmuuttujassa eli unettomuuden vakavuudessa tuli SleepCare-ryhmässä hoidon jälkeen esiin kooltaan suuri paraneminen vertailuryhmään verrattuna (p < 0,001, d = 1,25; 5,4 vs. 0,7 pistettä). Unettomuuden vakavuuden perusteella arvioitu hoidosta hyötyneiden osuus oli SleepCare-ryhmässä 34,8 % ja verrokeilla 4,3 % ja vastaavasti remissioaste 39,1 % vs. 0 %.

Toissijaisista lopputulosmuuttujista SleepCare-ryhmässä tuli kyselyissä esiin suuri paraneminen uneen liittyvissä haitallisissa uskomuksissa ja asenteissa (dysfuntional beliefs and attitudes about sleep) (p = 0,003, d = 0,92) ja kohtalainen paraneminen uneliaisuudessa (Epworth Sleepiness Scale) (p = 0,027, d = 0,68), masennusoireissa (Beck Depression Inventory II) (p = 0,032, d = 0,65) ja työkyvyssä (Work Ability Single-Item Question) (p = 0,033, d = 0,65). Unipäiväkirjalla itse arvioidussa unessa todettiin vertailuryhmään verrattuna SleepCare-ryhmässä kohtalainen paraneminen unen tehokuudessa (p = 0,017, d = 0,74) ja nukahtamisviiveessä (p = 0,014, d = 0,76). Aktigrafialla arvioidussa unessa ei todettu merkittäviä eroja tutkimusryhmissä. Tulokset säilyivät SleepCare-ryhmässä 6 kuukauden seurannassa. SleepCare-hoitoa saaneista 94,7 % oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä saamaansa hoitoon, 89,5 % arvosti hoidon riippumattomuutta ajasta ja paikasta ja 84,2 % koki henkilökohtaisen ohjauksen riittäväksi.

• Tutkimuksen tyyppi: RCT, pilottitutkimus
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Tutkimuksen rajoituksia ovat pieni otoskoko, odotuslista vertailuryhmänä (sokkouttaminen ei mahdollista) ja osallistujien vuorotyön erot (2–6 erilaista vuorotyyppiä per osallistuja), joten tulosten yleistettävyys muuntyyppiseen vuorotyöhön on epävarmaa.
• Sovellettavuus: kohtalainen
• Kommentti: Tutkimus oli ensimmäinen RCT-tutkimus, jossa arvoitiin ohjatun CBT-I-nettiterapian vaikuttavuutta sairaanhoitajien vuorotyöunihäiriöön liittyvien unettomuusoireiden hoidossa ja todettiin suuri muutos unettomuuden vakavuudessa nettiterapiaa saaneilla. CBT-I-hoidon tehokkuudesta vuorotyöntekijöiden hoidossa on julkaistu yksi meta-analyysi «Reynolds AC, Sweetman A, Crowther ME, ym. Is cogni...»2. Tähän näytönastekatsaukseen sitä ei kuitenkaan otettu mukaan, koska siinä analysoiduissa alkuperäistutkimuksissa oli merkittäviä puutteita (mm. osassa vuorotyön määritelmää ei standardoitu eikä CBT-I-hoitoa modifioitu vuorotyöntekijöille sopivaksi). Meta-analyysin verrattuna Ellin ym. tutkimuksessa «Ell J, Brückner HA, Johann AF, ym. Digital cogniti...»1 saatiin parempia tuloksia, jonka he arvioivat johtuneen siitä, että tutkimuksen interventio sisälsi kaikki keskeiset CBT-I:n osa-alueet ja henkilökohtaista ohjausta ja intervention suunnittelussa oli ollut mukana vuorotyötä tekeviä sairaanhoitajia, jotka olivat kärsineet unettomuudesta. Tutkimuksen tulokset ovat todennäköisesti hyvin sovellettavissa hoitoalan vuorotyöhön, mutta vain kohtalaisesti muuntyyppiseen vuorotyöhön. Tämä johtuu muun muassa siitä, että CBT-I:n behavioraalisten interventioiden toteutettavuus todennäköisesti vaihtelee erilaisissa työvuorojärjestelyissä «Reynolds AC, Sweetman A, Crowther ME, ym. Is cogni...»2. Mitä epäsäännöllisempiä ja vaikeammin ennustettavia työajat ovat, sitä vaikeampi behavioraalisia menetelmiä on noudattaa. Lisäksi monessa vuorotyössä behavioraalisiin menetelmiin tyypillisesti liittyvä univajeen lisääntyminen hoidon alussa ei ole suotavaa, koska työ on turvallisuuskriittistä ja univajetta on vältettävä. Tämän vuoksi vuorotyöntekijöiden unettomuuden hoidon tutkimuksissa on tärkeää kuvata tarkkaan ja huomioida interventioiden räätälöinnissä työvuorojärjestelyt ja muut työolosuhteet. Lisäksi tarvittaisiin isoilla aineistoilla toteutettuja tutkimuksia sen arvioimiseksi, missä määrin työvuorojen piirteet vaikuttavat CBT-I:n vaikuttavuuteen ja onko vuorotyöntekijöiden unettomuuden hoidon suhteen tärkeää arvioida, onko unettomuusoireiden taustalla vuorotyöunihäiriö vai pitkäkestoinen unettomuushäiriö.