Ellis ym. «Ellis JG, Cushing T, Germain A. Treating Acute Ins...»1 julkaisivat vuonna 2015 RCT-tutkimuksen, jossa arvioitiin lyhyen CBT-I:n vaikuttavuutta lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa odotuslistavertailuryhmään verrattuna. Tutkimukseen osallistujia haettiin mediakampanjan avulla. Kriteerinä oli DSM-V:n lyhytkestoisen unettomuushäiriön kriteerit täyttävä unettomuus (alle 3 kuukauden kesto). Tutkimuksesta suljettiin pois ne, joilla oli hoitamattomia muita sairauksia, jotka käyttivät unilääkkeitä ja jotka olivat saaneet aikaisemmin CBT-I-hoitoa. Tutkimukseen valittiin 40 osallistujaa (ikä CBT-I-ryhmässä keskimäärin 32,9 vuotta ja odotuslistalla 31,8 vuotta, molemmissa 55 % naisia), joista 32,5 %:lla oli ensimmäinen unettomuusjakso ja 67,5 %:lla toistuva unettomuusjakso. Tutkittavat täyttivät viikon unipäiväkirjaa ja kyselyn, minkä jälkeen heidät satunnaistettiin interventio- ja vertailuryhmiin. CBT-I sisälsi yhden 60–70 minuutin kasvokkaisen käynnin (terapeutti oli psykologi ja somnologi, jolla oli viiden vuoden kokemus CBT-I:n ohjaamisesta), joka sisälsi uniedukaatiota (mm. 3P-malli ja kahden prosessin malli) ja vuoteessaolon rajoituksen. Lisäksi osallistujien kanssa käytiin läpi ja he saivat kirjallista materiaalia uniärsykehallinnasta, huolihetkityyppisestä harjoituksesta (cognitive control) ja mielikuvaharjoittelusta. Tutkimuksen ensisijainen lopputulosmuuttuja oli unettomuuden vakavuus (Insomnia Severity Index, ISI). Lisäksi unta arvioitiin unipäiväkirjalla. CBT-I-hoitoa saaneilta kerättiin unipäiväkirjatiedot viikon päästä interventiosta. Seurantamittaus toteutettiin kuukauden päästä. Kaikille tutkittaville tarjottiin seurantamittauksen jälkeen mahdollisuutta osallistua pidempään CBT-I-hoitoon.

Unettomuuden vakavuudessa tuli CBT-I:tä saaneilla kuukauden seurannassa esiin kohtalainen paraneminen vertailuryhmään verrattuna (p < 0,05, d = 0,64; 4,6 vs. 2,4 pistettä). Unettomuuden vakavuuden perusteella arvioituna (ISI < 10 pistettä) remissiossa oli merkittävästi suurempi osa (p < 0,003) CBT-I:n osallistujista kuin verrokeista (60 % vs. 15 %).

Itse arvioidussa unessa todettiin vertailuryhmään verrattuna CBT-I-ryhmässä kohtalainen paraneminen nukahtamisviiveessä (d = 0,71), nukahtamisen jälkeisessä hereilläoloajassa (d = 0,77) ja unen tehokkuudessa (d = 0,69) (kaikissa p < 0,05).

Kuukauden seurannan jälkeen odotuslistalla olleista 70 % ja interventioryhmään kuuluneista 5 % (1 osallistuja) halusi osallistua pidempään CBT-I-hoitoon. Interventioryhmän osallistujista 40 % toivoi kuitenkin yksittäistä kertauskäyntiä unettomuuden toistumisen ennaltaehkäisemiseksi.

• Tutkimuksen tyyppi: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Tutkittavien määrä oli melko pieni ja seuranta-aika oli lyhyt
• Sovellettavuus: kohtalainen
• Kommentti: Tulosten perusteella yhden kerran CBT-I-yksilöhoito unettomuuden alkuvaiheessa ilmeisesti ennaltaehkäisee unettomuuden pitkittymistä. Tutkimuksen yleistettävyyttä heikentää se, että osallistujat hakeutuivat tutkimukseen mediakampanjan kautta oma-aloitteisesti eivätkä he käyttäneet unilääkkeitä, joten he eivät edusta kaikkia lyhytkestoisesta unettomuudesta kärsiviä. Lisäksi tutkittavien määrä oli melko pieni ja seuranta-aika oli lyhyt (tutkijat tekivät kuitenkin epävirallisen kolmen kuukauden seurannan, jolloin ISI:n perusteella remissiossa oli 73,7 % interventioryhmän osallistujista). Hoidon antaja oli lisäksi psykologi ja hänellä oli pitkä kokemus unettomuuden hoidosta, joten myös se voi vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen perusterveydenhuollon kontekstissa.

Boullin ym. «Boullin P, Ellwood C, Ellis JG. Group vs. Individu...»2 julkaisivat vuonna 2016 pilottitutkimuksen, jossa verrattiin ryhmä- ja yksilömuotoisen lyhyen CBT-I:n vaikuttavuutta lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa. Tutkimuksen osallistujat rekrytoitiin eri alueilla olleilla mainosjulisteilla, joista yhdessä haettiin osallistujia ryhmähoitoon ja muissa yksilöhoitoon. Kriteerinä oli DSM-V:n lyhytkestoisen unettomuushäiriön kriteerit täyttävä unettomuus (2 viikosta 3 kuukauteen). Tutkimuksesta suljettiin pois ne, joilla oli unilääkkeiden käyttöä ja mahdollisia hoitamattomia tai hoitotulokseen vaikuttavia muita sairauksia. Tutkimuksessa oli 25 osallistujaa (ikä 39,6 vuotta, 76 % naisia). Hoito sisälsi yhden tunnin mittaisen tapaamisen ja kirjallista materiaalia (sisältö sama kuin edellä kuvatussa Ellisin ym. tutkimuksessa «Ellis JG, Cushing T, Germain A. Treating Acute Ins...»1). Jokaisessa ryhmässä oli 4 osallistujaa. Ryhmissä oli yhteensä 13 ja yksilöhoidossa 12 osallistujaa (osallistujat saivat valita, menivätkö ryhmä- ja yksilöhoitoon). Hoitoa antoivat psykologit, jotka olivat perehtyneet CBT-I-menetelmiin ja saivat niistä työnohjausta. Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli itse arvioitu unettomuuden vakavuus (Insomnia Severity Index, ISI), toissijaisia ahdistus- ja masennusoireet sekä unipäiväkirjalla arvioitu uni ennen hoitoa ja kuukausi sen jälkeen. Tarvittaessa osallistujat ohjattiin pidempään CBT-I-hoitoon seurantamittauksen jälkeen.

Tulosten mukaan ryhmä- ja yksilöhoidon välillä ei ollut eroja vaikuttavuudessa. Molempien interventioiden jälkeen tuli esiin kooltaan suuri väheneminen unettomuuden vakavuudessa (F_1,23 = 93,14, p < 0,001, d = 2,27, keskimäärin 9,6 pistettä). Kliinisesti merkittävästi hoidosta hyötyneitä (ISI ≤ 8 pistettä hoidon jälkeen) oli ryhmähoidossa 69,2 % ja yksilöhoidossa 75 %. Molempien interventioiden jälkeen myös masennusoireet (d = 1,28), ahdistuneisuusoireet (d = 1,26), nukahtamisviive (d = 1,06), nukahtamisen jälkeinen hereilläoloaika (d = 1,01) ja unen tehokkuus (d = 1,23) paranivat. Hoitoon sitoutumisen osalta tuli unipäiväkirjan perusteella esiin merkitsevä ero siten, että ryhmähoitoon osallistuneista 53,9 % ja yksilöhoidossa 91,7 % oli noudattanut vuoteessaolon rajoituksessa määriteltyä yksilöllistä vuodeaikaa ensimmäisen hoitoviikon aikana (χ² = 4,43, p < 0,05).

• Tutkimuksen tyyppi: pilottitutkimus
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Tutkimuksen rajoituksia ovat pieni otoskoko ja se, että osallistujat hakeutuivat tutkimukseen omaehtoisesti ja saivat valita itse hoidon toteutusmuodon.
• Sovellettavuus: kohtalainen
• Kommentti: Tulosten perusteella ryhmähoito on yhtä vaikuttavaa kuin yksilöhoito lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa. Ryhmissä oli pieni osallistujamäärä, joten yleistettävyys suurempiin ryhmiin jäi epäselväksi. CBT-I:n toteutusmuotojen hyväksyttävyydestä ei tässä asetelmassa saatu tietoa. Lisäksi myös tässä tutkimuksessa seuranta-aika oli lyhyt ja hoitoa antavat psykologeja, mikä voi heikentää yleistettävyyttä perusterveydenhuollon kontekstiin.

Yang ym. «Yang L, Zhang J, Luo X, ym. Effectiveness of one-w...»3 julkaisivat vuonna 2023 RCT-tutkimuksen, jossa arvioitiin lyhyen CBT-I-nettiterapian vaikuttavuutta lyhytkestoisen unettomuushäiriön hoidossa verrattuna verrokkeihin, jotka saivat tavanomaista hoitoa. Tutkimuksen osallistujat rekrytoitiin julkisten sairaaloiden uniklinikoilta. Kriteerinä oli DSM-V:n lyhytkestoisen unettomuushäiriön kriteerit täyttävä unettomuus. Tutkimuksesta suljettiin pois ne, joilla oli hoitamattomia vakavia muita sairauksia. Tutkimukseen valittiin 192 osallistujaa (ikä 35,3 vuotta, 61,5 % naisia), joilla oli ollut unettomuutta keskimäärin 1,3 kuukautta, ja 12 % nettiterapia- ja 16 % vertailuryhmään kuuluneista käytti unilääkkeitä. CBT-I-nettiterapia oli viikon kestoinen ja sisälsi 15 minuutin kestoisen päivittäisen session. Se sisälsi unen huollon ohjausta, vuoteessaolon rajoituksen, uniärsykkeiden hallinnan, rentoutumisharjoittelua, kognitiivisia menetelmiä ja tietoa unilääkkeistä. Osallistujat olivat pitäneet ennen hoitoa 2 viikkoa unipäiväkirjaa vuoteessaolon rajoituksen toteuttamiseksi. Nettiterapia oli käytettävissä 12 viikon ajan. Tutkimuksen ensisijainen lopputulosmuuttuja oli DSM-V-kriteerien mukaisen pitkäkestoisen unettomuushäiriön ilmaantuvuus diagnostisen kyselyn perusteella arvioituna. Toissijaisia lopputulosmuuttujia olivat muut kyselymuuttujat, muun muassa unettomuuden vakavuus (Insomnia Severity Index; ISI). Mittaukset tehtiin alussa sekä 2 ja 12 viikon seurannassa. Tulosten analysoinnissa huomioitiin pois jääneet (intention-to-treat-analyysi).

Tutkimuksen päätuloksen mukaan nettiterapiaan osallistuneista merkitsevästi vähäisempi osuus täytti 12 viikon seurannassa pitkäkestoisen unettomuushäiriön kriteerit verrattuna verrokkeihin (33,3 % vs. 65,8 %, p < 0,001). Myös unettomuuden itse arvioitu vakavuus väheni merkitsevästi enemmän nettiterapian jälkeen (8,2 vs. 2,4 pistettä, p < 0,001). Vastaavalla tavalla nettiterapiaa saaneiden uneliaisuusoireet, unta edeltävä virittyneisyys, herkkäunisuus, huonot unen huollon tavat ja masennusoireet lievenivät ja elämänlaatu parani (kaikissa p < 0,001). Uneen liittyvät haitalliset asenteet ja uskomukset kuitenkin lisääntyivät sekä nettiterapia- että verrokkiryhmässä (p < 0,001).

Hoitoon sitoutumisen osalta tuli esiin, että nettiterapiaan satunnaistetuista (n = 95) 93,7 % osallistui 5–7 sessioon ja 60 % arvioi noudattaneensa ohjausta pääosin hyvin.

• Tutkimuksen laatu: tyyppi: RCT
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Yleistettävyyttä kuitenkin heikentää se, että osallistujat tulivat uniklinikoilta. Tutkijoilla ei ollut myöskään tiedossa, oliko kyseessä osallistujien ensimmäinen vai toistuva unettomuusjakso eikä muita unihäiriöitä suljettu pois.
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Lyhyellä CBT-I-nettiterapialla voidaan vaikuttavasti hoitaa lyhytkestoista unettomuutta ja ennaltaehkäistä sen kehittymistä pitkäkestoiseksi unettomuudeksi. Nettiterapiaan osallistuneiden uneen liittyvät haitalliset uskomukset ja asenteet olivat seurannassa lisääntyneet, mikä voi altistaa uusille unettomuusjaksoille. Pidempi seurantajakso olisi antanut tästä lisätietoa.