He ym. «He D, Guo Z, Mcclure MA, ym. Cognitive-behavioral ...»1 julkaisivat vuonna 2023 systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin, jossa arvioitiin CBT-I:n tehokkuutta unettomuuden fenotyypeissä, joissa unen kesto on objektiivisesti arvioituna tavanomainen tai lyhyt. Tutkimuksen taustalla on Vgontzasin ym. «Vgontzas AN, Fernandez-Mendoza J, Liao D, ym. Inso...»2 tutkimusnäyttö siitä, että fenotyyppiin, jossa unen kesto on objektiivisesti arvioituna lyhyt eli alle 6 tuntia (insomnia with objective short sleep duration = ISS), liittyy voimakkaampi fysiologinen ylivireystila (ns. hyperaktiivinen HPA-akseli) sekä sydän- ja verisuoniperäinen, metabolinen ja neurokognitiivinen sairastuvuus kuin fenotyyppiin, jossa unen kesto on objektiivisesti arvioituna tavanomainen (insomnia with normal sleep duration = INS). INS-tyyppinen unettomuus on tämän näkemyksen mukaan kognitiivis-emotionaalinen häiriö (kortikaalinen ylivireys) ja siihen yhdistyy psykiatrinen sairastuvuus.
Meta-analyysi toteutettiin PRISMA-protokollan mukaisesti, ja kaksi tutkijaa keräsi ja valitsi aineiston. Tutkimuksia haettiin neljästä sähköisestä hakujärjestelmästä. Tutkimusjulkaisujen valinnassa käytettiin PICOS-kriteereinä seuraavia: 1) DSM- tai ICD-diagnoosiluokitusten mukaisesta kroonisesta unettomuushäiriöstä kärsivät aikuiset, 2) hoitona CBT-I, 3) vertailuryhminä polysomnografialla tai aktigrafialla arvioitu tavanomainen tai lyhyt unen kesto (alle 6 tuntia), 4) tulosmuuttujana subjektiivisia ja objektiivisia unen mittareita sekä Unettomuuden haitta-asteen arvio- ja DBAS (uneen liittyvät haitalliset kognitiot) -kyselyt ja 5) asetelmana kliininen tutkimus, jossa tulokset on raportoitu joko keskiarvoina ja -hajontoina tai vakioituina keskimääräisinä eroina (SMD). Kaksi tutkijaa arvioi harhan riskiä toisistaan riippumattomasti käyttäen Cochranen harhan riskin arviointimenetelmää.
Meta-analyysiin valittiin 9 tutkimusjulkaisua (612 osallistujaa, ikä keskimäärin 52,4, (keskihajonta 10) vuotta, 86,0 % naisia). Tutkimusaineistossa ISS-fenotyypin prevalenssi oli 52 % (keskihajonta 13). Tutkimuksista 5:ssä CBT-I oli toteutettu yksilöhoitona, 3:ssa ryhmähoitona ja 1:ssä sekä verkkomuotoisena että kasvokkaisena yksilöhoitona. Mikään tutkimuksista ei käyttänyt RCT-asetelmaa, eli niissä ei ollut vertailuhoitoa. Objektiivista unen kestoa oli arvioitu 7 tutkimuksessa unipolygrafialla ja 2:ssa aktigrafialla. Seuranta-aika oli 6 kuukautta 4 tutkimuksessa, 3 kuukautta 2 tutkimuksessa ja 1 kuukausi 1 tutkimuksessa (2:ssa ei tietoa).
Ensisijaiset tulosmuuttujat: Tulosten mukaan ISS-fenotyypin unettomuudessa vaste (kliinisesti merkittävä paraneminen unettomuusoireissa) oli pienempi (p = 0,04; pieni vaikutuskoko 0,49; 95 % luottamusväli 0,40–0,57) kuin INS-fenotyypin unettomuudessa (kohtalainen vaikutuskoko 0,77; 95 % luottamusväli 0,53–1,00). Vastaavasti ISS-fenotyyppien remissioaste CBT-I:n jälkeen oli merkittävästi pienempi (p = 0,01) kuin INS-fenotyyppien (pieni vaikutuskoko 0,32; 95 % luottamusväli 0,17–0,46 vs. kohtalainen vaikutuskoko 0,58; 95 % luottamusväli 0,43–0,73).
Toissijaiset lopputulosmuuttujat: Toissijaisina lopputulosmuuttujina arvioitiin subjektiivista ja objektiivista unta (molemmista nukahtamisviive, nukahtamisen jälkeinen hereilläoloaika, unen pituus ja unen tehokkuus) sekä Unettomuuden haitta-asteen arvio- ja DBAS-kyselyiden tuloksia. Toissijaisten lopputulosmuuttujien perusteella CBT-I oli tehokas molemmissa fenotyypeissä, mutta INS-fenotyypin tulokset olivat lähes kaikissa tulosmuuttujissa jonkin verran parempia kuin ISS-fenotyypin, ja tämä tulos pysyi myös seurannassa (keskimääräinen seuranta-aika 4,4, (keskihajonta 2,1) kuukautta).
Tutkijoiden mukaan tuloksiin voi aiheuttaa harhaa pieni otoskoko sekä tutkimusten heterogeenisyys iän, sukupuolen, objektiivisten unen arviointimenetelmien (polysomnografia vs. aktigrafia) ja CBT-I:n hoitokomponenttien suhteen. Missään tutkimuksessa ei myöskään ollut satunnaistettua ja kontrolloitua tutkimusasetelmaa. Lisäksi tutkijat pitivät julkaisuharhaa ilmeisenä tutkimusten pienen määrän vuoksi.