Maruanin ym. «Maruani J, Reynaud E, Chambe J, ym. Efficacy of me...»1 tasokkaasti laaditussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä arvioitiin tutkimusnäyttöä lyhyt- ja pitkävaikutteisen melatoniinin sekä ramelteonin tehosta unettomuushäiriön hoidossa. Ramelteoni ei ole Suomessa käytössä. Meta-analyysiin otettiin vain satunnaistettuja ja vertailuryhmän sisältäviä tutkimuksia, joissa aikuisilla potilailla oli pitkäaikainen unettomuushäiriö (diagnoosi DSM- tai ICSD-luokitusten mukaisesti). Tiukan seulan jälkeen meta-analyysiin hyväksyttiin 22 tutkimusta, joissa oli yhteensä 4 875 potilasta. Näistä 925 sai melatoniinia, 1 804 ramelteonia ja 2 297 lumetta. Kaikista analyysiin hyväksytyistä tutkimuksista vain kolmessa oli tutkittu pelkästään lyhytvaikutteisen melatoniinin tehoa lumeeseen verrattuna (Ellis ym. 1996, Baskett ym. 2003, Xu ym. 2020) ja 2 tutkimuksessa sekä pitkä- että lyhytvaikutteista melatoniinia (Haimov ym. 1995, Hughes ym. 1998). Yhteenvedossa todetaan, että lyhytvaikutteinen melatoniini ei vaikuta lyhentävän nukahtamisviivettä tai parantavan unen tehokkuutta lumeeseen verrattuna.
Xu ym. «Xu H, Zhang C, Qian Y, ym. Efficacy of melatonin f...»2 tutkivat lyhytvaikutteisen melatoniinin tehoa unettomuushäiriötä sairastavien potilaiden hoidossa. Kyse oli satunnaistetusta, kaksoissokkoutetusta ja lumekontrolloidusta tutkimuksesta. Tutkimushenkilöt olivat unettomuushäiriötä sairastavia 45–60-vuotiaita kiinalaisia. Tutkittavilla ei saanut olla keskushermostoon tai uneen vaikuttavia lääkkeitä, merkittäviä psykiatrisia tai somaattisia sairauksia, keskivaikeaa tai vaikeaa uniapneaa tai kliinisesti merkittävää raajaliikehäiriötä. Tutkittavat satunnaistettiin neljäksi viikoksi saamaan 3 mg lyhytvaikutteista melatoniinia tai lumetta 1 tunti ennen nukkumaanmenoaikaa. Tutkimushenkilöitä oli yhteensä 111, joista 56 satunnaistettiin saamaan melatoniinia ja 55 lumetta. Miehiä melatoniiniryhmässä oli 41 % ja lumeryhmässä 53 %. Keski-ikä oli molemmissa ryhmissä noin 57 vuotta. Ensimmäisen unipolygrafia (PSG) -yön jälkeen merkittävä osa tutkittavista putosi pois, ja tutkimuksen jatkoi loppuun melatoniiniryhmässä 29 potilasta (52 %) ja lumeryhmässä 32 potilasta (58 %). Suurin osa tutkimuksen keskeyttäneistä jäi analyysistä pois PSG:ssä löytyneen uniapnean tai raajaliikehäiriön takia. Tutkimuksen alussa ja lopussa potilaille tehtiin unen objektiivisena arviointina PSG sekä subjektiivisina arviointeina PSQI-, ISI- ja ESS-kyselyt.
Subjektiivisissa kyselyissä melatoniini- ja lumeryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. PSG-muuttujissa melatoniini vähensi aamuyön liian aikaista heräämistä 30,63 minuuttia (95 % luottamusväli -53,92 – -7,34, P = 0,001) ja N2-univaihetta -7,07 % (95 % luottamusväli -13,47 – -0,68 %); P = 0,031). Melatoniinilla ei ollut merkitsevää vaikutusta nukahtamisviiveeseen, yöunen pituuteen, unen tehokkuuteen, nukahtamisen jälkeiseen hereillä oloaikaan eikä N1-, N3- tai REM-univaiheiden osuuksiin. Melatoniinilla ei ollut myöskään merkitsevää vaikutusta subjektiivisiin unettomuushäiriön oireisiin.
Kommentti:
Lyhytvaikutteisen melatoniinin tehosta aikuisten unettomuushäiriön hoidossa on varsin vähän tasokkaita tutkimuksia. Analysoitujen tutkimusten valossa lyhytvaikutteisella melatoniinilla ei liene kliinisesti merkittävää tehoa aikuisten unettomuushäiriön hoidossa.