Näytön luotettavuutta on laskettu sokkoutuksen ja satunnaistamisen salaamisen puuttumisen sekä heterogeenisyyden takia. Tulokset ovat hyvin sovellettavissa Suomessa.
Robertsin ja kumppaneiden «Roberts MY, Curtis PR, Sone BJ, ym. Association of...»1 systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin tavoitteena oli tarkastella vanhempien ohjauksen yhteyttä sellaisten lasten kielenkehitykseen, joilla on kielihäiriö tai kielihäiriön riski. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1) Mikä on vanhempien ohjauksen yhteys alle kouluikäisten lasten kielen ja kommunikaation tuloksiin? 2) Mikä on vanhempien ohjauksen yhteys vanhempien kielen tukistrategioiden käyttöön? 3) Mitkä lapsen ja intervention ominaisuudet vaikuttavat interventiotuloksiin? 4) Vaikuttavatko tutkimusmuuttujat (esim. mittarityyppi tai diagnoosi) interventiotuloksiin?
Katsauksessa ja meta-analyysissä mukana olleet tutkimukset olivat satunnaistettuja tai satunnaistamattomia kliinisiä kokeita, jotka arvioivat kielellistä interventiota, johon sisältyi vanhempien ohjausta ja jotka kohdistuivat alle 6-vuotiaisiin lapsiin. Tutkimukset, joissa vanhempi ei ollut intervention ensisijainen toteuttaja, joissa oli alle 10 osallistujaa tai joissa ei raportoitu kieli- tai kommunikaatiotuloksia, suljettiin pois. Kirjallisuushaut tehtiin ERIC-, Academic Search Complete-, PsycINFO- ja PsycARTICLES-tietokannoista lokakuun loppuun 2018 saakka. Tutkimuksessa sovellettiin systemaattisten katsauksien ja meta-analyysien raportointisuosituksia (PRISMA) ja käsiteltiin yhteensä 31 778 artikkelia, joista 723 artikkelin sisältö arvioitiin ja 76 tutkimusta otettiin mukaan meta-analyysiin. Suurin osa tutkimuksista (n = 44) oli julkaistu Pohjois-Amerikassa. Pääasialliset lopputulosmuuttujat käsittelivät sellaisten lasten kielellisiä ja kommunikaatiotaitoja, joilla oli primaarinen tai sekundaarinen kielihäiriö tai kielihäiriön riski.
Meta-analyysi sisälsi 59 satunnaistettua kliinistä koetta ja 17 satunnaistamatonta kliinistä koetta, joissa oli yhteensä 5 848 osallistujaa (36,4 % naispuolisia; keski-ikä (SD) 3,5 (3,9) vuotta). Tutkimuksista 63:ssa intervention lähestymistapa oli naturalistinen opetusmenetelmä, ja 16 tutkimuksessa käytettiin pääasiassa dialogista lukemista. Interventiot kestivät keskimäärin 23 viikkoa (mediaani 12 viikkoa; vaihteluväli, 4–120 viikkoa), ja toteutus vaihteli kuukausittaisista tunnin pituisista sessioista aina 14 tunnin vanhempien ohjaukseen viikoittain. Kaikissa tutkimuksissa harhan riski oli kohtalainen (keskiarvo (SD), 3,8 (2,0)), ja harhan kokonaisriski vaihteli välillä 0–11 asteikolla 0–16 pistettä. Vain 36 tutkimusta raportoi, kuinka tarkkaan suunnitellussa protokollassa pitäydyttiin. Tärkeimmät harhan lähteet olivat tutkijoiden sokkoutuksen puuttuminen sekä satunnaistamisen salaamisen puuttuminen.
Vanhempien ohjauksen ja lasten kommunikaatio-, osallistumis- ja kielitulosten välillä oli tilastollisesti merkitsevä keskisuuri yhteys (keskiarvo (SE) Hedgesin g, 0,33 (0,06); P < 0,001). Vanhempien ohjauksen ja vanhempien kielen tukistrategioiden käytön välillä yhteys oli keskisuuri (keskiarvo (SE) Hedgesin g, 0,55 (0,11), P < 0,001). Lapsilla, joilla oli kehityksellinen kielihäiriö, oli suurimmat sosiaalisen kommunikaation tulokset (keskiarvo (SE) Hedgesin g, 0,37 (0,17)). Suuret ja merkitsevät yhteydet havaittiin kielen ymmärtämisen (keskiarvo (SE) Hedgesin g, 0,92 (0,30)) ja tuottamisen osalta (keskiarvo (SE) Hedgesin g, 0,83 (0,20)). Lapsilla, joilla oli kielihäiriön riski, oli pienet vaikutukset kielen ymmärtämisen (keskiarvo (SE) Hedgesin g, 0,28 (0,15)) ja osallistumistuloksen (keskiarvo (SE) Hedgesin g, 0,36 (0,17)) osalta.
Meta-analyysin tekijöiden mukaan löydökset viittaavat siihen, että vanhempien ohjaus kieli- ja kommunikaatiointerventiotekniikoiden osalta on yhteydessä lasten parempiin tuloksiin sekä lisääntyneisiin vanhempien kielen tukistrategioiden käyttöön.
Vuonna 2023 Zwitserlood-Nijenhuis ja kumppanit «Zwitserlood-Nijenhuis MA, Wiefferink CH, Gerrits E...»2 pyrkivät tutkimuksessaan arvioimaan vanhempien toteuttaman ja lapsikeskeisen puhe- ja kieliterapian vaikutusta osana sellaisten pienten lasten tavanomaista, joilla oli kehityksellinen kielihäiriö (DLD). Kyseessä oli Alankomaissa toteutettu satunnaistettu kokeellinen tutkimusasetelma, johon osallistui 46 yksikielistä 3-vuotiasta lasta, jolla oli DLD. Lapset rekrytoitiin kahdeksasta DLD-lasten erityiskielipäiväkodista. Sisäänottokriteereinä olivat kielen pisteet vähintään 1,5 keskihajontaa alle keskiarvon, vähintään 70:n ei-kielellinen ÄO, ei kuulonheikkenemää eikä muita somaattisia sairauksia. Vanhemmat otettiin mukaan, jos he olivat yksikielisiä hollannin kielen puhujia eikä heillä ollut omaan ilmoitukseen perustuvia vaikeita psykiatrisia häiriöitä tai huumeriippuvuutta. Lapset jaettiin kahteen ryhmään: vanhempien toteuttaman intervention ryhmään ja lapsikeskeisen intervention ryhmään. Lisäksi kaikki lapset saivat tavanomaista hoitoa erityiskielipäiväkodeissa. Tuloksia mitattiin lasten kielenkehityksessä ja toiminnallisessa kommunikaatiossa, vanhempien kielenkäytössä, vanhempien kokemuksissa ja heidän minäpystyvyydessään, kuvaukset näistä oli annettu. Arvioinnit tehtiin kolmessa vaiheessa: lähtötilanteessa, 6 kuukauden hoitojakson jälkeen ja vuosi lähtötilanteesta. Vanhempien toteuttama interventio sisälsi 12 kestoltaan 50 minuutin istuntoa 2 viikon välein vanhemman ja lapsen kanssa. Istunnoissa vanhemmat saivat koulutusta ja välitöntä palautetta puheterapeutilta. Lapsikeskeisessä interventiossa lapset saivat yksilöllistä puheterapiaa viikoittain 30 minuuttia 6 kuukauden ajan.
Lähtötilanteessa ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja missään tulosmittareissa, mukaan lukien vanhempien koulutustaso. Suurimmalla osalla lapsista (72 %) oli kielen tuottamisen häiriö; 18 %:lla oli sekamuotoinen kielen ymmärtämisen ja tuottamisen häiriö. Molemmat interventiomuodot olivat yhtä tehokkaita. Kaikkien lasten kielen ymmärtäminen ja tuottaminen sekä toiminnallinen kommunikaatio paranivat merkitsevästi kaikilla mittauskerroilla. Kaikki vanhemmat lisäsivät merkitsevästi kielen tukistrategioiden käyttöä ja olivat aiempaa vähemmän huolissaan lapsensa osallistumisesta kommunikaatioon. Vanhemmat, jotka osallistuivat vanhempien toteuttamaan interventioon, raportoivat minäpystyvyytensä lapsen kielenkehityksen tukemisessa lisääntyneen. Sen sijaan lapsikeskeisen intervention vanhemmat raportoivat minäpystyvyytensä vähentyneen. Vaikka erot ryhmien välillä olivat suhteellisen pieniä, ne olivat merkitseviä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Sekä vanhemmat että puheterapeutit suhtautuivat myönteisesti vanhempien toteuttamaan interventioon.
Tutkijat toteavat, että vanhempien toteuttaman ja lapsikeskeisen intervention vaikutukset pienillä DLD-lapsilla ovat samankaltaisia. Vanhempien toteuttama interventio lisää sekä vanhemmille että puheterapeuteille tarjolla olevia hoitovaihtoehtoja ja luo vaihtoehtoja yhteistä päätöksentekoa varten.