Näytön luotettavuutta on laskettu harhan riskien ja tulosten epätarkkuuden vuoksi.
Englantilaisessa tutkimuksessa «Durkin K, Mok PL, Conti-Ramsden G. Core subjects a...»1 tarkasteltiin 11-vuotiaiden lasten (n = 176), joilla oli kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment, SLI), suoriutumista kolmessa kouluaineessa (englanti, matematiikka ja luonnontieteet). Koulusuoriutumista verrattiin kansallisiin normeihin tarkastelemalla ainekohtaisia eroja ja selvittämällä kielihäiriön vaikutusta suorituksiin. Mahdollisia suoriutumisen ennustetekijöitä, mukaan lukien kielelliset taidot, koulumuoto ja ei-kielellinen älykkyysosamäärä (PIQ), mitattiin 7 ja 11 vuoden iässä.
SLI-lapset jäivät keskimäärin jälkeen ikätovereistaan kaikissa kolmessa tarkastellussa kouluaineessa. Suurin haaste oli englannin kielessä (vain 11–22 % saavutti minivaatimustason 4 tai enemmän verrattuna valtakunnalliseen keskiarvoon 68–71 %). Vahvuuksia havaittiin luonnontieteissä (24–47 %) ja matematiikassa (20–36 %). Kielelliset taidot olivat merkittävä ennustaja kaikissa aineissa, mutta erityisesti englannissa. PIQ oli tärkein ennustaja matematiikassa ja luonnontieteissä yhdessä varhaisten kielellisten taitojen kanssa. Osa lapsista pystyi saavuttamaan valtakunnalliset tavoitteet etenkin aineissa, joissa kielellinen kuormitus on vähäisempi.
Tutkimuksessa «Lewis BA, Freebairn L, Tag J, ym. Adolescent outco...»2 selvitettiin nuoruusiän kielellisiä taitoja lapsilla, joilla oli ollut varhaislapsuudessa puheäännehäiriö (speech sound disorder, SSD), joko yksinään tai yhdessä kielellisen häiriön (language impairment, LI) kanssa. Tavoitteena oli tunnistaa tekijöitä, jotka olivat yhteydessä kielellisten ja lukutaitojen lopputuloksiin. Osallistujat rekrytoitiin varhaislapsuudessa (4–6 vuoden iässä) osana laajempaa tutkimusta. Lapset, joilla oli varhaislapsuudessa SSD (n = 170), jaettiin edelleen ryhmiin: vain SSD (n = 77) ja SSD + LI (kielellinen häiriö n = 93). LI määriteltiin seuraavasti: pistemäärä ≤ 8 kahdessa tai useammassa osatestissä joko Clinical Evaluation of Language Fundamentals–Preschool -testissä tai Test of Language Development–Primary (3rd Edition) -testissä.
Sisarukset, joilla ei ollut koskaan ollut SSD:tä tai LI:tä, toimivat tyypillisesti kehittyvinä verrokkeina (n = 146). Osallistujia seurattiin sekä kouluikäisinä että uudelleen nuoruusiässä (11–18 vuotta). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vain nuoruusiän tuloksia.
Lapset, joilla oli ollut sekä SSD että LI, suoriutuivat heikommin nuoruusiässä kaikilla mitatuilla osa-alueilla verrattuna pelkkään SSD-ryhmään ja verrokkeihin. Heikompia lopputuloksia oli erityisesti niillä nuorilla, joilla SSD oli edelleen pysyvä tai joilla oli vaikeuksia toistaa monimutkaisia monisävyisiä sanoja (The Multisyllabic Word Repetition task, MSW). Merkittäviä riskitekijöitä olivat: pysyvä SSD, pieni ei-kielellinen älykkyysosamäärä (PIQ), heikko sosioekonominen asema ja varhaislapsuuden LI.
Varhaislapsuuden SSD ja erityisesti SSD + LI ovat yhteydessä heikompaan suoriutumiseen nuoruusiässä kielen, lukutaidon ja oikeinkirjoituksen osa-alueilla. Riski suureni, jos SSD oli pysyvä ja siihen liittyi pieni PIQ tai heikko sosioekonominen asema.
Poikkileikkaustutkimuksessa «Luoni C, Scorza M, Stefanelli S, ym. A Neuropsycho...»3 selvitettiin, millaisia eroja on lasten, joilla on kehityksellinen dyskalkulia (developmental dyscalculia, DD), ja verrokkilasten kognitiivis-neuropsykologisissa piirteissä ja komorbiditeeteissa. Tutkimuspopulaationa olivat 3.-luokkalaiset lapset (n = 380, joista 37 DD-lasta; iältään 8,17–9,33 v) Italiasta. Kehityksellinen dyskalkulia määriteltiin BDE-testistön NCQ < 70 mukaan (≥ 2 SD alle iänmukaisen keskiarvon). Verrokkina olivat lapset, jotka kehittyivät tyypillisesti tai joilla oli muita oppimisvaikeuksia ilman DD:tä. Arviointi sisälsi aritmetiikkatestistön sekä ei-kielellisen älykkyyden (Raven), lyhytkestoisen muistin (digit span/letters), tarkkaavuuden (Conners), lukemisen ja kirjoittamisen testit.
Tulokset osoittivat, että DD-lapsilla on useammin luku- ja kirjoituskyvyn häiriö. Heillä on myös pienempi ei-kielellinen älykkyysosamäärä ja he saavat merkitsevästi heikommat pisteet lyhytkestoisen muistin testeissä sekä visuospatiaalisten taitojen kyselyssä. Lisäksi he saivat merkitsevästi suuremmat pisteet Conners-asteikon tarkkaavuusongelmien alaskaalalla. DD-lapsilla ilmenee erilaisia kognitiivisia ja neuropsykologisia profiileja.
Systemaattisen katsauksen «Orío-Aparicio C, Bel-Fenellós C, López-Escribano C...»4 tavoitteena oli muodostaa adaptiivisen toimintakyvyn profiili henkilöille, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia (borderline intellectual finctioning, BIF). Mukaan otettiin yhteensä 64 julkaisua Euroopasta, Aasiasta, Pohjois-Amerikasta, Oseaniasta ja Etelä-Amerikasta. Tutkittavien kokonaismäärää ei ilmoitettu. Kaikissa käsiteltiin BIF:ää ja adaptiivisen toimintakyvyn taitoja. Laatu arvioitiin SSAHS-työkalulla. Tulokset koottiin konseptuaalisiin, sosiaalisiin ja käytännöllisiin osa-alueisiin.
Tulokset osoittavat, että BIF-henkilöillä on laaja-alaisia vaikeuksia konseptuaalisilla, sosiaalisilla ja käytännöllisillä osa-alueilla. BIF-ryhmän lapsilla havaittiin muun muassa enemmän vastoinkäymisiä elämässä ja sosiaalipalveluiden tarvetta kuin verrokeilla. Väestöaineistoissa BIF-ryhmän nuorilla ja nuorilla aikuisilla oli alhaisempi työllisyysaste ja heikompi terveys kuin suuremman IQ:n ryhmissä.