Takaisin Tulosta

ADHD:n hoitovasteeseen ja -myöntyvyyteen vaikuttavat tekijät

Lisätietoa aiheesta
Arja Voutilainen ja Anita Puustjärvi
19.12.2016
  • Hoitovasteeseen vaikuttavat monet tekijät, joista tärkein on hoitomyöntyvyys. Jos hoito ei toteudu, ei sillä voi olla odotettua tehoakaan.
  • Hoitomyöntyvyyteen vaikuttaa henkilön oma käsitys oireistaan ja avuntarpeestaan sekä aikaisemmat kokemukset ja hoitovaihtoehdoista saatu käsitys.
  • ADHD-oireiden hoito tarkoittaa uusien toimintatapojen omaksumista (esimerkiksi selviytymiskeinojen opettelua, lääkityksen käyttöä). Muutosten tekeminen voi olla vaikeaa monista syistä:
    • Toiminnanohjauksen vaikeuksiin liittyy vaikeutta muistaa tai hahmottaa oman toiminnan seurauksia ja korjata toimintaa sen perusteella «Barkley RA. Behavioral inhibition, sustained atten...»1.
    • Henkilöillä, joilla on ADHD, voi olla ikätovereihin verrattuna vaikeata tunnistaa sosiaalisten tilanteiden vaatimuksia ja muuttaa käyttäytymistään tilanteeseen sopivaksi «Jerome L, Habinski L, Segal A. Attention-deficit/h...»2.
    • ADHD:n liittyvä uhmakkuus- tai käytöshäiriö voi vaikuttaa muutosvastaisuuteen lapsilla ja nuorilla.
    • ADHD:ssa ainakin lapsilla ja -nuorilla esiintyy virheellisiä käsityksiä omasta osaavuudestaan ja taidoistaan, ja liioiteltu tai kohonnut minäkäsitys saattaa estää hoidon hyväksymistä ja heikentää siten hoidon tehoa.
      • Virheellinen minäkäsitys saattaa toisaalta suojata masennusoireilta estäessään realistisen palautteen vastaanottamista.
      • 10-vuotiaana todettu virheellinen minäkäsitys ennusti esim. liikennerikkomusten määrää 8 vuotta myöhemmin «Kaiser NM, Hoza B, Pelham WE Jr ym. ADHD status an...»3.
      • Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lapset, joilla on ADHD ja virheellinen minäkäsitys, eivät pysty tehokkaasti ohjeistettunakaan juuri muuttamaan käsitystä taidoistaan, kysymys ei ole halusta «Hoza B, Vaughn A, Waschbusch DA ym. Can children w...»4.
      • Vaikka virheellisen positiivisen minäkäsityksen syitä ei vielä täysin ymmärretä, se on pyrittävä ottamaan huomioon hoidossa «Mikami AY, Calhoun CD, Abikoff HB. Positive illuso...»5.
        • 37 ADHD-diagnoosin saanutta 7–12-vuotiasta poikaa ja 6 tyttöä osallistui hoidolliselle kesäleirille (Summer Treatment Program), jonka alussa ja lopussa kartoitettiin lapsen oma ja ohjaajan käsitys taidoista, toisten arvio sosiaalisesta kiinnostavuudesta, ystävyyssuhteet, ADHD-oireet, käytösongelmat ja masennusoireet.
        • Leirin aikana lapset saivat käyttäytymisterapeuttista hoitoa, joka sisälsi mm. sosiaalisten taitojen opettelua ja käyttäytymisen ohjausta pistemenetelmällä.
        • Virheellisen positiivinen minäkäsitys hoidon alussa liittyi suurempiin käytösongelmiin, toisten antamiin heikompiin arvioihin sosiaalisesta kiinnostavuudesta ja ystävyydestä sekä vähäisempiin masennusoireisiin. Virheellinen minäkäsitys ennusti myös heikompaa vastetta hoidolle.
  • Hoitomyöntyvyydestä ADHD:n lääkehoidossa on paljon tutkimuksia. Puolet potilaista ei noudata hoito-ohjeita ja lopettaa lääkityksen 2–3 vuoden kuluessa «Ferrin M, Taylor E. Child and caregiver issues in ...»6, «Zetterqvist J, Asherson P, Halldner L ym. Stimulan...»7.
    • Lääkehoidon hoitomyöntyvyyteen vaikuttavat potilaasta ja hoitotahosta riippuvat tekijät.
    • Suboptimaalinen hoidon tulos ja haittavaikutukset ovat tavallisimmat syyt lopettaa lääkitys, mutta myös potilaan ja perheen asenne hoitoon ja lääkitykseen, koettu stigma, kokemus ettei hoitoa tarvita ja annosteluongelmat sekä ohjauksen puute ym. vaikuttavat.
    • Lääkäri voi auttaa hoitomyöntyvyyden parantamisessa järjestämällä ohjausta ja neuvontaa häiriöstä ja hoidon tavoitteista, suosimalla pitkävaikutteisia valmisteita, hyvällä seurannalla ja vaihtamalla tarvittaessa ei-sopivan lääkkeen toiseen «Gajria K, Lu M, Sikirica V ym. Adherence, persiste...»8.
  • Hoitomyöntyvyys näyttää olevan parempi lääkehoidon kuin psykososiaalisten hoitojen osalta.
    • Yhdysvaltalaisen MTA-tutkimuksen (multimodal treatment study of children with ADHD) lisäanalyysissä «Moderators and mediators of treatment response for...»9 arvioitiin sukupuolen, aiemman stimulanttilääkityksen, samanaikaisen käytös-, ahdistuneisuus- tai uhmakkuushäiriön ja sosiaaliavustuksen saamisen vaikutusta hoitovasteeseen.
      • Lääkehoitoryhmässä osallistuminen oli aktiivisempaa kuin käyttäytymis- tai yhdistelmähoitoryhmässä (78 vs. 63 tai 61 % hoidoista toteutui odotetusti).
      • Yhdistelmähoitoryhmässä lääkehoitomyöntyvyys oli parempi kuin käyttäytymishoitojen toteutuminen (81 vs. 64 %).
      • Hoitomyöntyvyys ja osallistumisaktiivisuus vaikuttivat hoidon tehoon.
  • 5–12-vuotiaiden ADHD-diagnoosin saaneiden poikien äideiltä kartoitettiin suhteutumista ADHD:n hoitomuotoihin «Johnston C, Hommersen P, Seipp C. Acceptability of...»10. Äideille annettiin luettavaksi tapausselostuksia ADHD-oireisista sekä ADHD- ja uhmakkuushäiriöoireisista pojista. Puolet äideistä luki hoitokuvauksen vanhempainohjauksesta ja puolet lääkehoidosta. Tämän jälkeen äidit arvioivat hoidon hyväksyttävyyttä ja tehoa. Äidit saivat myös esittää omia kokemuksiaan hoidoista.
    • Äidit pitivät vanhempainohjausta hyväksyttävämpänä hoitomuotona kuin lääkehoitoa. Arvioinneissa ei ollut eroa ryhmien välillä.
    • Molempia hoitomuotoja pidettiin yhtä tehokkaina, mutta äidit arvioivat lääkehoidon tehokkaammaksi hoidoksi omalla lapsellaan.
      • Vanhempainohjauksen hyväksyttävyys oli suhteessa omalla lapsella koettuun tehoon.
      • Lääkehoidon hyväksyttävyyteen vaikutti enemmän äidin usko hoidon tehosta kuin sen koettu vaikuttavuus.

Kirjallisuutta

  1. Barkley RA. Behavioral inhibition, sustained attention, and executive functions: constructing a unifying theory of ADHD. Psychol Bull 1997;121:65-94 «PMID: 9000892»PubMed
  2. Jerome L, Habinski L, Segal A. Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) and driving risk: a review of the literature and a methodological critique. Curr Psychiatry Rep 2006;8:416-26 «PMID: 16968625»PubMed
  3. Kaiser NM, Hoza B, Pelham WE Jr ym. ADHD status and degree of positive illusions: moderational and mediational relations with actual behavior. J Atten Disord 2008;12:227-38 «PMID: 19048655»PubMed
  4. Hoza B, Vaughn A, Waschbusch DA ym. Can children with ADHD be motivated to reduce bias in self-reports of competence? J Consult Clin Psychol 2012;80:245-54 «PMID: 22329825»PubMed
  5. Mikami AY, Calhoun CD, Abikoff HB. Positive illusory bias and response to behavioral treatment among children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Child Adolesc Psychol 2010;39:373-85 «PMID: 20419578»PubMed
  6. Ferrin M, Taylor E. Child and caregiver issues in the treatment of attention deficit–hyperactivity disorder: education, adherence and treatment choice. Future Neurol 2011;6:399-413
  7. Zetterqvist J, Asherson P, Halldner L ym. Stimulant and non-stimulant attention deficit/hyperactivity disorder drug use: total population study of trends and discontinuation patterns 2006-2009. Acta Psychiatr Scand 2013;128:70-7 «PMID: 22943458»PubMed
  8. Gajria K, Lu M, Sikirica V ym. Adherence, persistence, and medication discontinuation in patients with attention-deficit/hyperactivity disorder - a systematic literature review. Neuropsychiatr Dis Treat 2014;10:1543-69 «PMID: 25187718»PubMed
  9. Moderators and mediators of treatment response for children with attention-deficit/hyperactivity disorder: the Multimodal Treatment Study of children with Attention-deficit/hyperactivity disorder. Arch Gen Psychiatry 1999;56:1088-96 «PMID: 10591284»PubMed
  10. Johnston C, Hommersen P, Seipp C. Acceptability of behavioral and pharmacological treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder: relations to child and parent characteristics. Behav Ther 2008;39:22-32 «PMID: 18328867»PubMed
Artikkelin tunnus: nix00950
© 2019 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Käypä hoito -suositus

Anna palautetta
Linkkien värikoodit