Takaisin Tulosta

ADHD:n hoitovasteeseen ja hoitoon sitoutumiseen vaikuttavat tekijät

Lisätietoa aiheesta
Anita Puustjärvi
19.5.2025
  • Hoitovasteeseen vaikuttavat monet tekijät, joista tärkein on hoitomotivaatio ja hoitoon sitoutuminen. Jos hoito ei toteudu, ei sillä voi olla odotettua tehoakaan.
    • Hoitomotivaatioon ja hoitoon sitoutumiseen vaikuttaa henkilön oma käsitys oireistaan ja avuntarpeestaan sekä aikaisemmat kokemukset ja hoitovaihtoehdoista saatu käsitys.
  • ADHD-oireiden hoito tarkoittaa uusien toimintatapojen omaksumista (esimerkiksi selviytymiskeinojen opettelua, lääkityksen käyttöä). Muutosten tekeminen voi olla vaikeaa monista syistä:
  • ADHD:ssä ainakin lapsilla ja -nuorilla esiintyy virheellisiä käsityksiä omasta osaavuudestaan ja taidoistaan. Liioiteltu tai kohonnut minäkäsitys saattaa estää hoidon hyväksymistä ja heikentää siten se toteutumista.
  • Sitoutuminen ADHD:n lääkehoitoon on heikkoa. Alle puolet potilaista noudattaa hoito-ohjeita ja suurin osa lopettaa lääkityksen 2–3 vuoden kuluessa «Ferrin M, Taylor E. Child and caregiver issues in ...»7, «Zetterqvist J, Asherson P, Halldner L, ym. Stimula...»8, «Gajria K, Lu M, Sikirica V, ym. Adherence, persist...»9, «Ferrin M, Häge A, Swanson J, ym. Medication adhere...»10, «Schein J, Childress A, Adams J, ym. Treatment patt...»11, «Biederman J, Fried R, DiSalvo M, ym. Further evide...»12.
    • Riittämätön hoitovaste ja haittavaikutukset ovat tavallisimmat syyt lääkityksen lopettamiselle. Myös potilaan ja perheen asenne hoitoon ja lääkitykseen, koettu stigma, kokemus siitä, ettei hoitoa tarvita, ja annosteluongelmat sekä ohjauksen puute ovat merkityksellisiä «Khan MU, Aslani P. Exploring Factors Influencing M...»13.
    • Lääkehoitoon sitoutumista heikentävät myös äidin kuormittuneisuus, ylisuojelevuus, riittämätön perheeltä tuleva tuki, vanhempien välisen vuorovaikutuksen vähäisyys ja ristiriidat kotona «Biederman J, Fried R, DiSalvo M, ym. Further evide...»12.
    • Lääkäri voi tukea hoitoon sitoutumista antamalla riittävästi tietoa lääkehoidon vaikutuksesta ja haittavaikutuksista, seuraamalla lääkehoidon toteutumista ja vastetta tiiviisti erityisesti hoidon alkuvaiheessa, suosimalla pitkävaikutteisia valmisteita ja reagoimalla haittavaikutuksiin esimerkiksi lääkeannoksen säätämisellä tai lääkkeen vaihdolla «Ferrin M, Häge A, Swanson J, ym. Medication adhere...»10, «Khan MU, Aslani P. Exploring Factors Influencing M...»13.
    • Lääkityksen toteutumista voi tukea lääkkeen otosta muistuttava menetelmä, esimerkiksi älylaitteen hälytin.
  • Perheen mahdollisuus valita hoitomuoto tarjolla olevista vaihtoehdoista näyttää lisäävän sekä hoitoon sitoutumista että hoidon vaikuttavuutta «Buitelaar J, Bölte S, Brandeis D, ym. Toward Preci...»3.
  • Yhdysvaltalaisen MTA-tutkimuksen (multimodal treatment study of children with ADHD) lisäanalyysissä «Moderators and mediators of treatment response for...»15 arvioitiin sukupuolen, aiemman stimulanttilääkityksen, samanaikaisen käytös-, ahdistuneisuus- tai uhmakkuushäiriön ja sosiaaliavustuksen saamisen vaikutusta hoitovasteeseen.
    • Lääkehoitoryhmässä osallistuminen oli aktiivisempaa kuin käyttäytymis- tai yhdistelmähoitoryhmässä (78 vs. 63 tai 61 % hoidoista toteutui odotetusti).
    • Yhdistelmähoitoryhmässä lääkehoitoon sitoutuminen oli parempaa kuin käyttäytymishoitoihin sitoutuminen (81 vs. 64 %).
    • Myönteinen suhtautuminen hoitoon ja osallistumisaktiivisuus vaikuttivat hoidon tehoon.
  • ADHD-diagnoosin saaneiden 5–12-vuotiaiden poikien äideiltä kartoitettiin suhtautumista ADHD:n hoitomuotoihin «Johnston C, Hommersen P, Seipp C. Acceptability of...»16. Äideille annettiin luettavaksi tapausselostuksia ADHD-oireisista sekä ADHD- ja uhmakkuushäiriöoireisista pojista. Puolet äideistä luki hoitokuvauksen vanhempainohjauksesta ja puolet lääkehoidosta. Tämän jälkeen äidit arvioivat hoidon hyväksyttävyyttä ja tehoa. Äidit saivat myös esittää omia kokemuksiaan hoidoista.
    • Äidit pitivät vanhempainohjausta hyväksyttävämpänä hoitomuotona kuin lääkehoitoa. Arvioinneissa ei ollut eroa ryhmien välillä.
    • Molempia hoitomuotoja pidettiin yhtä tehokkaina, mutta äidit arvioivat lääkehoidon tehokkaammaksi hoidoksi omalla lapsellaan.
    • Vanhempainohjauksen hyväksyttävyys oli suhteessa omalla lapsella koettuun tehoon.
    • Lääkehoidon hyväksyttävyyteen vaikutti enemmän äidin usko hoidon tehosta kuin sen koettu vaikuttavuus.

Kirjallisuutta

  1. Barkley RA. Behavioral inhibition, sustained attention, and executive functions: constructing a unifying theory of ADHD. Psychol Bull 1997;121(1):65-94 «PMID: 9000892»PubMed
  2. Jerome L, Habinski L, Segal A. Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) and driving risk: a review of the literature and a methodological critique. Curr Psychiatry Rep 2006;8(5):416-26 «PMID: 16968625»PubMed
  3. Buitelaar J, Bölte S, Brandeis D, ym. Toward Precision Medicine in ADHD. Front Behav Neurosci 2022;16():900981 «PMID: 35874653»PubMed
  4. Kaiser NM, Hoza B, Pelham WE Jr, ym. ADHD status and degree of positive illusions: moderational and mediational relations with actual behavior. J Atten Disord 2008;12(3):227-38 «PMID: 19048655»PubMed
  5. Hoza B, Vaughn A, Waschbusch DA, ym. Can children with ADHD be motivated to reduce bias in self-reports of competence? J Consult Clin Psychol 2012;80(2):245-54 «PMID: 22329825»PubMed
  6. Mikami AY, Calhoun CD, Abikoff HB. Positive illusory bias and response to behavioral treatment among children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Child Adolesc Psychol 2010;39(3):373-85 «PMID: 20419578»PubMed
  7. Ferrin M, Taylor E. Child and caregiver issues in the treatment of attention deficit–hyperactivity disorder: education, adherence and treatment choice. Future Neurol 2011;6:399-413
  8. Zetterqvist J, Asherson P, Halldner L, ym. Stimulant and non-stimulant attention deficit/hyperactivity disorder drug use: total population study of trends and discontinuation patterns 2006-2009. Acta Psychiatr Scand 2013;128(1):70-7 «PMID: 22943458»PubMed
  9. Gajria K, Lu M, Sikirica V, ym. Adherence, persistence, and medication discontinuation in patients with attention-deficit/hyperactivity disorder - a systematic literature review. Neuropsychiatr Dis Treat 2014;10():1543-69 «PMID: 25187718»PubMed
  10. Ferrin M, Häge A, Swanson J, ym. Medication adherence and persistence in children and adolescents with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD): a systematic review and qualitative update. Eur Child Adolesc Psychiatry 2025;34(3):867-882 «PMID: 39105823»PubMed
  11. Schein J, Childress A, Adams J, ym. Treatment patterns among children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder in the United States - a retrospective claims analysis. BMC Psychiatry 2022;22(1):555 «PMID: 35982469»PubMed
  12. Biederman J, Fried R, DiSalvo M, ym. Further evidence of low adherence to stimulant treatment in adult ADHD: an electronic medical record study examining timely renewal of a stimulant prescription. Psychopharmacology (Berl) 2020;237(9):2835-2843 «PMID: 32591937»PubMed
  13. Khan MU, Aslani P. Exploring Factors Influencing Medication Adherence From Initiation to Discontinuation in Parents and Adolescents With Attention Deficit Hyperactivity Disorder. Clin Pediatr (Phila) 2020;59(3):285-296 «PMID: 31976758»PubMed
  14. Khan MU, Hasan SS. Phase-specific strategies and interventions to enhance medication adherence across different phases in ADHD: a systematic review and meta-analysis. Expert Rev Neurother 2024;24(7):711-722 «PMID: 38860467»PubMed
  15. Moderators and mediators of treatment response for children with attention-deficit/hyperactivity disorder: the Multimodal Treatment Study of children with Attention-deficit/hyperactivity disorder. Arch Gen Psychiatry 1999;56(12):1088-96 «PMID: 10591284»PubMed
  16. Johnston C, Hommersen P, Seipp C. Acceptability of behavioral and pharmacological treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder: relations to child and parent characteristics. Behav Ther 2008;39(1):22-32 «PMID: 18328867»PubMed