ADHD:n hoitovasteeseen ja -myöntyvyyteen vaikuttavat tekijät
Lisätietoa aiheesta
Arja Voutilainen ja Anita Puustjärvi
19.12.2016
Hoitovasteeseen vaikuttavat monet tekijät, joista tärkein on hoitomyöntyvyys. Jos
hoito ei toteudu, ei sillä voi olla odotettua tehoakaan.
Hoitomyöntyvyyteen vaikuttaa henkilön oma käsitys oireistaan ja avuntarpeestaan sekä
aikaisemmat kokemukset ja hoitovaihtoehdoista saatu käsitys.
ADHD-oireiden hoito tarkoittaa uusien toimintatapojen omaksumista (esimerkiksi selviytymiskeinojen
opettelua, lääkityksen käyttöä). Muutosten tekeminen voi olla vaikeaa monista syistä:
Henkilöillä, joilla on ADHD, voi olla ikätovereihin verrattuna vaikeata tunnistaa
sosiaalisten tilanteiden vaatimuksia ja muuttaa käyttäytymistään tilanteeseen sopivaksi
«Jerome L, Habinski L, Segal A. Attention-deficit/h...»2.
ADHD:n liittyvä uhmakkuus- tai käytöshäiriö voi vaikuttaa muutosvastaisuuteen lapsilla
ja nuorilla.
ADHD:ssa ainakin lapsilla ja -nuorilla esiintyy virheellisiä käsityksiä omasta osaavuudestaan
ja taidoistaan, ja liioiteltu tai kohonnut minäkäsitys saattaa estää hoidon hyväksymistä
ja heikentää siten hoidon tehoa.
Virheellinen minäkäsitys saattaa toisaalta suojata masennusoireilta estäessään realistisen
palautteen vastaanottamista.
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lapset, joilla on ADHD ja virheellinen
minäkäsitys, eivät pysty tehokkaasti ohjeistettunakaan juuri muuttamaan käsitystä
taidoistaan, kysymys ei ole halusta «Hoza B, Vaughn A, Waschbusch DA ym. Can children w...»4.
37 ADHD-diagnoosin saanutta 7–12-vuotiasta poikaa ja 6 tyttöä osallistui
hoidolliselle kesäleirille (Summer Treatment Program), jonka alussa ja lopussa kartoitettiin
lapsen oma ja ohjaajan käsitys taidoista, toisten arvio sosiaalisesta kiinnostavuudesta,
ystävyyssuhteet, ADHD-oireet, käytösongelmat ja masennusoireet.
Leirin aikana lapset saivat käyttäytymisterapeuttista hoitoa, joka sisälsi mm. sosiaalisten
taitojen opettelua ja käyttäytymisen ohjausta pistemenetelmällä.
Virheellisen positiivinen minäkäsitys hoidon alussa liittyi suurempiin käytösongelmiin,
toisten antamiin heikompiin arvioihin sosiaalisesta kiinnostavuudesta ja ystävyydestä
sekä vähäisempiin masennusoireisiin. Virheellinen minäkäsitys ennusti myös heikompaa
vastetta hoidolle.
Lääkehoidon hoitomyöntyvyyteen vaikuttavat potilaasta ja hoitotahosta riippuvat tekijät.
Suboptimaalinen hoidon tulos ja haittavaikutukset ovat tavallisimmat syyt lopettaa
lääkitys, mutta myös potilaan ja perheen asenne hoitoon ja lääkitykseen, koettu stigma,
kokemus ettei hoitoa tarvita ja annosteluongelmat sekä ohjauksen puute ym. vaikuttavat.
Lääkäri voi auttaa hoitomyöntyvyyden parantamisessa järjestämällä ohjausta ja neuvontaa
häiriöstä ja hoidon tavoitteista, suosimalla pitkävaikutteisia valmisteita, hyvällä
seurannalla ja vaihtamalla tarvittaessa ei-sopivan lääkkeen toiseen «Gajria K, Lu M, Sikirica V ym. Adherence, persiste...»8.
Hoitomyöntyvyys näyttää olevan parempi lääkehoidon kuin psykososiaalisten hoitojen
osalta.
Yhdysvaltalaisen MTA-tutkimuksen (multimodal treatment study of children with ADHD)
lisäanalyysissä «Moderators and mediators of treatment response for...»9 arvioitiin sukupuolen, aiemman stimulanttilääkityksen, samanaikaisen käytös-, ahdistuneisuus-
tai uhmakkuushäiriön ja sosiaaliavustuksen saamisen vaikutusta hoitovasteeseen.
Lääkehoitoryhmässä osallistuminen oli aktiivisempaa kuin käyttäytymis- tai yhdistelmähoitoryhmässä
(78 vs. 63 tai 61 % hoidoista toteutui odotetusti).
Yhdistelmähoitoryhmässä lääkehoitomyöntyvyys oli parempi kuin käyttäytymishoitojen
toteutuminen (81 vs. 64 %).
Hoitomyöntyvyys ja osallistumisaktiivisuus vaikuttivat hoidon tehoon.
5–12-vuotiaiden ADHD-diagnoosin saaneiden poikien äideiltä kartoitettiin suhteutumista
ADHD:n hoitomuotoihin «Johnston C, Hommersen P, Seipp C. Acceptability of...»10. Äideille annettiin luettavaksi tapausselostuksia ADHD-oireisista sekä ADHD- ja uhmakkuushäiriöoireisista
pojista. Puolet äideistä luki hoitokuvauksen vanhempainohjauksesta ja puolet lääkehoidosta.
Tämän jälkeen äidit arvioivat hoidon hyväksyttävyyttä ja tehoa. Äidit saivat myös
esittää omia kokemuksiaan hoidoista.
Äidit pitivät vanhempainohjausta hyväksyttävämpänä hoitomuotona kuin lääkehoitoa.
Arvioinneissa ei ollut eroa ryhmien välillä.
Molempia hoitomuotoja pidettiin yhtä tehokkaina, mutta äidit arvioivat lääkehoidon
tehokkaammaksi hoidoksi omalla lapsellaan.
Vanhempainohjauksen hyväksyttävyys oli suhteessa omalla lapsella koettuun tehoon.
Lääkehoidon hyväksyttävyyteen vaikutti enemmän äidin usko hoidon tehosta kuin sen
koettu vaikuttavuus.
Kirjallisuutta
Barkley RA. Behavioral inhibition, sustained attention, and executive functions: constructing
a unifying theory of ADHD. Psychol Bull 1997;121:65-94 «PMID: 9000892»PubMed
Jerome L, Habinski L, Segal A. Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) and
driving risk: a review of the literature and a methodological critique. Curr Psychiatry
Rep 2006;8:416-26 «PMID: 16968625»PubMed
Kaiser NM, Hoza B, Pelham WE Jr ym. ADHD status and degree of positive illusions:
moderational and mediational relations with actual behavior. J Atten Disord 2008;12:227-38
«PMID: 19048655»PubMed
Hoza B, Vaughn A, Waschbusch DA ym. Can children with ADHD be motivated to reduce
bias in self-reports of competence? J Consult Clin Psychol 2012;80:245-54 «PMID: 22329825»PubMed
Mikami AY, Calhoun CD, Abikoff HB. Positive illusory bias and response to behavioral
treatment among children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Child
Adolesc Psychol 2010;39:373-85 «PMID: 20419578»PubMed
Ferrin M, Taylor E. Child and caregiver issues in the treatment of attention deficit–hyperactivity
disorder: education, adherence and treatment choice. Future Neurol 2011;6:399-413
Zetterqvist J, Asherson P, Halldner L ym. Stimulant and non-stimulant attention deficit/hyperactivity
disorder drug use: total population study of trends and discontinuation patterns 2006-2009.
Acta Psychiatr Scand 2013;128:70-7 «PMID: 22943458»PubMed
Gajria K, Lu M, Sikirica V ym. Adherence, persistence, and medication discontinuation
in patients with attention-deficit/hyperactivity disorder - a systematic literature
review. Neuropsychiatr Dis Treat 2014;10:1543-69 «PMID: 25187718»PubMed
Moderators and mediators of treatment response for children with attention-deficit/hyperactivity
disorder: the Multimodal Treatment Study of children with Attention-deficit/hyperactivity
disorder. Arch Gen Psychiatry 1999;56:1088-96 «PMID: 10591284»PubMed
Johnston C, Hommersen P, Seipp C. Acceptability of behavioral and pharmacological
treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder: relations to child and parent
characteristics. Behav Ther 2008;39:22-32 «PMID: 18328867»PubMed