On tavallista, että ADHD-oireisen lapsen tai nuoren suoriutumisessa on huomattavaa
vaihtelua.
Yleensä oireet korostuvat tilanteissa, jotka ovat heikosti jäsenneltyjä tai joissa
tavoitteet ovat epäselvät.
Vastaavasti lapsen suoriutuminen on parempaa tilanteissa, jotka ovat selkeästi jäsenneltyjä,
ohjeet selvästi annettuja ja joissa käyttäytymistavoitteet ovat selkeät.
Koska ADHD-oireet tyypillisesti jatkuvat läpi päiväkoti- ja kouluiän, tukitoimet ja
lapsen toimintakyvyn tukeminen on suunniteltava pitkäjänteisesti. Jatkuvuuden takaamiseksi
on huolehdittava tiedonkulusta, jotta tiedot vaikeuksista ja toimiviksi havaituista
ratkaisuista siirtyvät esimerkiksi koulun vaihdosten tai opettajan vaihtumisen yhteydessä.
Koulun tukitoimet jaetaan yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen.
ADHD-oireisen oppilaan tukemisen perustana on kaikille oppilaille tarjottava hyvä
yleinen tuki. Käyttäytymisen yleisen tuen keskeisinä piirteinä ovat hyvin jäsennetyt
tilanteet ja selkeät odotukset käyttäytymiselle sekä ohjaaminen positiivisen palautteen
avulla.
Kaikille oppilaille yhteisen tuen lisäksi voidaan tarvittaessa suunnitella yksilöllisempiä
tukitoimia. Niitä voidaan toteuttaa sekä yleisen että tehostetun tai erityisen tuen
puitteissa.
Tukitoimien yksityiskohtien suunnittelussa tarvitaan pedagogista osaamista sekä moniammatillista
yhteistyötä.
Tukitoimien suunnittelussa tarkastellaan ongelmia lapsen tai nuoren ja ympäristön
välisenä vuorovaikutuksen ongelmana ja pyritään lieventämään ongelmia ympäristöä muuttamalla.
Huomio kiinnitetään tilannetekijöihin, esimerkiksi ongelmallista käyttäytymistä laukaiseviin,
edeltäviin tekijöihin ja tapaan, jolla lapselle tai nuorelle annetaan palautetta hänen
käyttäytymisestään.
Tukitoimien yksityiskohdat vaihtelevat, ja ne suunnitellaan tapaus- ja tilannekohtaisesti.
Konkreettisina esimerkkeinä käyttäytymistä ohjaavista tilannetekijöistä ovat läksyvihon
käyttö, tunnilla tehtäväksi tarkoitettujen tehtävien merkitseminen kirjaan samalla
kun tehtävät annetaan, käyttäytymisodotuksista muistuttaminen, oppitunnin kulun merkitseminen
taululle ja siirtymätilanteista ennalta muistuttaminen ja niissä ohjaaminen «Närhi V. Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi koululuoka...»1.
Aikuisen antaman palautteen kulmakivenä on positiivinen palaute. Negatiivista palautetta
käytetään harkiten.
Huomio kiinnitetään erityisesti annetun palautteen johdonmukaisuuteen, välittömyyteen,
säännöllisyyteen ja voimakkuuteen.
Tavanomaisten palautteiden ohella voidaan käyttää konkreettisia palautteita, esimerkiksi
tarroja, leimoja tai muita merkkejä «Närhi V. Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi koululuoka...»1, «DuPaul GJ, Eckert TL. The effects of school-based ...»4. Konkreettinen palaute on usein tehokkaampaa kuin pelkkä sanallinen palaute. Keskeistä
on antaa konkreettinen palaute välittömästi odotusten mukaisen käyttäytymisen jälkeen.
Siihen voidaan myös liittää muuta palkitsemista siten, että lapsi tai nuori ansaitsee
sovitulla merkkimäärällä itselleen mukavaa tekemistä joko koulussa (esim. pidennetyn
välitunnin tai pulpettikirjan lukemista) tai kotona (esim. elokuvareissun tai ylimääräistä
tietokonepeliaikaa).
Kirjallisuutta
Närhi V. Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi koululuokassa. Kirjassa: Oppimisvaikeudet.
Ahonen T, Aro T (toim.) Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena. Atena:
Jyväskylä, 1999
Aro T, Närhi V. KUMMI 2. Tarkkaavaisuushäiriöinen oppilas koululuokassa. Jyväskylä:
Niilo Mäki Instituutti, 2003
Parikka J. Halonen-Malliarakis N, Puustjärvi A. Vaikeudesta voimaksi. Neuropsykiatriset
häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. Finn Lectura 2017
DuPaul GJ, Eckert TL. The effects of school-based interventions for attention deficit
hyperactivity disorder: A meta-analysis. School Psychol Rev 1997;26:5-28