Kaksi yleisintä kielellisen toimintakyvyn kehittymiseen vaikuttavaa kehityksellistä häiriötä ovat kehityksellinen kielihäiriö (DLD) ja aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD, ADD). Lapsilla ja nuorilla, joilla on kielellisiä ongelmia, ilmenee usein tarkkaavuuden säätelyn vaikeuksia tai ylivilkkautta. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön yleisyys lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, on eri aineistoissa noin 20–30 % «Toppelberg CO, Shapiro T. Language disorders: a 10...»1, «Mueller KL, Tomblin JB. Examining the comorbidity ...»2. ADHD-oireisten lasten kehityksellisen kielihäiriön riski näyttää olevan tätäkin suurempi, mutta arviot kehityksellisen kielihäiriön ja ADHD:n samanaikaisuudesta vaihtelevat «Mueller KL, Tomblin JB. Examining the comorbidity ...»2, «Méndez-Freije I, Areces D, Rodríguez C. Language S...»3. Toisaalta lapset, joilla on kielihäiriön lisäksi myös tarkkaavuuden vaikeuksia, näyttävät ohjautuvan herkemmin tutkimuksiin kuin lapset, joilla ei ole kielihäiriön lisäksi tarkkaavuuden vaikeuksia «Redmond SM. Language Impairment in the Attention-D...»4. Kielenkehityksellä on olennainen merkitys kognitiiviselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Kielellisten taitojen haasteet voivat vaikuttaa epäedullisesti muun muassa sosiaaliseen vuorovaikutukseen «Parks KMA, Hannah KE, Moreau CN, ym. Language abil...»5. Puheen ymmärtämisen häiriö voi myös ilmentyä ADHD-tyyppisenä käyttäytymisenä.
Kehityksellinen kielihäiriö ja aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö kuuluvat molemmat kehityksellisiin neurokognitiivisiin häiriöihin. Niillä arvellaan olevan osin yhteneviä geneettisiä syytekijöitä, ja niillä on yhtä aikaa esiintyessään vaikutuksia toistensa ilmenemiseen «Mueller KL, Tomblin JB. Examining the comorbidity ...»2. Kielelliset vaikeudet haastavat keskittymiskykyä, ja keskittymisvaikeudet tekevät kielellisten vaikeuksien kanssa selviytymisestä vaikeampaa.
Kielellisen kehityksen tärkeimmät herkkyyskaudet sijoittuvat lapsen kehityksessä varhaisempaan vaiheeseen kuin tarkkaavuuden kehittyminen. Kehityksellinen kielihäiriö on useimmiten luotettavimmin diagnosoitavissa 4–6 vuoden iässä, kun taas aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön luotettava diagnosoiminen ei oireiden epäspesifisyyden vuoksi useinkaan ole mahdollista ennen 5 vuoden ikää. Kielenkehityksen tukeminen kehitysvaiheen mukaisesti ja kehityksellisen kielihäiriön oikea-aikainen toteaminen ja kuntouttaminen on tärkeää myös keskittymiskyvyn ja tarkkaavuuden mahdollisimman iänmukaisen kehittymisen kannalta.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön Käypä hoito -suosituksessa kehotetaan ottamaan samanaikaiset häiriöt huomioon hoito- ja kuntoutusmuotoja valittaessa. Kun henkilöllä on useita samanaikaisia häiriöitä, hoito aloitetaan yleensä toimintakykyä eniten haittaavasta tai vakavampioireisesta häiriöstä. ADHD-oireiden hyvä hoito voi tehostaa myös samanaikaisen häiriön hoidosta hyötymistä «ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Käyp...»6.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön kanssa samanaikaisen kehityksellisen kielihäiriön kuntoutus toteutetaan tämän Käypä hoito -suosituksen mukaisesti, eikä toimintakykyhaitan arvioiminen ja vertaaminen näiden kahden häiriön välillä ole useinkaan mahdollista tai edes tarkoituksenmukaista; kummankin häiriön hyvä hoito ja kuntoutus tukee myös toisen häiriön hoito- ja kuntoutusvastetta. Joskus aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön lääkehoidon aloitus voi tukea kehityksellisen kielihäiriön kuntoutuksen mahdollistumista.
Koska ADHD:n oireisiin keskittyvillä hoidoilla ei ole juurikaan todettu olevan vaikutusta lapsen oppimiseen, on tärkeää muistaa tarvittaessa selvittää ADHD-oireisen lapsen tuen tarve myös mahdollisten oppimisvaikeuksien osalta pedagogisin ja tarvittaessa psykologisin menetelmin. Ks. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) Käypä hoito -suosituksen lisätietoaineistot «Oppimisvaikeudet ja ADHD»1 ja «ADHD-hoitojen vaikutus opilliseen suoriutumiseen koulussa»2.