Puheterapia kehityksellisessä kielihäiriössä
Lisätietoa aiheesta
Leena Ervast
24.8.2026
Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jota voi antaa vain Valviran laillistama puheterapeutti.
Puheterapia perustuu huolelliseen kielellisten osataitojen – puheen, kommunikaation
ja vuorovaikutustaitojen – arviointiin.
Tavoitteena on auttaa lasta saavuttamaan mahdollisimman hyvä kielellinen ja kommunikatiivinen toimintakyky.
Puheterapian lähtökohtana onyksilöllinen kuntoutussuunnitelma, jossa
- määritellään realistiset ja saavutettavissa olevat kuntoutustavoitteet
- valitaan kuntoutusmenetelmät ja lähestymistavat
- laaditaan yhdessä vanhempien kanssa suunnitelma siitä, miten lasta auttavia keinoja
jalkautetaan arkeen
- huomioidaan myös muiden lapsen kanssa työskentelevien henkilöiden osuus.
- Monikielisten lasten kohdalla huomioidaan vanhempien ohjaus kotikielen kehityksen
tukemiseksi.
Puheterapia sisältää
- kielellisten osataitojen, puheilmaisun, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista
yksilöllisten kuntoutustavoitteiden mukaisesti
- kielellisiä vaikeuksia kompensoivien keinojen vahvistamista ja jalkauttamista arjen
toimintaympäristöön
- vanhempien ja lähiympäristön ohjausta ja konsultointia
- tarvittaessa puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen (esim. kuvat, tukiviittomat, kommunikoinnin
apuvälineet) käytön ohjausta vanhemmille.
Puheterapia voi olla
- yksilö- ja/tai ryhmämuotoista kuntoutusta tai yhteisterapiaa esimerkiksi toimintaterapeutin
kanssa toteutettuna.
- Puheterapia voidaan harkitusti toteuttaa myös kokonaan tai osin etäkuntoutuksena (ks.
suosituksen kohta Etäpuheterapia ja lisätietoaineisto «Etäpuheterapia kehityksellisen kielihäiriön kuntoutusmuotona»1).
Hyvä kuntoutuskäytäntö edellyttää
- vanhempien aktiivista osallistumista, jotta lapsen oppimat taidot siirtyvät arkeen
- lapsen lähiympäristön (varhaiskasvatus, koulu) ohjausta
- yhteistyötä muiden kuntouttajien kanssa
- tavoitteiden säännöllistä tarkistamista ja kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointia
- tiedon jakamista lapsen kielen ja puheen ongelmista sekä tukitoimista vanhemmille ja lähiympäristölle.
Artikkelin tunnus: nix01478 (050.085)
© 2026 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim