Tässä lisätietoartikkelissa käsitellään muistisairaan ympärivuorokautiseen hoitoon liittyvien erityiskysymysten lisäksi myös ympärivuorokautisen hoidon järjestämistä. Ympärivuorokautista hoitoa on tänä päivänä tarjolla kolmella portaalla: tehostetussa palveluasumisessa, vanhainkodeissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla (pitkäaikaishoito). Nämä palvelutalot ja laitokset ovat asuin- ja hoitoympäristö liki 40 000 erilaiselle naiselle ja miehelle, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti «Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. www.sotka...»1 (Internet-linkki «http://www.sotkanet.fi/»1), taulukko «Ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon vanhusasiakkaat vuosina 2000–2014. Lähde: Sotkanet ...»1. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien määrä lisääntyy riippuen siitä, missä määrin tavoitteet laitoshoidon vähentämisestä, kotiin annettavien palvelujen määrän lisäämisestä ja niiden sisällön uudistamisesta ja ennen kaikkea mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen edistämisestä toteutuvat «STM 2013. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaam...»2, «Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta...»3, «Sosiaali- ja terveysministeriö: Kehitetään ikäihmi...»4.
Vaikka ihminen tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden, on hänellä oltava mahdollisuus elää elämäänsä arvokkaasti, asua turvallisesti ja olla mielekkäässä yhteydessä toisten kanssa. Laadultaan korkeatasoisen ympärivuorokautisen hoidon tavoitteena on ihmisen hyvä elämänlaatu ja arvokas kuolema. Tavoitteen saavuttamisen perustana on a) asiakkaiden terveydentilan, toimintakyvyn ja voimavarojen monipuolinen arviointi; b) toimintakyvyn ja kuntoutumisen ylläpitäminen ja edistäminen (ks. Kuntoutus muistisairauksissa «Kuntoutus muistisairauksissa»1), käytösoireiden hallinta (ks. Käytösoireisen muistipotilaan lääkkeetön hoito «Muistisairauden käytösoireiden hoito»2) ja sairauksien hyvä hoito sekä c) hyvä palliatiivinen ja saattohoito silloin, kun ihmisen elämän pidentäminen ei ole enää päämäärä. Ympärivuorokautisen hoidon tuottamisen tavat sekä henkilöstön määrä ja osaaminen luovat edellytykset hyvälle hoidolle.
Koska kahdella kolmesta ympärivuorokautisen hoidon asiakkaasta on muistisairaus ja sairauden aste on vähintään keskivaikea, ympärivuorokautisen hoidon laatu on ydinkysymys erityisesti muistisairaille ihmisille. Valtaosa ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista tarvitsee hoitoa muistisairauksien aiheuttamien toimintakyvyn vajeiden vuoksi: vuonna 2016 muistisairauden aste on vähintään keskivaikea 71 %:lla tehostetun palveluasumisen, 78 %:lla vanhainkotien ja 72 %:lla terveyskeskusten pitkäaikaisosastojen hoidettavista «Noro A, Finne-Soveri H. Avo- ja laitoshoidon suhde...»5, «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. RAI-vertailukehi...»6, «http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j48.pdf»2. Muita ympärivuorokautisen hoidon tarvetta aiheuttavia tekijöitä ovat aivoverenkiertohäiriö, masennusoireet, lonkkamurtumat sekä jossakin määrin myös yksin asuminen, asuin- ja elinympäristön esteellisyys sekä sosiaalisten verkostojen toimimattomuus, erityisesti läheisten antaman avun määrän vähäisyys «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2010. RAI-t...»7, «Nihtilä EK, Martikainen PT, Koskinen SV ym. Chroni...»8, «Vaarama M, Luoma ML, Ylönen L. Ikääntyneiden toimi...»9, «Noro A, Alastalo H (toim.). Vanhuspalvelulain 980/...»10, «Mäkelä M, Finne-Soveri H, Noro A. Kun laitoshoitoa...»11, «Finne-Soveri H, Mäkelä M, Tepponen M. Kotihoitoon ...»12, «http://info.stakes.fi/finrai/FI/raijarjestelma.htm»3.
Edellytykset hyvälle ympärivuorokautiselle hoidolle luodaan kunnissa hoito- ja palvelujärjestelmän linjauksista päätettäessä – kyse on kuntalaisten elämään merkittävästi vaikuttavasta strategisesta valinnasta. Kunnat tuottavat järjestämisvastuullaan olevat ympärivuorokautisen hoidon palvelut itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Ne voivat myös hankkia palvelut ostopalveluina yksityisiltä tai julkisilta palveluntuottajilta tai vaihtoehtoisesti antaa palvelun käyttäjälle palvelusetelin, jolla tämä hankkii palvelun yksityisiltä palveluntuottajilta. Vanhainkotihoidosta kunnat ja kuntayhtymät tuottavat 89 % sekä järjestöt ja yritykset 11 %. Tehostetun palveluasumisen osalta tilanne on toisenlainen: kunnat ja kuntayhtymät tuottavat 53 %, ja järjestöt sekä yritykset 47 % «Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2014 (ht...»13.
Palvelun hankinta kilpailutusmenettelyä käyttäen on ympärivuorokautista hoitopalvelua hankittaessa yleistä. Palvelujen hankintaan on liittynyt ongelmia; kritiikkiä on esitetty erityisesti siitä, että asiakkaat ovat saattaneet joutua muuttamaan asumisyksiköstä toiseen, kun se palveluasumisyksikkö, jossa esimerkiksi muistisairas ihminen on asiakkaana ollut, ei ole voittanut järjestettyä kilpailutusta. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/201209803»4 – ns. vanhuspalvelulaki – sekä uudistunut sosiaalihuoltolaki (1301/2104) «http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301»5 säätävät asumis- ja hoitojärjestelyn pysyvyydestä, ja myös hankintalaki on uudistumassa «https://www.tem.fi/kuluttajat_ja_markkinat/julkiset_hankinnat/hankintalain_kokonaisuudistus»6.
Edelleen useissa kunnissa on käytäntönä, että henkilö joutuu muuttamaan asuinpaikkaa toimintakykynsä heiketessä, jopa useita kertoja. Suomalaisilla 70 vuotta täyttäneillä henkilöillä on viimeisen kahden elinvuoden aikana keskimäärin yli kymmenen siirtoa kodin, tehostetun palveluasumisen tai vanhainkodin ja terveyskeskus- tai muun sairaalaan välillä. Kuoleman lähestyessä siirtotiheys vielä kiihtyy. Terveyskeskussairaala on yleisin paikka kuolla «Forma L, Jylhä M, Aaltonen M, Raitanen J, Rissanen...»14, «Aaltonen M, Forma L, Rissanen P, Raitanen J, Jylhä...»15. On selvää, että viimeisiä vuosiaan elävä ihminen tarvitsee tutkimuksia ja hoitoa akuuttien sairauksiensa toteamiseksi ja hoitamiseksi; monesti nämä edellyttävät hoitojaksoa sairaalassa. Mutta erityisen tärkeää on kehittää ympärivuorokautista hoitoa tarjoavien yksiköiden palveluvalikoimaa niin, että sinne saadaan tarvittaessa terveydenhuollon ja kuntoutuspalveluita ja että siellä voi myös kuolla turvallisesti «Jylhä M, Forma L, Aaltonen M, Raitanen J, Rissanen...»16. Tavoiteltavaa on, että muistisairas ihminen voisi asua samassa paikassa ja palvelut liikkuisivat «Antikainen R, Konttila T, Virolainen J, Strandberg...»17, «Aaltonen M. Patterns of care in the last two years...»18.
Siirtymät ovat erityisen haasteellisia muistisairaalle ihmiselle, koska kotiutuminen uuteen elinympäristöön ja uusiin ihmisiin on paitsi sopeutumista fyysiseen tilaan ja uusiin ihmisiin, myös vaiheittain etenevä prosessi, jonka pituus on yksilöllinen «Molony SL. The meaning of home: a qualitative meta...»19. Hyvän hoidon turvaamiseksi on olennaisen tärkeää, että palvelujen käyttäjiä ja heidän läheisiään kuullaan kaikissa prosessin vaiheissa eikä palveluiden käyttäjiä tarpeettomasti siirretä paikasta toiseen «Aaltonen M, Raitanen J, Forma L ym. Burdensome tra...»20, «Vanttaja K, Seinelä L, Valvanne J. Elämän loppuvai...»21.
Useat siirrot kuvastavat myös palveluketjujen toimimattomuutta. Yhtäältä asiakas saattaa joutua jonottamaan erikoissairaanhoidossa vapautuvaa paikkaa vanhainkodissa tai palvelutalossa; toisaalta on otettava huomioon myös se vaihtoehto, että asiakas kuntoutuu pitkäaikaishoidon aikana niin, että tarvittava hoito ja huolenpito voitaisiin turvata hänelle hänen kodissaan «Mäkelä M, Finne-Soveri H, Noro A. Kun laitoshoitoa...»22. Hoito- tai palveluketjujen toimivuus on myös ympärivuorokautisen hoidon kehittämisessä tärkeä huomioon otettava laatutekijä.
Hoitavan henkilökunnan arvot ja osaaminen määrittävät muistisairaan ihmisen elämän- ja kuolemanlaadun puitteet. Johtajien tehtävänä on turvata asiakaskunnan toimintakykyä ja hoitoisuutta vastaavat henkilöstövoimavarat, mutta varautua myös niihin tilanteisiin, joissa yksittäinen henkilö tarvitsee hyvinkin runsaasti tukea ja hoitoa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kuntoutuminen akuutin sairauden jälkeen tai saattohoito. Hyvän hoidon turvaaminen edellyttää riittävää määrää osaavaa henkilökuntaa.
Tarkka etiologinen diagnoosi on hyvän hoidon edellytys myös ympärivuorokautisessa hoidossa: lääkärityövoiman, erityisesti geriatrisen osaamisen saatavuus, on turvattava «Suomen Alzheimer-tutkimusseuran kokoama asiantunti...»23, «Callahan CM, Boustani MA, Unverzagt FW ym. Effecti...»24.
Ympärivuorokautisessa hoidossa on hyvä käytäntö se, että lääkäri käy yksiköissä sovituin väliajoin. Tällöin asiakkaiden terveydentila ja hoidon tarve voidaan arvioida ja toteuttaa tarkoituksenmukainen hoito, mukaan lukien lääkehoidon säännöllinen arviointi «Inkinen R, Petri Volmanen P, Hakoinen S (toim.) Tu...»25. Asiakkaiden akuutteihin hoidon tarpeisiin vastaamiseksi ympärivuorokautisessa hoidossa on oltava selkeät ja dokumentoidut toimintakäytännöt, jotka ovat kaikkien työntekijöiden tiedossa «Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto...»26, «http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3672.pdf&title=Ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi.pdf»7. Siitä, miten tämä toteutuu, ei tällä hetkellä ole olemassa kattavaa tutkimustietoa. Ympärivuorokautisessa hoidossa lääkärin työssä korostuu muistisairaan ihmisen kokonaisvaltaisen hoidon osaaminen, johon kuuluu muun muassa käytösoireiden hoito sekä palliatiivisen ja saattohoidon osaaminen.
Muistihoitajan osaamisvaateisiin ympärivuorokautisessa hoidossa kuuluu erityisesti muistisairaan ihmisen toimintakyvyn ja elämänlaadun tukeminen sekä hyvän hoidon periaatteiden soveltaminen muistisairaan ihmisen kuoleman lähestyessä. Lääkäreiden ja hoitotyöntekijöiden ydinosaamisen alueet muistisairaan ihmisen hoidossa on määritelty, ja ne auttavat suuntaamaan henkilöstön osaamisen kehittämistä «Eloniemi-Sulkava U, Rahkonen T, Erkinjuntti T ym. ...»27.
Vanhuspalvelulain valmistelun yhteydessä päädyttiin henkilöstön määrän ja rakenteen osalta ratkaisuun, jossa henkilöstömitoitusta ei säädetä numeerisesti. Sen sijaan Laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi «https://www.julkari.fi/handle/10024/110355»8 on asetettu konkreettiset tavoitteet henkilöstömitoitukselle ympärivuorokautisessa hoidossa: suositus henkilöstön ehdottomaksi vähimmäismääräksi on tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,50 hoitotyöntekijää asiakasta kohden ja terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaishoidossa 0,60–0,70 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Eduskunta edellytti, että "hallitus arvioi henkilöstömitoituksen toteutumisen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköissä ei ole saavutettu suosituksen mukaista henkilöstömitoitusta antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä". Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimuksen «Noro A, Mäkelä M, Finne-Soveri H, Alastalo H. Henk...»28 mukaan niiden toimipaikkojen määrä, joiden henkilöstömitoitus alitti rajan 0,5, oli vuonna 2013 noin viidennes ja vuonna 2014 enää 10 % «http://www.julkari.fi/handle/10024/120400»9. Mitoitusten vähimmäistasojen toteutumista seurataan jatkossa osana vanhuspalvelulain toteutumisen seurantaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Valviran tiedonkeruilla loppuvuodesta 2016. Aluehallintovirastot puolestaan kohdentavat jatkossa valvontaa tämän tiedonkeruun osoittamiin riskikohteisiin kuten niihin toimintayksiköihin, joissa vähimmäismitoitus ei toteudu.
Hyvän hoidon keskiössä on muistisairaan ihmisen oikeus tarpeenmukaiseen, kattavaan tuen ja palveluiden tarpeen arviointiin perustuvaan palvelukokonaisuuteen, joka muuttuu hänen toimintakykynsä muutosten mukaan «Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallinen muisti...»29. Laatuongelmat alkavat usein kasautua yksipuolisesta tarpeiden ja voimavarojen arvioinnista «Voutilainen P, Vaarama M. Toimintakykymittareiden ...»30, «http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/Ra7-2005.pdf»10 ja/tai kerätyn tiedon puutteellisesta hyödyntämisestä «Voutilainen P, Isola A, Muurinen S. Nursing docume...»31, mikä johtaa epätarkoituksenmukaisiin valintoihin palveluita suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa. Voimavarojen järkevän käytön kannalta on ensisijaista, että palvelu perustuu muistisairaan ihmisen huolellisesti ja kattavasti arvioituihin tarpeisiin ja voimavaroihin «Voutilainen P. Toimintakyvyn ja elämänlaadun arvio...»32, «Finne-Soveri H (toim.) Kansallisen muistiohjelman ...»33, jotka muodostavat hoito- ja palvelusuunnitelman lähtökohdan. Tuen ja palveluiden tarpeeseen vastaamiseksi tehdyt sopimukset ja päätökset kirjataan asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan, jossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista arvioidaan säännöllisesti ja aina, kun asiakkaan tilassa tapahtuu olennaisia muutoksia.
Toimintakykyä ja kuntoutumista edistävä hoito rakentuu muistisairaan ihmisen fyysisten, kognitiivisten, psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen tavoitteelliseen käyttöön – toimijuuden tukemiseen. On tunnistettava ja tuettava muistisairaan ihmisen jäljellä olevia voimavaroja ja erityisesti hänelle ominaista tapaa toimia, osata, haluta ja olla: tärkeitä ovat päivittäiset rutiinit ja tavat, normit, mielihalut, mielenkiinnon kohteet sekä mielihyvää tuottavat asiat «Jyrkämä J. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä -h...»34.
Mielekäs tekeminen – erilaiset säännölliset aktiviteetit – ovat toimintakykyä ja kuntoutumista edistävän hoidon perusta «Smith M, Kolanowski A, Buettner LL, Buckwalter KC....»35, «Alzheimer's Association 2006. Activity Programming...»36, «Voutilainen P, Heimonen S. Avaimia arviointiin: de...»37, «http://lifecenter.ric.org/index.php?tray=content&tid=top4&cid=3234»11. Toiminnan tavoitteena on tukea muistisairaan ihmisen
Toiminnat sinänsä ovat arvokkaita, ei se, mitä aikaansaadaan. Toimintojen järjestämisessä on otettava huomioon erityisesti:
Hoitotyöntekijän kuntoutumista edistävä toiminta ympärivuorokautisessa hoidossa kohdistuu tutkimuksen «Vähäkangas P. Kuntoutumista edistävä hoitajan toim...»38, «http://herkules.oulu.fi/isbn9789514262319/isbn9789514262319.pdf»12 mukaan niihin asiakkaisiin, joiden fyysinen toimintakyky ja kognitio ovat heikentyneet. Hoitajan toiminta on yhteydessä siihen, millaisiksi hän näkee asiakkaan kuntoutumisen mahdollisuudet. Näin ollen johtamisen haasteena on kehittää hoitoon osallistuvien osaamista niin, että asiakkaan voimavarat ja toimijuus nostetaan hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin keskiöön kuntoutumista edistävän toiminnan mahdollistumiseksi.
Ks. myös lisätietoaineisto Kuntoutus muistisairauksissa «Kuntoutus muistisairauksissa»1.
Palliatiivinen hoito on muistisairaan ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun elämän pidentäminen ei ole enää päämäärä. Keskeistä on kivun ja muiden oireiden lievitys ja samalla ihmisen psykososiaalisten ja hengellisten sekä elämänkatsomuksellisten asioiden huomioon ottaminen. Palliatiivisessa hoidossa tavoitellaan mahdollisimman hyvää elämän loppuvaihetta. Palliatiivinen hoitonäkemys hyväksyy elämän rajallisuuden «Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia...»39.
Oikein toteutetun ja laadukkaan palliatiivisen hoidon avulla autetaan muistisairasta ihmistä elämään niin täysipainoista elämää kuin mahdollista kuolemaan asti sekä tuetaan omaisia hoitoprosessin ajan ja kuoleman jälkeen «Antikainen R, Konttila T, Virolainen J, Strandberg...»17. Yksilölliset hoitolinjaukset sisältävä palliatiivinen hoito ja tehtyjen linjausten selkeä dokumentointi suuntaavat hoitoon osallistuvien työtä, vähentävät omaisten ahdistusta ja lisäävät muistisairaan ihmisen elämän- ja kuolemanlaatua «Vanttaja K, Seinelä L, Valvanne J. Elämän loppuvai...»21. Sosiaali- ja terveysministeriön syyskuussa 2010 antamien saattohoitosuositusten «Sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvä saattohoito S...»40, «http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1087414&name=DLFE-12411.pdf»13 mukaan saattohoitoa on annettava siellä, missä henkilö on ollut hoidossa, esimerkiksi ryhmäkodissa tai vanhainkodissa. Suositus korostaa asiakkaan diagnoosista ja iästä riippumatonta, kuolevan ihmisen arvoihin perustuvaa saattohoitovaiheen hoitoa, johon sisältyy kivun lievitys sekä kuolevan ihmisen fyysisiin, sosiaalisiin, henkisiin ja hengellisiin tai elämänkatsomuksellisiin tarpeisiin vastaaminen. Lääkäri tekee päätöksen saattohoidosta. Saattohoitosuosituksen käytännön toteutus edellyttää ympärivuorokautista hoitoa tarjoavilta organisaatioilta toimintakäytäntöjen, henkilöstön osaamisen, tilojen ja välineiden uudelleen arviointia. On luonnollista, että saattohoitovaiheessa yksilön henkilöstöltä tarvitsema aika lisääntyy. Tässä yhteydessä on tarve henkilöstöresurssien joustavaan käyttöön esimerkiksi eri yksiköiden välillä, jotta saattohoito on mahdollista toteuttaa.
Ympärivuorokautisen hoidon laatuongelmia on viimeisten 10 vuoden aikana nostettu vahvasti esille. Erityisesti on kritisoitu laitoskulttuurin tunnuspiirteitä: laitoksissa asuvien yksilöllisten tunnuspiirteiden hämärtymistä ("ryhmäkohtelua") ja vähäisiä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja sitä koskeviin päätöksiin, rutiininomaista toimintaa, medikalisaatiota ja organisaatiolähtöisyyttä, jota heijastaa muun muassa työvuorosuunnittelu.
Kansalais- ja mediakeskustelu on kohdistunut erityisesti siihen, että henkilöstömitoitukset ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa yksiköissä ovat aivan liian matalat, jotta iäkkäiden ihmisten perustarpeisiin voitaisiin vastata hyvin. Myös pitkäaikaishoidon asiakkaiden epäasiallista kohtelua on keskusteluissa tuotu esiin. Hoitotyöntekijöiden näkökulmasta työssäjaksamiseen liittyvä keskustelu on ollut voimakkaimmin esillä.
Keskustelujen vauhdittamana on 1990-luvun lopulta alkaen käynnistetty useita palvelujen laadun monitahotutkimuksia, joiden tulokset ovat osaltaan vahvistaneet kansalais- ja mediakeskusteluissa esillä olleiden laatuongelmien olemassa olon, mutta tuoneet esiin myös myönteisiä kehityskulkuja. Esimerkiksi kuntoutumista edistävä toiminta ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa yksiköissä on lisääntynyt «Isola A, Voutilainen P. Vanhusten pitkäaikaishoido...»41, «Vaarama M. Vanhusten laitoshoidon tila: Voimavarat...»42, «Voutilainen P. Hoitotyön laatu ikääntyneiden pitkä...»43, «Laine J. Laatua ja tuotannollista tehokkuutta? Tal...»44, «Heponiemi T, Elovainio M, Laine J ym. Productivity...»45, «Pekkarinen L. The relationships between work stres...»46, «Pekkarinen L, Sinervo T, Perälä ML ym. Work stress...»47, «Pekkarinen L, Elovainio M, Sinervo T ym. Nursing w...»48, «Finne-Soveri H, Hammar T, Noro A. Measuring the qu...»49, «http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0018/124371/Eurohealth-_Vol16_No2_web.pdf»14.
Hyvän ympärivuorokautista tarjoavan hoitoyksikön toiminnassa korostuvat seuraavat (vrt. magneettisairaaloiden tunnuspiirteet «Wolf G, Triolo P, Ponte PR. Magnet recognition pro...»50):
| 2000 | 2005 | 2010 | 2014 | |
|---|---|---|---|---|
| Tehostettu palveluasuminen 75–84-vuotiaat | 2 700 | 6 044 | 9 320 | 10 819 |
| Tehostettu palveluasuminen 85+ | 2 588 | 5 951 | 11 790 | 16 233 |
| Yhteensä | 5 288 | 11 995 | 21 110 | 27 052 |
| Vanhainkoti 75–84-vuotiaat | 7 449 | 6 893 | 5 261 | 3 228 |
| Vanhainkoti 85+ | 9 208 | 8 577 | 7 556 | 5 276 |
| Yhteensä | 16 657 | 15 470 | 12 817 | 8 504 |
| Terveyskeskus pitkäaikaishoito 75–84-vuotiaat | 4 882 | 4 789 | 3 063 | 1 233 |
| Terveyskeskus pitkäaikaishoito 85+ | 5 478 | 5 082 | 3 586 | 1 687 |
| Yhteensä | 10 360 | 9 871 | 6 649 | 2 920 |
| Kaikki ympärivuorokautinen hoito yhteensä | 32 305 | 37 336 | 40 576 | 38 476 |
| 2007 | 2009 | 2013 | 2014 | |
|---|---|---|---|---|
| Palvelutalot | 0,51 | 0,62 | 0,59 | 0,62 |
| Vanhainkodit | 0,63 | 0,64 | 0,60 | 0,63 |
| Terveyskeskukset | 0,65 | 0,64 | 0,63 | 0,68 |