Suomalainen tautiperintö: PEHO-oireyhtymä
Lisätietoa aiheesta
Reijo Norio
Artikkeli tarkastettu 13.5.2014 • Viimeisin muutos 13.5.2014
- PEHO on peittyvästi periytyvä, vastasyntyneellä ilmenevä, syvään kehitysvammaisuuteen
ja sokeuteen johtava aivosairaus.
Kliininen kuva
- Ensimmäisinä elinpäivinä todetaan velttoutta ja imemisvaikeuksia.
- Jalkaterät ovat turvoksissa.
- Kasvot ovat ohimoseudusta kapeat, nenä lyhyt, alaleuka pieni, sormet kapenevat, korvanipukat
ulkonevat.
- Silmät harhailevat näkövamman merkkinä.
- Jännerefleksit ovat vilkkaat lihasvelttoudesta huolimatta.
- Tajuttomuuskohtauksia, infantiilispasmeja ja myöhemmin spastisuutta kehittyy.
- Psykomotorinen kehitys on lähes olematonta.
Tärkeät tutkimukset
- Spesifiä laboratoriolöydöstä ei ole.
- Monilla kehitysvammaisilla on yksittäisiä PEHOon sopivia löydöksiä.
- Tärkein diagnostinen löydös on pikkuaivojen ja aivorungon atrofia.
- Aivofysiologisissa tutkimuksissa on erilaisia poikkeavuuksia.
- Geenitestiä ei ole vielä julkaistu.
Geenitietoa
- Geenivirhe on kaikilla suomalaisilla potilailla ollut sama pistemutaatio kromosomissa
17. Sikiödiagnoosi on mahdollinen.
Hoidossa huomattavaa
- Parantavaa hoitoa ei ole.
- Fysioterapia on tarpeellista.
- Virikkeitä voidaan antaa kuulon ja tuntoaistin avulla.
- ACTH-hoito ei juuri tehoa infantiilispasmeihin.
- Kouristelu vaatii jatkuvaa hoitoa.
Taudin aiheuttama taakka
- Kehitysvammaisuus on erittäin vaikea.
- Eliniän pituudesta ei vielä ole riittävästi tietoja.
Esiintyminen
- PEHOn kriteerit täyttäviä potilaita tunnetaan Suomesta yli 20.
- Lisäksi tunnetaan enemmän sellaisia potilaita, joiden tauti on muutoin PEHOn kaltainen,
mutta pikkuaivoatrofiaa ei ole todettavissa (ns. PEHO-like -potilaat).
- Potilaat jakautuvat maantieteellisesti laajalle, epätyypilliselle alueelle, joka voi
puhua sen puolesta, että diagnosoimattomia potilaita on runsaasti.
- Muista väestöistä tiedetään kymmenkunta PEHOksi sopivaa potilasta.
Kirjallisuutta
- Norio R. Suomi-neidon geenit. Otava 2000
- Norio R. The Finnish disease heritage III: the individual diseases. Hum Genet 2003;112:470-526
Artikkelin tunnus: nix01726 (028.117)
© 2019 Kustannus Oy Duodecim