ADHD-oireinen lapsi saattaa olla vauvana ärtyisä ja huonosti nukkuva.
Motoriset taidot saattavat kypsyä ikätasoa nopeammin tai hitaammin, mutta usein ylivilkkaus
tulee selkeästi esille kävelemään lähdön jälkeen ("Lapsi ei ole kävellyt sen jälkeen,
kun oppi juoksemaan").
Lapsi voi olla jatkuvasti liikkeessä ja leikkiä lyhytjänteisesti ja impulsiivisesti.
Leikit voivat olla niin rajuja, että lelut ja ympäristön tavarat menevät rikki.
Lapsen voi olla vaikea noudattaa ohjeita ja kehotuksia tai olla pyydettäessäkään aloillaan.
Lapsi keskeyttää toisten puheita ja leikkejä herkästi, mikä johtaa usein ristiriitoihin.
Vuorovaikutussuhteet vanhempien, sisarusten ja leikkikavereiden kanssa kärjistyvät
herkästi.
Lapsi joutuu herkästi onnettomuuksiin ja ongelmiin; hän ehtii toimia ennen kuin ehtii
ajatella seurauksia.
Impulsiivisuus voi näyttäytyä myös niukkana aikeiden sanoittamisena, joka saatetaan
tulkita esimerkiksi karkailuksi.
Toiminnanohjauksen vaikeudet voivat ilmetä aloittamisen vaikeutena, toiminnan keskeytymisenä
tai hitaana toimintatapana.
Päivittäistaitojen oppiminen voi olla hidasta, ja lapsi tarvitsee usein enemmän ohjausta
kuin toinen samanikäinen.
Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus voi ilmetä haaveiluna, mutta myös asioiden ja ohjeiden
unohteluna.
Tunnesäätelyn vaikeudet ovat tavallisia, ja esimerkiksi pettymystilanteissa nopeat
ja voimakkaat tunnereaktiot voivat johtaa ei-toivottuun käyttäytymiseen.
Mikään yksittäinen tai useampikaan vaikeus ei tarkoita, että lapsella olisi varmuudella
ADHD.
Ylivilkkaus, impulsiivisuus ja keskittymisen vaikeudet voivat selittyä myös muilla
syillä.
Ne voivat liittyä esimerkiksi kielellisen tai motorisen kehityksen viiveeseen tai
autismikirjon häiriöön.
Unen vähäisyys ja somaattiset sairaudet tai niihin käytetyt lääkkeet voivat myös aiheuttaa
samankaltaisia oireita.
Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon muun muassa (ks. myös suosituksen kohta
erotusdiagnostiikka)
hidas kypsyminen
aistitoiminnan häiriöt (näkö, kuulo)
aistitiedon säätelyn vaikeudet
kielenkehityksen ongelmat ja laaja-alainen neurologisen kehityksen viive
kehityksellinen koordinaatiohäiriö
autismikirjon häiriöt
Touretten oireyhtymä
stressin ja traumaattisten kokemusten vaikutus
uhmakkuushäiriö
kiintymyssuhdehäiriö
unen häiriöt
somaattiset sairaudet (allergiaoireet), epilepsia
pitkäaikainen kipu
muiden sairauksien lääkehoito ja sen haittavaikutukset.
ADHD voi lisätä lapsen ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen kielteisyyttä ja johtaa
perheessä negatiivisempiin kasvatuskäytänteisiin, mikä puolestaan usein lisää lapsen
käytösoireita. Lapsen oireet voivat herättää aikuisessa negatiivisia tunteita ja koetella
tunteiden säätelyä, mikä puolestaan voi lisätä lapsen kaltoinkohtelun riskiä. Erityisesti
vanhemman oma (hoitamaton) ADHD voi olla riskitekijä tälle.
ADHD:n mahdollisuutta yhtenä mahdollisena selittävänä syynä tulisi arvioida erityisesti
niillä lapsilla, joilla on merkittäviä vaikeuksia varhaiskasvatuksessa esimerkiksi
ryhmässä toimimisessa, kaverisuhteissa ja taitojen oppimisessa. Neuvolan ikäkausitarkastuksissa
tulisi kiinnittää huomiota mahdollisiin ADHD-oireisiin ja käynnistää tarvittavat tukitoimet
sekä ohjata lapsi ja perhe tarvittaessa tarkempiin selvittelyihin. Vanhempien tai
päivähoidon huoleen lapsesta tulee suhtautua vakavasti «O'Neill S, Rajendran K, Mahbubani SM, ym. Preschoo...»5.
4-vuotistarkastuksessa arvioidaan lapsen ikätasoon nähden liiallinen levottomuus tai
ylivilkkaus sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutus. Mahdollinen poikkeava suoriutuminen
Lene-tutkimuksessa voi liittyä suurentuneeseen oppimisvaikeuksien riskiin, vaikka
se ei ennakoi luotettavasti tarkkaavuuden ongelmia «Valtonen R, Mustonen K, Lyytinen P ym.Lene-arvio a...»6.
5-vuotistarkastuksessa arvioidaan ylivilkkaus, impulsiivisuus ja lyhytjänteisyys tai
muu ikätasoon nähden poikkeava käyttäytyminen. Lene-tutkimuksen lisäksi voidaan käyttää
Viivi-kyselyä lisätutkimusten tarpeen arvioinnissa ja diagnosoinnin apuvälineenä 5-vuotiailla
ja sitä vanhemmilla.
Esikouluikäisen laajassa terveystarkastuksessa tehdään kehitysneurologinen arvio
«Lano A. Esikouluikäisen kehitysneurologinen arvioi...»7 ja arvioidaan muun muassa ylivilkkaus, impulsiivisuus ja lyhytjänteisyys, poikkeava
käyttäytyminen tai viitteet puutteista kouluvalmiuksissa (Lene, Viivi-kysely).
Oireita arvioitaessa on selvitettävä huolellisesti lapsen elämäntilanne ja olosuhteiden
vaikutus oireisiin. Toimintakykyyn vaikuttavat myös ympäristön vaatimukset ja lapselle
annettu tuki.
Arviossa on otettava huomioon lapsen kehitystaso ja kehityksen eri osa-alueet myös
suhteessa häneen kohdistettuihin odotuksiin.
Somaattinen sekä neurologinen tutkimus ovat välttämättömiä ADHD:n erotusdiagnostiikan
ja samanaikaishäiriöiden mahdollisuuden arvioimiseksi.
Lapsen kielenkehityksen, motoriikan ja kognitiivisten taitojen arviointi asianmukaisilla
tutkimuksilla on tarpeen myös kuntoutuksen suunnittelemisen kannalta.
Jos lapsella havaitaan ongelmia jollakin kehityksen osa-alueella, on myös muuta kehitystä
arvioitava huolellisesti.
Alle kouluikäisen ja esikoululaisen toiminnanohjauksen ongelmat liittyvät vahvasti
ajankohtaisiin ja kouluiässä ilmeneviin ADHD-oireisiin. Jos lapsi tarvitsee päivittäistoimissa
ikätasoa enemmän aikuisen tukea ja ohjausta, tarkempi arvio toimintakyvystä auttaa
kohdentamaan tukitoimet oikein «Seikku T, Saarelainen T, Kuha T, ym. Executive Fun...»8.
Tässä ikäryhmässä lapsen oma arvio toimintakyvystään ei ole vielä kovin luotettava,
mutta lapsi voi haastateltaessa kertoa omasta näkökulmastaan merkityksellisistä asioista.
Arjen tukitoimet on tärkeää käynnistää heti tuen tarpeen ilmaannuttua, jo ennen tarkempien
tutkimusten käynnistymistä. Vaikka diagnoosi jäisikin epävarmaksi, voi strukturoidusta
vanhempainohjauksesta olla hyötyä. Myös päiväkodin tai esikoulun tukitoimia on käynnistettävä
ongelmien ratkaisemiseksi.
Usein avun saaminen oireisiin esimerkiksi käyttäytymisterapeuttisten menetelmien avulla
kotona ja päivähoidossa helpottaa kokonaistilannetta ja lisää positiivisia vuorovaikutustilanteita.
Kirjallisuutta
Puustjärvi A, Huhdanpää H, Korhonen M. Pienen lapsen ylivilkkaus ja impulsiivisuus:
ADHD vai jotakin muuta? Suom Lääkäril 2023;78:35068
Halperin JM, Marks DJ. Practitioner Review: Assessment and treatment of preschool
children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Child Psychol Psychiatry
2019;60(9):930-943 «PMID: 30690737»PubMed
. Wolraich ML, Hagan JF, Allan C, et al; Subcommittee on Children and Adolescents
with Attention-Deficit/Hyperactive Disorder. Clinical Practice Guideline for the Diagnosis,
Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children
and Adolescents. Pediatrics. 2019;144(4):e20192528. Pediatrics 2020;145(3): «PMID: 32111626»PubMed
Childress AC, Stark JG. Diagnosis and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity
Disorder in Preschool-Aged Children. J Child Adolesc Psychopharmacol 2018;28(9):606-614
«PMID: 30388032»PubMed
O'Neill S, Rajendran K, Mahbubani SM, ym. Preschool Predictors of ADHD Symptoms and
Impairment During Childhood and Adolescence. Curr Psychiatry Rep 2017;19(12):95 «PMID: 29082443»PubMed
Valtonen R, Mustonen K, Lyytinen P ym.Lene-arvio apuna 1. luokalla ilmenevien oppimisvaikeuksien
ennakoinnissa. Suom Lääkäril 2007;4:275-81
Lano A. Esikouluikäisen kehitysneurologinen arviointi. Suom Lääkäril 2013;68:2047-55
Seikku T, Saarelainen T, Kuha T, ym. Executive Functions, Psychiatric Symptoms and
ADHD in Child Psychiatric Patients-Concurrent and Longitudinal Associations from Preschool
to School Age. Child Psychiatry Hum Dev 2023;(): «PMID: 38085411»PubMed
