Nopeasti eteenpäin kiertävät työvuorojärjestelmät (vrt. taaksepäin kiertävät).
Eteenpäin kiertävien vuorojen on todettu aiheuttavan vähemmän väsymystä ja huonontavan vähemmän unen laatua kuin taaksepäin kiertävien.
Säännöllisissä vuorojärjestelmissä nopeasti eteenpäin kiertävät työvuorot ovat vuorojärjestelmä, jossa aamuvuoroa seuraa iltavuoro ja tätä seuraa yövuoro. Kyseistä vuorojärjestelmää on tässä tausta-aineistossa arvioitu vuorotyön aiheuttamien terveysvaikutusten, kuten uni-valverytmin häiriön, kautta.
Suomalaisessa tutkimuksessa «Hakola T, Härmä M. Evaluation of a fast forward ro...»1 tutkittiin 16 miestä, keski-ikä 42 vuotta, ennen ja vuosi sen jälkeen siitä, kun oli siirrytty taaksepäin kiertävästä vuorojärjestelmästä jatkuvaan, eteenpäin kiertävään vuorojärjestelmään. Ryhmä jaettiin kahteen nuorempaan (10 miestä, keski-ikä 35 vuotta) ja kahteen vanhempaan (6 miestä, keski-ikä 53 vuotta) ryhmään.
Uuden vuorojärjestelmän vaikutukset arvioitiin kyselylomakkeella, aktigrafilla (liikeaktiviteettirekisteröinti) ja unipäiväkirjalla 10–15 päivää ennen uuden järjestelmän aloittamista sekä uuden järjestelmän käyttöönoton jälkeen. Tutkittavilta kysyttiin ennen ja jälkeen järjestelmän vaihtoa modifioidulla Standard Shiftwork Index -kyselylomakkeella «Barton J, Spelten E, Totterdell P, Smith L, Folkar...»2 unen laadusta, määrästä sekä vireystasosta valveillaoloaikana. Lisäksi aktigrafilla (Ambulatory Monitoring Inc., Ardsley, New York) mitattiin päivän unijaksoja ja unipäiväkirjalla subjektiivisia tuntemuksia nukkumaan mennessä ja ylös noustessa. Vuorojärjestelmän muutoksen vaikutukset mitattiin hitaasti taaksepäin kiertävän ja nopeasti eteenpäin kiertävän välillä sekä nuorempien ikäryhmän ja vanhempien ikäryhmän välillä. Kyselylomakkeella mitattuna tutkittavat raportoivat unen laadun ja määrän sekä päivävireyden olevan huonoimmat aamuvuoron aikana verrattuna ilta- ja yövuoroihin.
Muutoksen jälkeen subjektiiviset uniongelmat vähenivät ja vireystaso lisääntyi aamuvuorossa itsearvioiduilla mittareilla mitattuna erityisesti vanhempien työntekijöiden ryhmässä. Aktigrafilla mitattuna vanhempien työntekijöiden unen tehokkuus lisääntyi ja heräämiset vähenivät.
Myös Bartonin ja Folkardin vastaavassa tutkimuksessa «Barton J, Folkard S, Smith L ym. Effects on health...»3 vuodelta 1994, jossa työntekijät raportoivat oireitaan 2 kuukautta ennen vuoromuutoksia ja 6 kuukautta niiden jälkeen, todettiin sama asia.
Hollantilaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «van Amelsvoort LG, Jansen NW, Swaen GM ym. Directi...»4 käytettiin Maastricht Study kohorttia. Tutkimus toteutettiin toukokuusta 1998 alkaen. Siinä seurattiin määrätyillä kriteereillä valittua 12 työntekijää 140 työntekijän joukosta. Poissulkukriteereinä olivat töistä poissaolo tai vain osittainen töihin paluu sairauslomalta kyselyn tekoaikana tai työskenteleminen useammassa työpaikassa. Tutkimukseen valittiin vain miespuolisia kolmivuorotyötekijöitä, koska naispuolisia oli kohortissa huomattavan vähän suhteessa miespuolisiin. Myös niin kutsuttua viisivuorojärjestelmää tekevät jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Näiden poissulkukriteereiden jälkeen tutkimusjoukkoon valittiin 776 miespuolista kolmivuorotyöntekijää, joista 95 työskenteli myötäpäivään kiertävässä järjestelmässä ja 685 vastapäivään kiertävässä järjestelmässä. Tutkittavat työskentelivät 45 eri yrityksessä, useimmiten Alankomaiden eteläisissä osissa, ja heitä seurattiin 32 kuukauden ajan.
Suomalaisessa kontrolloidussa interventiotutkimuksessa «Härmä M, Tarja H, Irja K ym. A controlled interven...»5 tutkittiin ilmailualan yhtiön huoltoyksikössä nopeasti eteenpäin kiertävän vuorojärjestelmän vaikutusta työntekijöiden terveyteen verrattuna säännölliseen taaksepäin kiertävään vuorojärjestelmään. Tutkimus tehtiin vuosina 2001–2003. Yksikön 273 miespuolista teknikkoa (vastausprosentti 60 %) vastasi unta ja terveyttä koskevaan kyselyyn «Barton J, Spelten E, Totterdell P, Smith L, Folkar...»2. Näistä 49 vapaaehtoista osallistui kenttätutkimukseen, johon kuului aktigrafia, subjektiivinen uneliaisuuden arvio sekä psykomotorisen suorituskyvyn arvio. Marraskuussa 2002 osallistujista 40 vapaaehtoista siirtyi uuteen eteenpäin kiertävään vuorojärjestelmään. Toukokuussa 2003 uuteen vuorojärjestelmään siirtyneistä henkilöistä 38 vastasi kyselyyn, ja näistä 31 jatkoi osallistumalla kenttätutkimukseen. 24 työntekijää 38:sta oli vastannut kyselyyn jo vuonna 2001, ja heistä 9 oli osallistunut myös aktigrafiatutkimukseen. Kontrolliryhmästä 116 henkilöä oli vastannut kyselyyn myös vuonna 2003, ja heistä 9 osallistui myös aktigrafia-tutkimukseen. Tutkimukseen osallistujat jaettiin ikänsä puolesta alle 45-vuotiaisiin (n = 64) ja yli 45-vuotiaisiin (n = 49).
Tutkimuksen mukaan nopeasti eteenpäin kiertävä vuorojärjestelmä lisäsi erityisesti yövuorojen jälkeisen unijakson unen pituutta sekä yövuoron aikaista vireyttä ja suorituskykyä vanhemmassa ikäryhmässä. Vireys lisääntyi myös yövuoron jälkeisellä vapaa-ajalla, ja unettomuusoireet vähenivät kaikissa vuoroissa. Uusi järjestelmä vaikutti myönteisesti sekä nuorten että ikääntyvien työntekijöiden uneen, vireyteen ja hyvinvointiin erityisesti vanhemmassa ikäryhmässä.
Suomalaisessa katsausartikkelissa «Sallinen M, Kecklund G. Shift work, sleep, and sle...»6 tutkittiin, miten eri vuorojärjestelmien vaikutukset uneen ja vireyteen poikkeavat toisistaan. Artikkelia varten selvitettiin, mitä tutkimusnäyttöä on olemassa eri vuorojärjestelmien osalta uni-valverytmiä tukevien vuorojärjestelmäsuositusten antamisen tueksi.
Vuorojärjestelmien arvioinnissa käytettiin järjestelmän kiertosuuntaa ja nopeutta, palautumisjaksojen pituutta vuorojen välillä, lepopäivien jakautumista vuorojärjestelmässä ja peräkkäisten työpäivien määrää sekä vuoron alkamisen ja päättymisen ajoitusta. Tutkimukseen valitut artikkelit jaoteltiin ensiksi vuorotyötyypin mukaan. Lisäksi tutkimuksista tarkasteltiin erikseen interventiotutkimuksia.
Tutkimukseen ei otettu mukaan tutkimuksia, joissa ei kuvailtu vuorojärjestelmää. Siihen ei sisällytetty myöskään tutkimuksia, joissa ei ollut riittävän suuria ryhmiä (n > 6), joissa ei arvioitu tuloksia suhteessa määrättyyn vuoroon tai vuorojärjestelmään tai tutkimuksia, joissa ei tutkittu todellisia tutkimusyksilöitä kenttäolosuhteissa. Tulosmuuttujiksi hyväksyttiin uneen ja unettomuuteen liittyvät kyselytutkimustulokset, käyttäytymiseen liittyvä tieto sekä fysiologiset mittarit.
Interventiotutkimuksia ei ollut tehty lainkaan epäsäännöllisistä työvuorojärjestelmistä eikä yövuorojärjestelmistä. Pitkien työaikojen vuorojärjestelmiä oli tutkittu ainoastaan ilman kontrolliryhmiä. Satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ei löytynyt lainkaan. Objektiivisia unen laadun mittareita (aktigrafia) oli käytetty vain joissain tutkimuksissa.
Havainnoivien tutkimusten päätulos oli, että vuorojärjestelmätyypistä riippumatta yövuoroihin ja aikaisiin aamuvuoroihin (alkavat ennen kello 6) sekä lyhyisiin vuoroväleihin (alle 12 tuntia) liittyy lyhyt uni ja unisuuden lisääntyminen valveillaoloaikana. Myös yli 16 tunnin työvuoroihin sekä yli 55 tunnin työviikkoihin liittyi lyhentynyt uni ja lisääntynyt unisuus. Tutkimustuloksen mukaan korkeintaan 12 tunnin työvuorojen tekeminen ja aikaisten aamuvuorojen välttäminen tukevat unta ja vireyttä.
Tulosten mukaan unen ja vireyden kannalta suositeltavimpia olivat nopeasti eteenpäin kiertävät vuorotyömallit, koska näissä univajetta ei kerry usean vuorokauden ajalta. Lisäksi tähän järjestelmään sisältyy ainakin 12 tunnin vuorovälit, jotka mahdollistavat riittävän pitkän palautumisjakson.
Kolmivuorotyötä koskevien interventiotutkimusten päätulos oli se, että muutos hitaasti taaksepäin kiertävästä järjestelmästä nopeasti eteenpäin kiertävään järjestelmään näyttäisi olevan edullinen vireydelle ja jossain määrin unelle. Näitä tuloksia on kuitenkin vaikea soveltaa, koska samanaikaisesti vuorojärjestelmää muutettaessa tapahtuu muitakin muutoksia kuin kiertosuunnan muutos, kuten peräkkäisten vuorojen määrä tai lyhyiden vuorovälien esiintyminen.
Jonkin verran näyttöä oli siitä, että siirtyminen 8 tunnin järjestelmästä 12 tunnin järjestelmään ei johda lisääntyneisiin uniongelmiin tai siihen, että väsyttää. Kuitenkaan näissä tutkimuksissa ei ollut yleensä kontrolliryhmää.