Unettomuuden ehkäisyä koskevat tutkimukset nuorissa ikäryhmissä perustuvat unitietoisuuden lisäämiseen ja elämäntapavaikutuksiin. On todettu, että eritysesti runsas median käyttö liittyy viivästyneeseen nukahtamiseen «Foley LS, Maddison R, Jiang Y ym. Presleep activit...»1, «Alexandru G, Michikazu S, Shimako H ym. Epidemiolo...»2.
Nuorten nukkumistapoihin on pyritty vaikuttamaan koulussa annetulla unikasvatusohjauksella «Moseley L, Gradisar M. Evaluation of a school-base...»3, «Cain N, Gradisar M, Moseley L. A motivational scho...»4. Tuloksena on ollut lisääntynyt tietoisuus uneen liittyvistä asioista ja motivoituminen muutokseen, mutta merkitsevää muutosta itse unessa ei kuitenkaan ole havaittu vertailuryhmään verrattaessa.
Unenpuutteesta kärsivien nuorien tilannetta on hoidettu menestyksellä tutkimuksessa, jossa nuoret saivat yöunen pidentämistä koskevan ohjeistuksen ja unenhuolto-ohjeet. Nuoret pystyivät pidentämään untaan merkitsevästi verrokkeihin nähden, ja myös heidän unensa laatu parani ja masennusoireensa lievenivät «Dewald-Kaufmann JF, Oort FJ, Meijer AM. The effect...»5.