Vaihdevuosioireet eivät vaikuta unipolygrafialla mitattuun unen laatuun
Tutkimus «Polo-Kantola P, Erkkola R, Irjala K ym. Climacteri...»1 oli osa laajempaa tutkimusta, joka selvitti hormonikorvaushoidon vaikutusta unen laatuun. Tässä tutkimuksessa selvitettiin unipolygrafialla (unirekisteröinti) mitattuun unen laatuun. Tutkimukseen rekrytoitiin yhteensä 71 naista, joista 63 naista (ikä 47–65 vuotta) kävi läpi tutkimuksen. Naiset rekrytoitiin lehti-ilmoituksen perusteella, eikä heillä saanut olla aikaisempia vakavia perussairauksia, kuten neurologisia, endokrinologisia tai psykiatrisia sairauksia tai sydän- ja verisuonisairauksia. Tutkimukseen ei myöskään hyväksytty naisia, joilla oli kolesterolilääkitys tai aikaisemmin sairastettu pahanlaatuinen kasvain, jotka käyttivät runsaasti alkoholia tai jotka tupakoivat yli 10 savuketta päivässä. Naiset eivät saaneet käyttää hormonihoitoa ennen tutkimuksen alkua (käytöstä oli tullut kulua vähintään 5 kuukautta). Ennen tutkimukseen hyväksymistä naisilta selvitettiin verikokein follikkelia stimuloiva hormoni- (FSH) ja estradiolipitoisuudet (E2) menopaussitilan varmistamiseksi sekä pieni verenkuva, lasko, kilpirauhasarvot, B12-vitamiinin pitoisuus, sokeri- ja kolesterolipitoisuudet piilevien yleissairauksien sulkemiseksi pois. Jos naiset olivat aikaisemmin käyttäneet hormonihoitoa, aikaisemmasta hormonihoidon käytöstä tuli olla kulunut aikaa vähintään 5 kuukautta.
Naiset randomoitiin saamaan joko estrogeenia tai lumetta 3 kuukauden ajan, jonka jälkeen heidät vaihdettiin kuukauden lume-wash-out periodin jälkeen ristiin lume tai estrogeenihoitoon 3 kuukauden hoitoperiodin ajaksi (kaikki tutkimushenkilöt saivat jossakin vaiheessa estrogeenia ja jossakin vaiheessa lumetta 3 kuukautta). Unipolygrafia tehtiin kahdesti molempien 3 kuukauden hoitojen lopussa (jokainen nainen tutkittiin estrogeenihoidon lopussa ja lumehoidon lopussa, mutta järjestys vaihteli riippuen siitä, kumpi hoito tuli ensin).
Vaihdevuosioireet eivät yhdistyneet unipolygrafialla mitattuun unen laatuun.
Kommentti: Tutkittavien määrä oli kohtalainen. Tutkimuksen vahvuutena unipolygrafia unen mittausmenetelmänä, joka on objektiivisen unen laadun golden standard menetelmä. Lisäksi sekoittavat perussairaudet ja elämäntapatekijät oli kontrolloitu. Tulosten mukaan vaihdevuosioireillaei ollut vaikutusta unipolygrafialla mitattuun unen laatuun.
Vaihdevuosien unihäiriöt eivät selity vasomotorisien oireiden esiintymisellä
Tutkimus «Freedman RR, Roehrs TA. Lack of sleep disturbance ...»2 selvitti kuumien aaltojen merkitystä unihäiriöiden aiheuttajana vaihdevuosien jälkeen. Yhteensä 31 vasomotorisesti oireista ja oireetonta tervettä premenopausaalista (vaihdevuosia edeltävä ajankohta) ja postmenopausaalisia (vaihdevuosi-iän ohittanut) naista rekrytoitiin tutkimukseen. Naiset jaettiin kolmeen ryhmään: premenopausaaliset (n = 11), oireiset postmenopausaaliset (n = 12) ja oireettomat postmenopausaaliset (n = 8). Naiset olivat kaikissa ryhmissä samanikäisiä (46–51-vuotiaita). Objektiivista unen laatua tutkittiin unipolygrafialla. Lisäksi kuumien aaltojen esiintymistä selvitettiin ihon konduktanssin (sähkönjohtavuus) mittarilla ja uneliaisuutta univiivetestillä (MSLT).
Yhdeksäntoista naista suljettiin pois tutkimuksesta eri syin: 7 naisella oli positiivinen huumetesti, 2:lla uniapnea ja periodisia liikkeitä, 1:llä periodisia liikkeitä, 2:lla painoindeksi (BMI) yli 30, 1:llä korkea verenpaine ja 6:lla vasomotorisesti oireettomalla oli kuumia aaltoja laboratoriossa ihon konduktiomittarilla mitattaessa. Ryhmien välillä ei ollut eroja missään unta mittaavissa parametreissä.
Seuraavat tulokset on ilmaistu järjestyksessä: premenopausaaliset naiset vs oireiset postmenopausaaliset naiset vs oireettomat postmenopausaaliset naiset: kokonaisuniaika 6,9 ± 0,7, 7,0 ± 0,4, 7,0 ± 0,4 tuntia; stage 1 (kevyt) uniprosentti 9,3 % ± 4,2 %, 10,4 % ± 2,5 %, 10,5 % ± 3,9 %; havahtumisten määrä 89,6 ± 30,1, 111,9 ± 45,8, 99,4 ± 22,2 minuuttia; heräämisten määrä 4,8 ± 3,3, 6,7 ± 2,1, 6,9 ± 3,5 minuuttia. Oireellisilla naisilla oli keskimäärin 5,2 ± 2,9 (±SD, vaihteluväli 1–18) kuumaa aaltoa/yö. Havahtumisista, jotka liittyivät 2 minuutin kuuma aalto -aikaikkunaan, 46,7 % esiintyi ennen, 46,7 % jälkeen ja 5,6 % samanaikaisesti kuuman aallon kanssa. Heräämisistä, jotka liittyivät 2 minuutin kuuma aalto -aikaikkunaan, 55,2 % esiintyi ennen, 40,0 % jälkeen ja 5 % samanaikaisesti kuuman aallon kanssa. Ryhmät eivät eronneet MLST:n (univiipymätesti) suhteen.
Tutkijoiden yhteenvetona oli, että kuumat aallot eivät aiheuta unen laadun häiriintymistä vaihdevuosien jälkeen. Aikaisemmin esitetyt tutkimustulokset vaihdevuosien univaikeuksia lisäävästä vaikutuksesta selittynevät taustalla olevilla sairauksilla tai tiloilla, kuten uniapnealla tai lääkkeiden käytöllä.
Kommentti: Tutkittavien määrä oli kohtalainen, mutta lukuisat poissulkukriteerit vähensivät olennaisesti tutkittavien määrää. Tutkimuksen vahvuutena oli objektiivinen unen mittausmenetelmä. Tulosten mukaan vaihdevuosioireet eivät olleet selvästi yhteydessä unen laatuun, mutta pienen tutkimuspopulaation takia johtopäätöksiä on vaikeaa vetää tämän tutkimuksen perusteella.
Kuumat aallot aiheuttavat heräämisiä yön ensimmäisellä mutta ei toisella puoliskolla
Tutkimus «Freedman RR, Roehrs TA. Effects of REM sleep and a...»3 selvitti kuumien aaltojen unen laatua heikentävää vaikutusta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 36 naista: 18 postmenopausalista kuumista aalloista kärsivää, 6 postmenopausaalista oireetonta ja 12 naista, joilla oli kuukautiskierto. Kaikki naiset olivat terveitä, eivätkä he käyttäneet mitään lääkitystä. Unen laatua tutkittiin unipolygrafian avulla. Kuumia aaltoja mitattiin iho- ja peräsuolilämpömittarien ja ihon konduktanssimittarin avulla. Tutkimuksia toistettiin neljänä yönä, jolloin unilaboratorion lämpötilaa (30 °C, 23 °C ja 18 °C) vaihdeltiin satunnaistetusti.
Kun yö jaettiin kahteen osaan, todettiin oireellisilla postmenopausaalisilla naisilla esiintyvän enemmän heräämisiä ja havahtumisia verrattuna oireettomiin tai menstruoiviin naisiin. Huonelämpötilan ollessa 18 °C kuumien aaltojen esiintyminen väheni merkittävästi (2,2 ± 0,4 väheni mittausarvoon 1,5 ± 0,4). Samaa ilmiötä ei todettu yön toisella puoliskolla. Yön ensimmäisellä puoliskolla suurin osa kuumista aalloista edelsi heräämisiä tai havahtumisia, kun taas toisella puoliskolla ilmiö oli päinvastainen.
Tutkijat päättelivät, että unen toisella puoliskolla, jolloin REM-uni on vallitsevana, REM-uni estää kuumia aaltoja ja niihin liittyvien heräämisiä ja havahtumisia.
Kommentti: Tutkittavien määrä oli kohtalainen. Tulosten mukaan vaihdevuosioireet huononsivat unta vain ensimmäisellä yön puoliskolla. Varsinainen selittävä mekanismi jää kuitenkin tämän tutkimuksen perusteella epäselväksi.
Kuumat aallot aiheuttavat univaikeuksia
Tutkimus «Freedman RR, Roehrs TA. Sleep disturbance in menop...»4 selvitti objektiivisten uniongelmien taustatekijöitä. Mukaan rekrytoitiin 102 iältään 44–56-vuotiasta peri- ja postmenopausaalisista uniongelmista kärsivää naista lehti-ilmoituksen perusteella. Objektiivista unitilaa unipolygrafialla unilaboratoriossa. Lisäksi selvitettiin ahdistusta ja depressiota (Hamilton Anxiety and Depression Rating Scales). Tulokset analysoitiin monimuuttuja-regressioanalyysillä.
Kaikkiaan 53 %:lla esiintyi uniapneaa, levottomia jalkoja tai molempia. Parhaana ennustetekijänä huonoon objektiiviseen unen laatuun liittyen (laboratoriossa nukuttu yö) oli apneoiden (hengityskatkokset), periodisten liikkeiden ja heräämisien esiintyminen (R = 0,44, p < 0,0001).
Tutkijoiden loppupäätelmänä oli, että primaariset uniongelmat, kuten uniapnea ja levottomat jalat, ovat yleisiä keski-ikäisillä naisilla. Vaikka vasomotoristen oireiden hoitaminen helpottanee uniongelmia, uniapnean ja levottomat jalat -oireyhtymän hoito on tärkeää peri- ja postmenopausaalisilla naisilla, sillä ne ovat tärkeitä sairastuvuutta ja kuolleisuutta aiheuttavia sairauksia.
Kommentti: Tutkimuksen vahvuutena oli objektiivisten unen mittausmenetelmien käyttö. Tärkeimpänä löydöksenä oli unihäiriöiden komorbiditeetti (samanaikaisuus muiden sairauksien kanssa).