NSAID-lääkkeitä (ei-steroidaaliset anti-inflammatoriset lääkkeet) käytetään laajalti niiden kipua lievittävien ja tulehdusta estävien ominaisuuksien vuoksi, erityisesti kroonisissa kiputiloissa, kuten nivelrikossa ja tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Ne ovat tehokkaita kivun hallinnassa, mikä voi epäsuorasti vaikuttaa unen laatuun vähentämällä kipuun liittyviä unihäiriöitä. Teoriassa ne voivat vaikuttaa uneen, koska ne aktivoivat tai inhiboivat prostaglandiinijärjestelmää «Haack M, Lee E, Cohen DA, ym. Activation of the pr...»1, «Bohra MH, Kaushik C, Temple D, ym. Weighing the ba...»2, joka puolestaan osallistuu unen säätelyyn. Toisaalta ne voivat vähentää yöaikaista melatoniinin eritystä «Bohra MH, Kaushik C, Temple D, ym. Weighing the ba...»2, «Murphy PJ, Myers BL, Badia P. Nonsteroidal anti-in...»3, millä saattaa olla negatiivinen vaikutus uneen. Asiasta käytettävissä oleva tutkimusnäyttö on kuitenkin ristiriitaista ja vanhahkoa.
Kipupotilaan kivun lievittyminen sinänsä syventää unta ja lisää sen elvyttävyyttä, mikäli kipulääkkeellä ei muilta osin ole vastakkaisia vaikutuksia. Pienessä tutkimuksessaan «Iacovides S, Avidon I, Bentley A, ym. Diclofenac p...»4 Iacovides työtovereineen (2009) osoitti, että diklofenaakki voi korjata kuukautiskivun aiheuttamaa unettomuutta. Tutkimukseen osallistui 10 muutoin tervettä, mutta vaikeasta primaarisesta dysmenorreasta kärsivää naista, jotka olivat 19–22-vuotiaita. Muut sairaudet ja muu lääkkeiden käyttö suljettiin pois esihaastattelulla ja lääkärintarkastuksella. Tutkimusmenetelminä olivat Visual Analogue Scale -mittari (VAS) kivun ja Pittsburgh Sleep Quality Index (PSQI) unen laadun suhteen sekä standardi polysomnografia. Sekä VAS- ja PSQI-mittarit että polysmonografia toteutettiin sekä kivuttomassa että kivuliaimmassa kuukautiskierron vaiheessa. Tutkimuksia varten koehenkilöt satunnaistettiin diklofenaakki- (50 mg x 3, n = 5) tai lumeryhmään (n = 5). Verrattuna lumeeseen kipuvaiheen aikana nautittu diklofenaakki lievitti tilastollisesti merkitsevästi kuukautiskipua, lisäsi unen tehokkuutta ja REM-unen osuutta, vähensi kevyen unen (N1-uni) osuutta, univaiheiden vaihtelua/tunti ja paransi subjektiivisesti koettua unenlaatua sekä aamuvirkeyttä. NSAID-lääkkeiden vaikutusta terveiden, kivuttomien koehenkilöiden uneen on tutkittu jonkin verran. Kivuttomilla koehenkilöillä saadut tulokset eivät kuitenkaan ole suoraan sovellettavissa vaikutuksiin kipupotilailla. NSAID-lääkkeet ovat heterogeeninen ryhmä lääkkeitä, eikä yhden lääkkeen univaikutuksista voi välttämättä tehdä johtopäätöksiä toisen NSAID-lääkkeen mahdollisten univaikutusten suhteen.
Horne työtovereineen (1980) selvitti satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessaan «Horne JA, Percival JE, Traynor JR. Aspirin and hum...»5 brittiläisessä yliopistossa asetyylisalisyylihapon vaikutusta uneen. Koehenkilöt olivat itsensä terveiksi ilmoittaneita, normaalirakenteisia 18–25-vuotiaita tupakoimattomia naisia, joilla ei ollut unihäiriöitä. Heidät satunnaistettiin asetyylisalisyylihappo- (n = 8) tai lumeryhmään (n = 8). Tutkimus kesti 15 vuorokautta. Asetyylisalisyylihappo- ja lumeryhmän välillä ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja univiiveessä, hereilläoloajassa, kokonaisnukkumisajassa, REM-unen perioditeetissa eikä univaiheesta toiseen siirtymien määrässä. Sen sijaan syvän unen (N3) osuus jäi asetyylisalisyylihapporyhmässä tilastollisesti merkitsevästi vähäisemmäksi ja kevyemmän unen (vaihe 2) määrä vastaavasti suuremmaksi kuin lumeryhmässä. REM-unen määrän vaihtelu oli asetyylisalisyylihapporyhmässä tilastollisesti merkitsevästi suurempaa kuin lumeryhmässä sekä lääkitysöinä että koko palautumisvaiheen ajan. Subjektiivisissa aamun mieliala- tai virkeystuntemuksissa ei todettu eroa ryhmien välillä.
Yhdysvaltalaisessa yliopistosairaalassa Murphy työtovereineen (1994) toteutti satunnaistetun, lumekontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen «Murphy PJ, Badia P, Myers BL, ym. Nonsteroidal ant...»6, jossa selvitettiin asetyylisalisyylihapon, parasetamolin ja ibuprofeenin vaikutusta terveiden, vapaaehtoisten koehenkilöiden polysomnografisesti analysoituun uneen. Koehenkilöt olivat terveitä vapaaehtoisia (lähtöaineisto N = 42 henkilöä; eri syistä 5 keskeytti tutkimuksen; analysoitu aineisto n = 37, 19 naista ja 18 miestä, keski-ikä 20 vuotta), eivätkä he uni-valvepäiväkirjan (unipäiväkirja) mukaan kärsineet unettomuudesta. Unen tehokkuus oli asetyylisalisyylihappo- ja ibuprofeeniryhmissä, muttei parasetamoliryhmässä tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) heikompi kuin lumeryhmässä; hereilläoloaika oli asetyylisalisyylihappo- ja ibuprofeeniryhmissä, muttei parasetamoliryhmässä tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) pidempi kuin lumeryhmässä. Asetyylisalisyylihapporyhmässä, muttei ibuprofeeni- eikä parasetamoliryhmissä oli tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) enemmän havahtumisia. Ibprofeeniryhmässä, muttei asetyylisalisyylihappo- eikä parasetamoliryhmässä, siirtyminen syvän unen vaiheeseen (vaihe 3/4) kesti tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) kauemmin kuin lumeryhmässä. Nukahtamisajoissa tai univaiheesta toiseen siirtymisten lukumäärässä ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja.
Yhdysvaltalaisen yliopistosairaalan neurologian klinikassa Gengon (2006) tekemässä satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa «Gengo F. Effects of ibuprofen on sleep quality as ...»7 verrattiin ibuprofeenin (400 mg x 3) ja lumeen vaikutusta polysomnografiaan vapaaehtoisilla, terveillä, kivuttomilla koehenkilöillä (30 valkoihoista, keski-ikä 28,6 vuotta; 18 miestä ja 12 naista). Tutkimusta edelsi terveyshaastattelu ja lääkärintarkastus sekä uni-valvepäiväkirjan (unipäiväkirja) pitäminen 10 vuorokautta ja lääkkeettömyys. Tutkimus kesti 4 vuorokautta (3 perättäistä yötä). Ensimmäinen yö oli totuttautumisyö laitteisiin kytkettynä, mutta ilman rekisteröintiä; toisena yönä toteutettiin baseline-rekisteröinti. Näiden tutkimusten aikana kaikki potilaat saivat lumetta. Baseline-yön jälkeen koehenkilöt satunnaistettiin ibuprofeeni- (400 mg klo 15, 19, ja 23) tai lumeryhmiin, ja kolmantena yönä heiltä rekisteröitiin polysomnografia. Lisäksi potilaat antoivat aamuisin subjektiivisen unen laadun arvioinnin Stanford Sleep Scale ja Visual Analogue Scale (VAS) -mittareilla sekä arvion hyvinvoinnistaan VAS-asteikolla. Missään standardipolysomnografian parametrissa tai subjektiivissa arvioinneissa ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja baseline- ja lääkitysöiden tai myöskään ibuprofeeni- ja lumeryhmän välillä lukuun ottamatta sitä, että unen tehokkuus baseline-yöhön verrattuna parani tilastollisesti merkitsevästi lääkitysyönä niin lume- kuin ibuprofeeniryhmässäkin ja että REM-unen osuus lääkitysyönä oli ibuprofeeniryhmässä tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin lumeryhmässä.
Yhteenvetona saatavilla olevan tiedon perusteella ei ole suoraa näyttöä siitä, että tulehduskipulääkkeitä voitaisiin käyttää erityisesti unettomuuden hoitoon. Vaikka tulehduskipulääkkeet voivat auttaa kivun hallinnassa, mikä voi epäsuorasti parantaa kroonisista kiputiloista kärsivien unen laatua, niiden käyttöön liittyy myös merkittäviä riskejä ja haittavaikutuksia «Bohra MH, Kaushik C, Temple D, ym. Weighing the ba...»2, «Risser A, Donovan D, Heintzman J, ym. NSAID prescr...»8, «Woelk J, Goerlitz D, Wachholtz A. I'm tired and it...»9.