Taiwanissa tehdyssä rekisteritutkimuksessa «Chen MH, Lan WH, Bai YM ym. Influence of Relative ...»4 (N = 378 881, ikä 4–17 vuotta) ADHD-diagnoosi oli yleisin luokkansa
nuorimmilla pojilla ja tytöillä (OR 1,63, 95 % luottamusväli 1,45–1,84; OR
1,71, 95 % luottamusväli 1,36–2,15), samoin ADHD-lääkitys (OR 1,76, 95 % luottamusväli
1,53–2,02; OR 1,65, 95 % luottamusväli 1,26–2,18).
Kanadalaisessa rekisteritutkimuksessa «Morrow RL, Garland EJ, Wright JM ym. Influence of ...»3 (N = 937 943) ADHD-diagnoosi oli joulukuussa syntyneillä pojilla (RR 1,30, 95 % luottamusväli
1,23–1,37) ja tytöillä (RR 1,70, 95 % luottamusväli 1,53–1,88) yleisempi
kuin tammikuussa syntyneillä. Myös ADHD:n lääkehoito oli yleisempää sekä loppuvuoden
aikana syntyneillä pojilla (RR 1,41, 95 % luottamusväli 1,33–1,50) että tytöillä
(RR 1,77, 95 % luottamusväli 1,57–2,00).
Ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa «Halldner L, Tillander A, Lundholm C ym. Relative i...»5 (N = 56 263, ikä 6–69 vuotta) sekä ADHD-diagnoosi (7-vuotiailla OR 1,5, 95
% luottamusväli 1,3–1,8) että lääkehoito (7-vuotiailla OR 1,5, 95 % luottamusväli
1,3–1,8) olivat tavallisempia marras-joulukuussa syntyneillä kuin tammi-helmikuussa
syntyneillä. Tämä yhteys oli voimakkain 6- ja 7-vuotiailla, ja se heikkeni iän mukana.
Tilastollista yhteyttä syntymäkuukauden ja vanhempien arvioimien tai itsearvioitujen
ADHD-oireiden välillä ei todettu.
Kaikissa tutkimuksissa ei ole todettu suhteellisen iän vaikuttavan ADHD:n diagnosoimiseen.
Näin on esimerkiksi Tanskassa, missä koulun aloituksen lykkäys on tavallista silloin,
kun lapsen arvioidaan olevan ikäisiään keskimäärin kypsymättömämpi.
Kansalliseen rekisteriin perustuneessa tutkimuksessa «Pottegård A, Hallas J, Hernández-Díaz ym. Children...»6 (N = 932 032), jossa syntymäkuukaudella ei ollut vaikutusta 7–12-vuotiaiden
lasten ADHD-diagnoosin todennäköisyyteen, koululykkäys oli tehty 51 %:lle loka-joulukuussa
syntyneistä pojista ja 29 %:lle tytöistä.
Helsingin yliopistollisessa sairaalassa 2.1.2000 – 2.5.2013 ADHD:n vuoksi lastenneurologian
tai lastenpsykiatrian klinikoissa hoidetuilla 3 160 potilaalla suhteellinen ikä oli
yhteydessä erikoissairaanhoitoon lähettämiseen «Koljonen R. Suhteellisen iän vaikutus ADHD-diagnoo...»7.
5–11-vuotiaiden ikäryhmässä (n = 2 270) ADHD-diagnoosin saaneiden syntymäkuukausien
jakauma poikkesi tilastollisesti merkitsevästi kaikkien Helsingissä syntyneiden jakaumasta:
vuoden viimeisellä neljänneksellä syntyneitä oli 36 % enemmän kuin vuoden ensimmäisellä
neljänneksellä syntyneitä (p < 0,001).
Useilla loppuvuodesta syntyneistä oli myös muita kehityksellisiä diagnooseja.
Tutkimukset eivät suoraan kerro, onko kyseessä ADHD:hen liittyvä aivotoimintojen kypsymisen
hitaus, jota ikäero ryhmän vanhimpien ja nuorimpien välillä korostaa, muiden kehityksellisten
ongelmien tulkinta ADHD:sta johtuviksi vai vuosiluokan nuorimpien ADHD:n ylidiagnosointi
«Merten EC, Cwik JC, Margraf J ym. Overdiagnosis of...»8.
On myös mahdollista, että suhteellisesti vanhempien lasten ADHD:ta alidiagnosoidaan.
Lievät ADHD-oireet eivät välttämättä tule esille, ennen kuin ympäristön vaatimustaso
suhteessa kognitiivisiin taitoihin kasvaa.
Lisätutkimuksia vaatii myös se, onko ilmiöstä haittaa esimerkiksi diagnoosiin liittyvien
asenteiden ja odotusten vuoksi vai voiko siitä olla jopa hyötyä, jos lapsi saa tarvitsemiaan
tukitoimia mahdollisimman varhain.
Lapsen tarkka ikä suhteessa neurokognitiiviseen kypsyystasoon ja luokka- tai muussa
kasvatusryhmässä suoriutumiseen on joka tapauksessa syytä aina ottaa huomioon arvioitaessa
diagnostisten kriteerien täyttymistä.
Syntymäkuukauden on todettu olevan yhteydessä muihinkin somaattisiin ja psykiatrisiin
sairauksiin, mutta välittävät mekanismit ovat vielä suurelta osin epäselviä.
Lasten kohdalla suurten kehityksellisten erojen samana vuonna syntyneiden välillä
on huomattu vaikuttavan myös esimerkiksi menestymiseen urheiluharrastuksissa.
Kirjallisuutta
Elder TE. The importance of relative standards in ADHD diagnoses: evidence based on
exact birth dates. J Health Econ 2010;29:641-56 «PMID: 20638739»PubMed
Evans WN, Morrill MS, Parente ST. Measuring inappropriate medical diagnosis and treatment
in survey data: The case of ADHD among school-age children. J Health Econ 2010;29:657-73
«PMID: 20739076»PubMed
Morrow RL, Garland EJ, Wright JM ym. Influence of relative age on diagnosis and treatment
of attention-deficit/hyperactivity disorder in children. CMAJ 2012;184:755-62 «PMID: 22392937»PubMed
Chen MH, Lan WH, Bai YM ym. Influence of Relative Age on Diagnosis and Treatment of
Attention-Deficit Hyperactivity Disorder in Taiwanese Children. J Pediatr 2016;172:162-167.e1
«PMID: 26973148»PubMed
Halldner L, Tillander A, Lundholm C ym. Relative immaturity and ADHD: findings from
nationwide registers, parent- and self-reports. J Child Psychol Psychiatry 2014;55:897-904
«PMID: 24673585»PubMed
Pottegård A, Hallas J, Hernández-Díaz ym. Children's relative age in class and use
of medication for ADHD: a Danish Nationwide Study. J Child Psychol Psychiatry 2014;55:1244-50
«PMID: 24813478»PubMed
Koljonen R. Suhteellisen iän vaikutus ADHD-diagnoosien esiintymiseen erikoissairaanhoidon
potilailla. Pro gradu -tutkielma 2014. Käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto
Merten EC, Cwik JC, Margraf J ym. Overdiagnosis of mental disorders in children and
adolescents (in developed countries). Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2017;11:5
«PMID: 28105068»PubMed
Käytämme evästeitä, jotta pystymme tarjoamaan sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen sivustollamme. Jatkamalla sivustollemme hyväksyt evästeiden käytön.Ok
