Takaisin Tulosta

Huumeongelmaisen hoitojärjestelmä ja hoidon porrastus

Lisätietoa aiheesta

Solja Niemelä

12.4.2018

Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan kunnan tehtävänä on järjestää päihdeongelmaisen ja hänen omaistensa riittävä ja asiallinen hoito.
Päihdeongelmaisia, huumeongelmaiset mukaan lukien, hoidetaan Suomessa terveydenhuollossa, päihdehuollon erityispalveluissa ja sosiaalitoimessa.
Päihdehuollon erityispalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi selviämis- ja katkaisuhoitoasemia, A-klinikka- ja nuorisoasematoimintaa, päihdekuntoutuslaitoksia, huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteitä, päiväkeskuksia sekä ensisuojia.
Päihdepalvelujen määrä ja laatu vaihtelevat kunnittain. Hoito aloitetaan siinä toimipaikassa, missä asia tulee esille. Koko hoitoverkostoa käytetään tarkoituksenmukaisesti.
Pitkäaikainen avohoito, kuten opioidiriippuvuuden korvaushoito, pyritään järjestämään lähelle potilaan asuinpaikkaa.
Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan «http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y»1 mukaan päihdehoidossa tarvitaan sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon osaamista. Lähtökohtana on myös muodostaa saumaton palvelukokonaisuus yhdessä mielenterveystyön kanssa.
Hoitoketjun moninaisuus voi aiheuttaa päällekkäisyyttä, mikä tulee huomioida hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa tehtäessä.
Soveltamisoppaassa sanotaan myös, että riippumatta siitä, onko toiminta organisoitu sosiaali- vai terveydenhuollon toimintayksikköön, kysymys on terveydenhuollosta, jos henkilö saa palveluja lääketieteellisin perustein. Kyse on sosiaalihuollon palveluista silloin, kun palvelu perustuu sosiaalihuollon lainsäädännössä säädetyin edellytyksin arvioituun palvelutarpeeseen ja palvelun myöntämisen kriteereihin. Silloin, kun rajanveto yksittäisissä palveluissa on vaikeaa, ratkaisevaa on lain mukaan potilaan/asiakkaan etu ja lääketieteellisen hoidon tarve.
Lääkäri arvioi lääketieteellisin perustein annettavan päihdehoidon tarpeen. Soveltamisoppaan mukaisia esimerkkejä lääketieteellisistä perusteista ovat vieroitushoito, psykososiaalinen hoito ja kuntoutus tai samanaikaisen mielenterveyden häiriön hoito.
Kiireettömän hoitoon pääsyn kriteerit (hoitotakuu) koskevat kaikkea päihdeongelmaisen lääketieteellisin perustein annettavaa hoitoa, kuten esimerkiksi opioidikorvaushoitoa.
Jos lääkärin tekemän arvion mukaan päihdeongelmainen tarvitsee laitoshoitoa tai kuntoutusta lääketieteellisin perustein, hoitoon tai kuntoutukseen on päästävä terveydenhuollon lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei erillistä maksusitoumusta laitosmuotoiseen päihdehoitoon tai kuntoutukseen tarvitse pyytää asuinkunnan sosiaalitoimesta.
Päihdehuoltolain mukaan hoitoon tahdostaan riippumatta voidaan määrätä henkilö, jonka hoidon ja huollon järjestämisessä vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja joka 1) on välittömässä hengenvaarassa tai saamassa vakavan, kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion (terveysvaara, päihdehuoltolain §11) tai 2) päihteiden käytön vuoksi väkivaltaisella tavalla vakavasti vaarantaa perheensä jäsenen tai muun henkilön terveyttä, turvallisuutta tai henkistä kehitystä (väkivaltaisuus, päihdehuoltolain §12 ja §13).
Terveysvaaran takia tapahtuva tahdonvastainen hoito (Päihdehuoltolain §11) edellyttää lääkärinlausuntoa, jonka voi tehdä kuka tahansa laillistettu lääkäri. Päätöksen enintään 5 vuorokauden tahdosta riippumattomasta hoidosta tekee lausunnon perusteella terveyskeskuksen tai sairaalan ylilääkäri, vastaava lääkäri tai tähän toimeen määrätty lääkäri. Ennen päätöksen tekemistä henkilöä on kuultava. Terveysvaaran perusteella tapahtuvaa tahdosta riippumatonta hoitoa voidaan toteuttaa terveyskeskuksissa sekä yleissairaaloissa. Lausuntoa ja hoitoonmääräämistä varten on olemassa oma lomakkeistonsa: «http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5286.pdf»2.
Väkivaltaisuuden perusteella kunnan sosiaalitoimi voi tehdä päätöksen enintään 5 vuorokauden tahdonvastaisesta hoidosta (Päihdehuoltolain §12). Päätös alistetaan heti hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Päihdehuoltolain 13 §:n mukaan hallinto-oikeus voi sosiaalilautakunnan esityksestä päättää henkilön määräämisestä hoitoon tahdostaan riippumatta väkivaltaisuuden perusteella enintään 30 vuorokaudeksi, milloin 12 §:ssä tarkoitettu hoitoaika on osoittautunut riittämättömäksi. Käytännössä §12 ja §13 mukaista tahdosta riippumatonta hoitoa ei ole toteutettu. Mielenterveyslain mukainen tahdosta riippumaton hoito voi tulla kyseeseen tilanteissa, jolloin 1) päihteiden käyttö laukaisee psykoosin (esimerkiksi amfetamiini- ja muuntohuumepsykoosit) tai 2) vakavaa mielenterveydenhäiriötä, kuten skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sairastavan päihteiden käyttö (esimerkiksi kannabis) myötävaikuttaa psykoosirelapsin kehittymiseen.
Mielenterveyslain mukaan alle 18-vuotiaalla tahdosta riippumaton hoito voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa nuorella on vakava mielenterveyden häiriö ilman psykoottisia oireita. Tämä linjaus koskee myös päihteitä käyttäviä alaikäisiä.

Artikkelin tunnus: nix02542 (050.041)

Käypä hoito -suositus

Huumeongelmat

Anna palautetta

Linkkien värikoodit

Huumeongelmaisen hoitojärjestelmä ja hoidon porrastus

Käypä hoito -suositus

Jaa