Huumeongelmaisen hoitojärjestelmä ja hoidon porrastus
Lisätietoa aiheesta
Solja Niemelä
12.4.2018
- Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan kunnan tehtävänä on järjestää päihdeongelmaisen
ja hänen omaistensa riittävä ja asiallinen hoito.
- Päihdeongelmaisia, huumeongelmaiset mukaan lukien, hoidetaan Suomessa terveydenhuollossa,
päihdehuollon erityispalveluissa ja sosiaalitoimessa.
- Päihdehuollon erityispalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi selviämis- ja katkaisuhoitoasemia,
A-klinikka- ja nuorisoasematoimintaa, päihdekuntoutuslaitoksia, huumeidenkäyttäjien
terveysneuvontapisteitä, päiväkeskuksia sekä ensisuojia.
- Päihdepalvelujen määrä ja laatu vaihtelevat kunnittain. Hoito aloitetaan siinä toimipaikassa,
missä asia tulee esille. Koko hoitoverkostoa käytetään tarkoituksenmukaisesti.
- Pitkäaikainen avohoito, kuten opioidiriippuvuuden korvaushoito, pyritään järjestämään
lähelle potilaan asuinpaikkaa.
- Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan «http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y»1 mukaan päihdehoidossa tarvitaan sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon osaamista.
Lähtökohtana on myös muodostaa saumaton palvelukokonaisuus yhdessä mielenterveystyön
kanssa.
- Hoitoketjun moninaisuus voi aiheuttaa päällekkäisyyttä, mikä tulee huomioida hoito-
ja kuntoutussuunnitelmaa tehtäessä.
- Soveltamisoppaassa sanotaan myös, että riippumatta siitä, onko toiminta organisoitu
sosiaali- vai terveydenhuollon toimintayksikköön, kysymys on terveydenhuollosta,
jos henkilö saa palveluja lääketieteellisin perustein. Kyse on sosiaalihuollon
palveluista silloin, kun palvelu perustuu sosiaalihuollon lainsäädännössä säädetyin
edellytyksin arvioituun palvelutarpeeseen ja palvelun myöntämisen kriteereihin.
Silloin, kun rajanveto yksittäisissä palveluissa on vaikeaa, ratkaisevaa on lain
mukaan potilaan/asiakkaan etu ja lääketieteellisen hoidon tarve.
- Lääkäri arvioi lääketieteellisin perustein annettavan päihdehoidon tarpeen. Soveltamisoppaan
mukaisia esimerkkejä lääketieteellisistä perusteista ovat vieroitushoito, psykososiaalinen
hoito ja kuntoutus tai samanaikaisen mielenterveyden häiriön hoito.
- Kiireettömän hoitoon pääsyn kriteerit (hoitotakuu) koskevat kaikkea päihdeongelmaisen
lääketieteellisin perustein annettavaa hoitoa, kuten esimerkiksi opioidikorvaushoitoa.
- Jos lääkärin tekemän arvion mukaan päihdeongelmainen tarvitsee laitoshoitoa tai kuntoutusta
lääketieteellisin perustein, hoitoon tai kuntoutukseen on päästävä terveydenhuollon
lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei erillistä maksusitoumusta
laitosmuotoiseen päihdehoitoon tai kuntoutukseen tarvitse pyytää asuinkunnan sosiaalitoimesta.
- Päihdehuoltolain mukaan hoitoon tahdostaan riippumatta voidaan määrätä henkilö,
jonka hoidon ja huollon järjestämisessä vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät
ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja joka 1) on välittömässä
hengenvaarassa tai saamassa vakavan, kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen
vaurion (terveysvaara, päihdehuoltolain §11) tai 2) päihteiden käytön vuoksi väkivaltaisella
tavalla vakavasti vaarantaa perheensä jäsenen tai muun henkilön terveyttä, turvallisuutta
tai henkistä kehitystä (väkivaltaisuus, päihdehuoltolain §12 ja §13).
- Terveysvaaran takia tapahtuva tahdonvastainen hoito (Päihdehuoltolain §11) edellyttää
lääkärinlausuntoa, jonka voi tehdä kuka tahansa laillistettu lääkäri. Päätöksen enintään
5 vuorokauden tahdosta riippumattomasta hoidosta tekee lausunnon perusteella terveyskeskuksen
tai sairaalan ylilääkäri, vastaava lääkäri tai tähän toimeen määrätty lääkäri. Ennen
päätöksen tekemistä henkilöä on kuultava. Terveysvaaran perusteella tapahtuvaa tahdosta
riippumatonta hoitoa voidaan toteuttaa terveyskeskuksissa sekä yleissairaaloissa.
Lausuntoa ja hoitoonmääräämistä varten on olemassa oma lomakkeistonsa: «http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5286.pdf»2.
- Väkivaltaisuuden perusteella kunnan sosiaalitoimi voi tehdä päätöksen enintään 5 vuorokauden
tahdonvastaisesta hoidosta (Päihdehuoltolain §12). Päätös alistetaan heti hallinto-oikeuden
vahvistettavaksi. Päihdehuoltolain 13 §:n mukaan hallinto-oikeus voi sosiaalilautakunnan
esityksestä päättää henkilön määräämisestä hoitoon tahdostaan riippumatta
väkivaltaisuuden perusteella enintään 30 vuorokaudeksi, milloin 12 §:ssä tarkoitettu
hoitoaika on osoittautunut riittämättömäksi. Käytännössä §12 ja §13 mukaista tahdosta
riippumatonta hoitoa ei ole toteutettu. Mielenterveyslain mukainen tahdosta riippumaton
hoito voi tulla kyseeseen tilanteissa, jolloin 1) päihteiden käyttö laukaisee psykoosin
(esimerkiksi amfetamiini- ja muuntohuumepsykoosit) tai 2) vakavaa mielenterveydenhäiriötä,
kuten skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sairastavan päihteiden käyttö
(esimerkiksi kannabis) myötävaikuttaa psykoosirelapsin kehittymiseen.
- Mielenterveyslain mukaan alle 18-vuotiaalla tahdosta riippumaton hoito voi tulla kyseeseen
tilanteissa, joissa nuorella on vakava mielenterveyden häiriö ilman psykoottisia oireita.
Tämä linjaus koskee myös päihteitä käyttäviä alaikäisiä.
Artikkelin tunnus: nix02542 (050.041)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim