Takaisin Tulosta

Somaattisten sairauksien, psykiatristen häiriöiden ja psykososiaalisten tekijöiden yhteys itsemurhavaaraan ja toteutuneisiin itsemurhiin vanhuksilla

Lisätietoa aiheesta
Hannu Koponen
7.1.2020

Systemoidussa katsauksessaan Fässberg ja työtoverit «Fässberg MM, Cheung G, Canetto SS ym. A systematic...»1 tarkastelivat somaattisten sairauksien vaikutusta itsetuhoajatusten esiintymiseen ja itsemurhayritysten määrään 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Tutkimus perustui marraskuuhun 2014 asti toteutettuun tietohakuun, joka tuotti yhteensä 65 tutkimusta. Tutkijoiden mukaan lukuisat somaattiset sairaudet (kuten syövät, neurologiset sairaudet, krooninen kipu, COPD, maksasairaudet ja nivelrikko) sekä niihin liittyvät toimintakyvyn häiriöt ovat yhteydessä lisääntyneeseen itsetuhokäyttäytymisen riskiin. Somaattiset sairaudet ja toimintavajeet liittyivät itsetuhoisuuteen erityisesti silloin kun ne uhkasivat potilaan itsenäistä toimintakykyä, omanarvontuntoa ja elämän nautittavuutta. Tutkijoiden mukaan itsetuhovaara pitäisi ottaa huomioon myös vanhusten somaattisessa hoidossa. Tutkimus ei ole meta-analyysi, joka laskisi riskisuhteita eri sairauksiin liittyvään itsetuhoisuuteen.

Laajaan materiaaliin perustuvassa tutkimuksessaan Juurlink työtoverit «Juurlink DN, Herrmann N, Szalai JP ym. Medical ill...»2 tarkastelivat eri somaattisten sairauksien ja itsemurhavaaran välistä yhteyttä. Tutkimus tehtiin Kanadassa, jossa kaikki Ontarion alueen vuosien 1993 ja 2000 välillä itsemurhan tehneet 66-vuotiaat tai sitä vanhemmat muodostivat tutkimusjoukon (N = 1 354). Itsemurhan tehneiden itsemurhaa edeltäneiden 6 kk:n reseptitietoja käytettiin identifioimaan mitkä somaattiset sairaudet olivat yhteydessä itsetuhoisuuteen (yhteensä 17 eri sairautta tai sairausryhmää). Itsemurhaan päätyneille valittiin verrokit (1:4), joiden vastaavat tiedot selvitettiin.

Eri somaattisista sairauksista sydämen vajaatoiminnan OR itsemurhalle oli 1,73 (95 % Iuottamusväli 1,33–2,24), COPD:n OR 1,62 (95 % Iuottamusväli 1,37–1,92), epilepsian OR 2,95 (95 % Iuottamusväli 1,89–4,61), virtsainkontinenssin OR 2,02 (95 % Iuottamusväli 1,29–3,17). Psykiatrisista häiriöistä ahdistuneisuushäiriöiden OR oli 4,65 (95 % Iuottamusväli 4,07–5,32), depression OR 6,44 (95 % luottamusväli 5,45–7,61), psykoosien OR 5,09 (95 % Iuottamusväli 3,94–6,59), kaksisuuntaisen mielialahäiriön OR 9,20 (95 % Iuottamusväli 4,38–19,33) ja kohtalaisen kipuoireiston OR oli 1,91 (95 % Iuottamusväli 1,66–2,20) ja vaikean kivun OR 7,52 (95 % Iuottamusväli 4,93–11,46). Tavallisimmat itsemurhan tekotavat olivat ampuminen (28 %), hirttäytyminen (24 %) ja myrkytys (21 %).

Tutkijoiden mukaan moni somaattinen sairaus lisää itsetuhoisuutta ja riski on korkeampi useita samanaikaisia sairauksia sairastavilla. Kolmea eri sairautta sairastavilla OR oli 3,5 (95 % Iuottamusväli 2,9–4,2) ja 5 eri sairautta sairastavilla OR oli 5,7 (95 % Iuottamusväli 4,4–7,4).

Suomalaisessa tutkimuksessa «Koponen HJ, Viilo K, Hakko H ym. Rates and previou...»3 selvitettiin Oulun läänin alueella vuosina 1988–2003 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöjen (n = 194) itsemurhien yhteyttä aiempaan somaattiseen sairastamiseen. Edellä mainittuna tutkimusaikana iäkkäiden itsemurhat käsittivät 10,3 % alueen kaikista itsemurhista (N = 1 877), itsemurhan tehneistä 75 % oli miehiä, 87 % käytti väkivaltaista metodia ja 19 % oli teon tapahtuma-aikana alkoholin vaikutuksen alaisena. Tutkimusaikana iäkkäiden tekemät itsemurhat vähenivät (35,2/100 000/vuosi vuonna 1989 ja 17/100 000/vuosi vuonna 2003), ja vähenemä oli samaa luokkaa kuin alle 65-vuotiaiden vähenemä. Itsemurhan tehneistä 27 %:lla oli ollut aiempi sairaalahoitojakso masennuksen vuoksi, 9,8 %:lla alkoholin väärinkäytön vuoksi ja 5,7 prosentilla skitsofrenian vuoksi. Potilaiden 50. ikävuoden jälkeen sairaalahoidetut somaattiset sairaudet olivat heterogeenisia mutta sairaalahoitoa edellyttäneitä somaattisia sairauksia oli yli 70 %:lla ja usean somaattisen sairauden samanaikainen esiintyminen oli myös tavallista.

Erlangsen ja työtoverit selvittivät rekisteritutkimuksessaan «Erlangsen A, Stenager E, Conwell Y. Physical disea...»4 39 eri somaattisen sairauden yhteyttä 65-vuotiasiden tai sitä vanhempien henkilöiden itsemurhakuolleisuuteen . Tutkimukseen kerättiin 65-vuotiaiden tai sitä vanhempien Tanskassa vuosina 1990–2009 asuneiden yksilötason rekisteritiedot (N = 1 849 110). Itsemurhakuolleisuus adjusoitiin ajankohdan (itsemurha alle tai yli 3 vuotta syöpädiagnoosista), ikäryhmän, tulotason, somaattisen samanaikaissairastamisen ja psykiatristen häiriöiden suhteen. Seuranta-aikaa kertyi kaikkiaan yli 16 miljoonaa henkilövuotta ja seuranta-aikana 4 792 iäkästä henkilöä teki itsemurhan. Suurin riski liittyi miehillä mahasuolikanavan syöpään (RR 2,5; 95 % Iuottamusväli 1,9–3,5) ja naisilla aivosyöpään (RR 3,5; 95 % Iuottamusväli 1,1–10,8). Viimeksi kuluneiden 3 vuoden aikana todettuun maksasyöpään liittyi miehillä (RR 2,7; 95 % Iuottamusväli 1,7–4,2) ja naisilla (RR 4,9; 95 % Iuottamusväli 2,5–6,4). Kaikkiaan kohonnut itsemurhavaara liittyi keuhkosyöpään, mahasuolikanavan syöpään, rintasyöpään, sukuelinsyöpään, rakkosyöpään, imusolmukesyöpään, epilepsiaan, aivoverenkiertohäiriöihin, kaihiin, sydänsairauksiin, COPD:hen, vatsasairauksiin, maksasairauteen, osteoporoosiin, eturauhassairauksiin ja selkärankamurtumaan. Monimuuttuja-analyysilla saadut 3 vuoden kuluessa diagnoosista tehdyn itsemurhan riskisuhteet vaihtelivat 1,31:n ja 2,69:n välillä.

Tutkijoiden mukaan somaattisiin sairauksiin liittyvä itsemurhavaara voi selittyä useiden tekijöiden kuten sairauden aiheuttaman kuormituksen, depression, kivun tai sairauden aiheuttamisen sosiaalisen eristäytyneisyyden välityksellä.

Van Orden työtovereineen «Van Orden KA, Wiktorsson S, Duberstein P ym. Reaso...»5 tutkivat prospektiivisessa tutkimuksessaan itsemurhaa yrittäneiden potilaiden yritysten uusiutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä vuoden seurannan aikana. Tutkimukseen otettiin 103 itsemurhaa yrittänyttä 70-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä 5 ruotsalaisesta sairaalasta vuosien 2003–2006 väliseltä ajalta. Potilaiden keski-ikä oli 79,7 vuotta (SD 5,3 vuotta), potilaista 45 % (N = 47) oli miehiä, potilaiden kognitio oli MMSE-tutkimuksella mitattuna normaali (pisteet 25,9, SD 3,1), 59 prosentilla oli aiempaa psykiatrista hoitohistoriaa, 26 prosentilla oli elämänaikainen alkoholin käyttöhäiriö ja 9,7 prosentilla lääkkeiden väärinkäyttöä. Tutkimuksessa kartoitettiin indeksiyritykseen johtaneita potilaiden vapaamuotoisessa haastattelussa ilmoittamia syitä keskimäärin 11 vuorokautta yrityksestä. Potilaita seurattiin sairaskertomusmerkintöjä ja kuolintodistuksia käyttämällä vuoden ajan. Kyseisenä seuranta-aikana 2 tutkimukseen osallistunutta teki itsemurhan ja 6 yritti itsemurhaa uudelleen. Tutkimuksen verrokkiryhmänä toimivat sukupuolen ja iän suhteen kaltaistetut verrokit (N = 408).

Tutkijoiden mukaan uudelleen itsemurhaa yrittäneet olivat raportoineet indeksiyrityksen syyksi sosiaaliset ongelmat (yksinäisyys, interpersoonalliset konfliktit, taakkana olemisen tunne), ero ryhmään joka ei yrittänyt uudelleen oli merkittävä (OR 5,43; 95 % Iuottamusväli 1,09–27,01; p = 0,04). Muut teemat (psykologiset ongelmat, autonomian tunne, somaattiset oireet tms.) eivät liittyneet seuranta-ajan itsetuhoisuuteen.

Samassa materiaalissa Wiktorsson ja työtoverit «Wiktorsson S, Runeson B, Skoog I ym. Attempted sui...»7 kartoittivat myös indeksiyritykseen johtaneita syitä ja totesivat että erityisesti 70–79-vuotiaat vakavasti somaattisesti sairaat kertoivat itsemurhayrityksen syyksi psykologisen kivun useammin kuin sellaiset itsemurhaa yrittäneet joilla ei ollut vaikeaa somaattista sairautta (84 vs. 48 %; p = 0,013). 80-vuotilailla tai sitä vanhemmilla ei vastaavaa eroa ollut todettavissa.

Muita merkittäviä itsemurhayritykseen liittyneitä tekijöitä olivat yksinasuminen (OR 1,90; 95 % Iuottamusväli 1,16–3,11), aiempi psykiatrinen hoitohistoria (12,31; 95 % Iuottamusväli 6,80–22,30) ja aiempi itsemurhayritys (OR 19,46; 95 % Iuottamusväli 8,10–46,73) «Wiktorsson S, Berg AI, Wilhelmson K ym. Assessing ...»6. Alentunut riski liittyi parisuhteessa olemiseen (OR 0,51; 95 % Iuottamusväli 0,31–0,84) ja korkeampaan koulutukseen (OR 0,56; 95 % Iuottamusväli 0,35–0,88). Dementia ei liittynyt itsemurhayritykseen, sen sijaan vakavalla masennustilalla (OR 47,4; 95 % Iuottamusväli 19,1–117,7) ja sitä lievemmällä masennuksella (OR 2,6; 95 % Iuottamusväli 1,5–4,7) oli merkittävä yhteys «Wiktorsson S, Runeson B, Skoog I ym. Attempted sui...»7.

Alkoholiriippuvuus tai haitallinen käyttö (AUD) oli todettavissa itsemurhaa yrittäneillä 26 %:lla ja verrokeilla 4 %:lla (OR 10,5; 95 % Iuottamusväli 4,9–22,5). Yli puolet AUD-diagnoosin saaneista oli yrittänyt aiemmin itsemurhaa, vastaava luku ei AUD-diagnoosin saaneilla oli 1/3 «Morin J, Wiktorsson S, Marlow T ym. Alcohol use di...»8.

Tutkijoiden mukaan sosiaaliset ongelmat itsemurhaa yrittäneillä liittyvät korkeampaan uusintayrityksen riskiin. Indeksiyrityksen syynä psykologinen kipu voi olla ikäriippuvainen tekijä. Tutkijoiden mukaan indeksiyrityksen riskitekijät (ml. depressio ja AUD) olivat hyvin samanlaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa itsemurhaan päätyneillä iäkkäillä todetut riskitekijät.

Systemoidussa katsauksessaan Szucs ja työtoverit «Szücs A, Szanto K, Aubry JM ym. Personality and Su...»9 tarkastelivat persoonallisuushäiriöiden vaikutuksia itsemurhien ja itsetuhoajatusten määriin. Tietohaku tuotti 31 julkaisua, jotka oli julkaistu vuosien 1976 ja 2016 välillä. Itsemurha, itsemurhayritys tai itsetuhoajatuksien määrä ja niiden yhteys persoonallisuushäiriöihin oli ensisijainen tutkimuskohde 18 julkaisuissa, 13 tutkimuksessa tutkimuksen pääkohde oli muu persoonallisuushäiriöihin liittyvä tekijä. 9 tutkimuksessa oli verrokkiryhmä, joka koostui psykiatrisista potilaista, jotka eivät olleet itsemurhavaarassa. 17 tutkimusta raportoi persoonallisuushäiriödiagnoosit, 14 tutkimusta kartoitti dimensionaalisia persoonallisuuspiirteitä. Tutkimukseen mukaan tulleiden potilaiden alaikäraja vaihteli 55–75 vuoteen, mediaani oli 70 vuotta. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 12 024 henkilöä, tutkimusten osallistujamäärä vaihteli 23–1 970.

Tutkimuksissa todettiin yhteys pakko-oireisen ja estyneen persoonallisuuden ja itsemurhan välillä, mutta löydös ilmeni tutkimuksista joissa depression esiintyvyyttä ei kontrolloitu. Itsetuhoajatusten ja persoonallisuushäiriöiden välinen yhteys todettiin kaikkien persoonallisuushäiriöiden paitsi histrionisen persoonallisuuden osalta. Tutkimus ei ole meta-analyysi, joka laskisi riskisuhteita eri häiriöihin liittyvään itsetuhoisuuteen.

Meta-analyysissaan Chang ja työtoverit tarkastelivat «Chang Q, Chan CH, Yip PSF. A meta-analytic review ...»10 sosiaalisten tekijöiden ja itsetuhoajatusten välistä yhteyttä . Meta-analyysi perustui 31 vuosien 2000 ja 2016 välillä julkaistuun tutkimukseen, joissa oli yhteensä 203 152 iältään 50-vuotiasta tai sitä vanhempaa osallistujaa. Tutkimuksista 24 oli väestötutkimuksia ja 7 kliinisiä tutkimuksia, 26 tutkimusta oli poikkileikkaustutkimuksia ja 5 kpl. pitkittäistutkimuksia. Sosiaalisia suhteita kartoitettiin strukturoiduilla mittareilla 12 tutkimuksessa, funktionaalisilla 6 ja 13 käytti em. mittareiden yhdistelmää. Tutkimukset oli tehty muun muassa Kiinassa, Taiwanissa, Etelä-Koreassa, Japanissa, Kanadassa, Meksikossa, Yhdysvalloissa, Irlannissa, Uudessa Seelannissa, Nigeriassa ja eurooppalaisena monikeskustutkimuksena useassa Euroopan maassa.

Ristiriitaiset sosiaaliset suhteet lisäsivät itsetuhoajatusten määrää (OR 1,57; 95 % Iuottamusväli 1,40–1,76). Vanhusten kaltoinkohtelu oli merkittävin itsetuhoajatuksia lisäävä tekijä (OR 2,31; 95 % Iuottamusväli 1,81–2,94), seuraavaksi merkittävimmät olivat koettu yksinäisyys (OR 2,24; 95 % Iuottamusväli 1,73–2,90) ja huono sosiaalinen tuki (OR 1,59; 95 % Iuottamusväli 1,37–1,83). Tuloksiin vaikuttivat tutkittavan alueen tulotaso, tutkimuksen tyyppi sekä käytetyt mittausmenetelmät.

Tutkijoiden mukaan sosiaalisilla suhteilla on merkitystä itsetuhoajatusten yleisyyden kannalta ja sosiaalisten suhteiden vahvistaminen voisi vähentää niitä.

Kommentti: Eri somaattiset sairaudet ja varsinkin usean eri somaattisen sairauden samanaikainen esiintyminen, psykiatriset häiriöt ja vaikutuksiltaan kielteiset psykososiaaliset tekijät ovat merkittäviä itsemurhariskiä lisääviä tekijöitä myös vanhuksilla.

Kirjallisuutta

  1. Fässberg MM, Cheung G, Canetto SS ym. A systematic review of physical illness, functional disability, and suicidal behaviour among older adults. Aging Ment Health 2016;20:166-94 «PMID: 26381843»PubMed
  2. Juurlink DN, Herrmann N, Szalai JP ym. Medical illness and the risk of suicide in the elderly. Arch Intern Med 2004;164:1179-84 «PMID: 15197042»PubMed
  3. Koponen HJ, Viilo K, Hakko H ym. Rates and previous disease history in old age suicide. Int J Geriatr Psychiatry 2007;22:38-46 «PMID: 16977679»PubMed
  4. Erlangsen A, Stenager E, Conwell Y. Physical diseases as predictors of suicide in older adults: a nationwide, register-based cohort study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2015;50:1427-39 «PMID: 25835959»PubMed
  5. Van Orden KA, Wiktorsson S, Duberstein P ym. Reasons for attempted suicide in later life. Am J Geriatr Psychiatry 2015;23:536-44 «PMID: 25158916»PubMed
  6. Wiktorsson S, Berg AI, Wilhelmson K ym. Assessing the role of physical illness in young old and older old suicide attempters. Int J Geriatr Psychiatry 2016;31:771-4 «PMID: 26560405»PubMed
  7. Wiktorsson S, Runeson B, Skoog I ym. Attempted suicide in the elderly: characteristics of suicide attempters 70 years and older and a general population comparison group. Am J Geriatr Psychiatry 2010;18:57-67 «PMID: 20094019»PubMed
  8. Morin J, Wiktorsson S, Marlow T ym. Alcohol use disorder in elderly suicide attempters: a comparison study. Am J Geriatr Psychiatry 2013;21:196-203 «PMID: 23343493»PubMed
  9. Szücs A, Szanto K, Aubry JM ym. Personality and Suicidal Behavior in Old Age: A Systematic Literature Review. Front Psychiatry 2018;9:128 «PMID: 29867594»PubMed
  10. Chang Q, Chan CH, Yip PSF. A meta-analytic review on social relationships and suicidal ideation among older adults. Soc Sci Med 2017;191:65-76 «PMID: 28910599»PubMed