Takaisin Tulosta

Vertaistuki kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä

Lisätietoa aiheesta
Minna Sadeniemi
11.2.2021

Yhteenveto katsauksesta: tutkimuksia, joissa olisi tutkittu vertaistuen tehokkuutta nimenomaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, ei juuri ole.

Chinmanin katsauksessa «Chinman M, George P, Dougherty RH ym. Peer support...»1 arvioitiin vertaistuen näytön astetta ja tehoa vakavien mielenterveyden häiriöiden ja komorbidien mielenterveyden häiriöiden ja päihteiden käyttöhäiriöiden hoidossa. Katsauksessa ei eritelty tuloksia mielialahäiriöiden, psykoosisairauksien ja muiden häiriöiden osalta. Katsaukseen otettiin sekä satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia että kvasi-eksperimentaalisia, korrelationaalisia ja deskriptiivisiä tutkimuksia.

Yhteenvedossa todetaan, että kokemusasiantuntijan lisäämisellä tavanomaisiin palveluihin tai kokemusasiantuntijan ohjaamilla strukturoiduilla interventioilla on havaittu positiivisia vaikutuksia vähentyneeseen sairaalahoidon käyttöön, lisääntyneeseen toiveikkuuteen ja itsekoettuun toipumiseen. Näyttö on kuitenkin osin ristiriitaista. Johtopäätösten vetäminen kaksisuuntaisen mielialahäiriön osalta ei ole mahdollista, sillä esimerkiksi niissä satunnaistetuissa tutkimuksissa, joissa tuloksena oli sairaalahoidon väheneminen, oli psykoosisairauksia 60–69 %:lla, eikä kaksisuuntaisen mielialahäiriön osalta ollut ilmoitettu, miten paljon heitä oli mukana. Toiveikkuuden ja itsearvioidun toipumisen osalta Cook ym. tutkimukset on esitelty alla «Cook JA, Copeland ME, Floyd CB ym. A randomized co...»2, «Cook JA, Copeland ME, Jonikas JA ym. Results of a ...»3, «Cook JA, Steigman P, Pickett S ym. Randomized cont...»4.

Cook ym. satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksissa «Cook JA, Copeland ME, Floyd CB ym. A randomized co...»2 tutkittiin koulutetun vertaisohjaajan vetämän Wellness Recovery Action Planning intervention (WRAP) tehoa masennuksen ja ahdistuksen lievittämisessä ja itsehavaitussa toipumisessa vakavasta mielenterveyden häiriöstä kärsivillä avohoitopotilailla. 519 potilasta otettiin tutkimukseen, heistä 38 % (n = 188) sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, 22 % skitsofreniaa/skitsoaffektiivista häiriötä ja 25 % masennusta. Tuloksia ei raportoitu erikseen eri diagnoosiryhmissä. Interventio koostui 8 viikoittaisesta koulutetun vertaisohjaajan ohjaamasta, 2,5 tunnin mittaisesta WRAP-sessiosta, jotka toteutettiin 5–12 osallistujan ryhmissä.

WRAP sisältää psykoedukaatiota terveellisistä elämäntavoista (muun muassa uni, liikunta, ruokavalio) ja lääkitykseen sitoutumisesta, esioiretyöskentelyä, kriisien hallinnan taitojen opettamista, sosiaalisen tuen hakemiseen kannustamista, rentoutusharjoituksia ja negatiivisten tunteiden käsittelytaitoja. WRAP:issa hyödynnetään vertaiskokemuksia.

Kontrolliryhmänä oli jonotuslista eli käytännössä TAU. Osallistujat haastateltiin puhelimitse perustasolla sekä 2 ja 8 kuukauden kohdalla. Haastattelijat olivat sokkoja allokaation suhteen. Tulosmuuttujana oli masennus- ja ahdistusoireiden väheneminen Brief Symptom Inventory -itsearviointi-asteikolla (BSI), ja itsearvioitu toipuminen Recovery Assesment Scale itsearviointi-asteikolla (RAS).

WRAP-ryhmäläisillä oli merkitsevästi suurempi alenema BSI:n masennus- ja ahdistuspisteissä tutkimuksen aikana kuin kontrolliryhmällä, ja RAS-pisteissä taas merkitsevästi suurempi nousu. WRAP-sessioihin osallistumisaktiviteetti oli yhteydessä suurempaan hyötyyn mitattuna BSI- ja RAS-pisteillä.

Cook ym. «Cook JA, Copeland ME, Jonikas JA ym. Results of a ...»3 samassa tutkimuksessa kuin «Chinman M, George P, Dougherty RH ym. Peer support...»1 tutkittiin WRAP:in tehoa Brief Symptom Inventory -asteikolla (BSI) mitattuun oireilun vaikeuteen (BSI global Symptom Severity ja Positive Symptom Total). Toissijaisena muuttujana oli toiveikkuus Hope Scale -mittarilla (HS) ja elämänlaatu WHOQOL-BREF-mittarilla.

WRAP-ryhmäläisillä tapahtui merkitsevästi suurempi vähenemä BSI:ssä (odds suhde 0,95, 95 % luottamusväli 0,91–0,98) ja paraneminen toiveikkuudessa (odds suhde 1,49, 95 % luottamusväli 1,32–1,65). Elämänlaadun osalta tapahtui kohenemista uusien taitojen ja tiedon hankkimisen mahdollisuuksissa, vapaa-ajassa ja turvallisuuden ja vapauden kokemuksessa. Tässäkään ei kaksisuuntaisen mielialahäiriön osalta tuloksia raportoitu erikseen.

Cook ym. satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Cook JA, Steigman P, Pickett S ym. Randomized cont...»4 tutkittiin koulutetun vertaisohjaajan vetämän Building Recovery of Individual Dreams and Goals through Education and Support -ohjelman (BRIDGES) tehoa vakavasta mielenterveyden häiriöstä kärsivien avohoitopotilaiden itsehavaittuun toipumiseen Recovery Assessment Scale asteikolla (RAS) ja toissijaisena muuttujana toiveikkuuteen State Hope Scale -asteikolla (SHS). Kontrolliryhmänä oli odotuslista. Tutkimuksen osallistujista 40 % (n = 169/428) sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, 29 % skitsofreniaa/skitsoaffektiivista häiriötä ja 18 % masennusta. Tuloksia ei raportoitu erikseen eri diagnoosiryhmissä.

BRIDGES-kurssi koostui koulutetun vertaisohjaajan ohjaamasta 8 viikoittaisesta 2,5 tunnin ryhmäsessiosta, joissa oli 4–13 osallistujaa ja sisälsi tietoa toipumisen periaatteista ja vaiheista, ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitojen opetusta, tietoa psykiatrisista lääkkeistä ja aivobiologiasta, diagnooseista ja hoidoista, relapsin ehkäisystä ja coping-keinoista. Mittauspisteet olivat ennen interventiota ja 6 viikkoa sekä 6 kuukautta intervention jälkeen.

Interventioryhmäläisillä RAS-pisteet paranivat intervention aikana merkitsevästi enemmän kuin kontrolliryhmässä, ja 6 kuukauden seurannassa tutkimusryhmän RAS-pisteet edelleen paranivat, kun taas kontrolliryhmän heikkenivät. SHS-pisteet paranivat interventioryhmässä, kun taas kontrolliryhmässä ne eivät parantuneet. SHS:n kokonaispisteissä ero ryhmien välillä ei ollut merkitsevä, mutta toimijuusosapisteiden osalta merkitsevä ero havaittiin. Masentuneilla BRIDGES-ohjelman hyöty oli vähäisempi, mutta ero kontrolliryhmään oli merkitsevä masentuneillakin.

Kellyn poikkileikkaustutkimuksessa «Kelly JF, Hoffman L, Vilsaint C ym. Peer support f...»5 verrattiin yksilöitä, jotka osallistuivat (n = 202) tai eivät osallistuneet (n = 105) mielialahäiriöpotilaiden vertaistukijärjestön (Depression and Bipolar Support Alliance, DBSA) toimintaan. Tulosmuuttujina olivat demograafiset ja kliiniset ominaisuudet, terveyspalveluiden käyttö ja oireilu, toimintakyky, elämänlaatu ja psykologinen hyvinvointi. DBSA:n ryhmissä kävijöistä suurempi osa oli miehiä, valkoihoisia, kuuluivat useammin uskonnolliseen ryhmään (katolisia), useammilla oli tyypin 1 kaksisuuntainen mielialahäiriö (29,2 vs. 13,3 %), ja heillä enemmän terveyspalveluiden käyttöä elämänaikaisesti ja edeltävän 90 päivän aikana.

Elämänlaadussa tai psykologisessa hyvinvoinnissa ei ollut ryhmien välisiä eroja, mutta DBSA-ryhmän sisällä suurempi osallistumistiheys DBSA-tapaamisiin oli yhteydessä parempaan elämänlaatuun, hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Depressiopotilaita oli 35,1 % DBSA-ryhmiin osallistuneista ja 45,7 % niistä, jotka eivät osallistuneet DBSA-ryhmiin. Kyseessä oli poikkileikkaustutkimus, eikä tuloksia raportoitu diagnoosikohtaisesti. Siten näyttö jäi heikoksi.

Lloyd-Evansin ym. systemaattisessa katsauksessa «Lloyd-Evans B, Mayo-Wilson E, Harrison B ym. A sys...»6 ja meta-analyysissä arvioitiin vertaistuen tehoa vaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Tutkimuksessa ei eritelty tuloksia diagnoosikohtaisesti, vaan mukana oli skitsofrenia- ja mielialahäiriöspektrin häiriöistä kärsiviä. Useimmissa mukaan otetuista julkaisuista oli seka-aineisto mitä diagnooseihin tulee. Tämän yhteenvedon artikkeleista tutkimukset «Cook JA, Copeland ME, Jonikas JA ym. Results of a ...»3, «Cook JA, Steigman P, Pickett S ym. Randomized cont...»4 ja «Proudfoot J, Parker G, Manicavasagar V ym. Effects...»8, «Rivera JJ, Sullivan AM, Valenti SS. Adding consume...»9, «Simon GE, Ludman EJ, Goodale LC ym. An online reco...»10 olivat mukana tässä meta-analyysissä.

Meta-analyysin johtopäätös oli, että näyttöä vertaistuen hyödystä vakavien mielenterveyden häiriöiden hoidossa ei ole, eikä tutkimusnäyttö tue vertaistukihoitojen mukaan ottamista mielenterveyspalveluita rakennettaessa.

Mahlken satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Mahlke CI, Priebe S, Heumann K ym. Effectiveness o...»7 verrattiin yksilöllistä vertaistukea tavanomaiseen hoitoon vakavista mielenterveyden häiriöstä kärsivillä. Tutkimukseen osallistuneista 216 potilaasta 15 %:lla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, eikä tuloksia raportoitu erikseen. Ensisijaisena tulosmuuttujana oli minäpystyvyys, mitattuna General Self-Efficacy Scale -asteikolla. Toissijaisina tulosmuuttujina oli elämänlaatu, sosiaalinen toimintakyky ja sairaalahoitoon joutuminen.

6 kuukauden seurannassa interventioryhmällä oli merkitsevästi parempi minäpystyvyys kuin kontrolliryhmällä, toissijaisissa muuttujissa ryhmät eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan.

Proudfootin tutkimuksessa «Proudfoot J, Parker G, Manicavasagar V ym. Effects...»8 vertaistuen lisääminen nettiterapiaan paransi adherenssia, mutta ei kliinisiä muuttujia.

Riveran satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Rivera JJ, Sullivan AM, Valenti SS. Adding consume...»9 verrattiin vertaistuellista case management -tyyppistä hoitoa pelkkään case management -hoitoon ja standardihoitoon. Tutkimuksen osallistujista 26 % (n = 53/203) oli kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia, loput olivat psykoosi- ja depressiopotilaita. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön osalta tuloksia ei raportoitu erikseen.

Ryhmät eivät eronneet toisistaan oireilun vähenemisen, tyytyväisyyden, elämänlaadun paranemisen tai sosiaalisen verkostoitumisen muutoksen suhteen.

Simonin tutkimuksessa «Simon GE, Ludman EJ, Goodale LC ym. An online reco...»10 nettiterapian käyttö oli aktiivisempaa niillä, jotka saivat vertaistukea. Kliinisiä muuttujia ei ollut.

Kirjallisuutta

  1. Chinman M, George P, Dougherty RH ym. Peer support services for individuals with serious mental illnesses: assessing the evidence. Psychiatr Serv 2014;65:429-41 «PMID: 24549400»PubMed
  2. Cook JA, Copeland ME, Floyd CB ym. A randomized controlled trial of effects of Wellness Recovery Action Planning on depression, anxiety, and recovery. Psychiatr Serv 2012;63:541-7 «PMID: 22508435»PubMed
  3. Cook JA, Copeland ME, Jonikas JA ym. Results of a randomized controlled trial of mental illness self-management using Wellness Recovery Action Planning. Schizophr Bull 2012;38:881-91 «PMID: 21402724»PubMed
  4. Cook JA, Steigman P, Pickett S ym. Randomized controlled trial of peer-led recovery education using Building Recovery of Individual Dreams and Goals through Education and Support (BRIDGES). Schizophr Res 2012;136:36-42 «PMID: 22130108»PubMed
  5. Kelly JF, Hoffman L, Vilsaint C ym. Peer support for mood disorder: Characteristics and benefits from attending the Depression and Bipolar Support Alliance mutual-help organization. J Affect Disord 2019;255:127-135 «PMID: 31150942»PubMed
  6. Lloyd-Evans B, Mayo-Wilson E, Harrison B ym. A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials of peer support for people with severe mental illness. BMC Psychiatry 2014;14:39 «PMID: 24528545»PubMed
  7. Mahlke CI, Priebe S, Heumann K ym. Effectiveness of one-to-one peer support for patients with severe mental illness - a randomised controlled trial. Eur Psychiatry 2017;42:103-110 «PMID: 28364685»PubMed
  8. Proudfoot J, Parker G, Manicavasagar V ym. Effects of adjunctive peer support on perceptions of illness control and understanding in an online psychoeducation program for bipolar disorder: a randomised controlled trial. J Affect Disord 2012;142:98-105 «PMID: 22858215»PubMed
  9. Rivera JJ, Sullivan AM, Valenti SS. Adding consumer-providers to intensive case management: does it improve outcome? Psychiatr Serv 2007;58:802-9 «PMID: 17535940»PubMed
  10. Simon GE, Ludman EJ, Goodale LC ym. An online recovery plan program: can peer coaching increase participation? Psychiatr Serv 2011;62:666-9 «PMID: 21632737»PubMed