Takaisin Tulosta

Lisätietoa psykososiaalisista interventioista kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä

Lisätietoa aiheesta
Minna Sadeniemi
11.2.2021

Systemaattiseen katsaukseen ja verkosto-meta-analyysiin otettiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa vertailtiin psykoterapiaa lääkehoidon liitännäishoitona toiseen psykoterapiamuotoon lääkehoidon liitännäishoitona tai tavanomaiseen hoitoon lääkehoidon liitännäishoitona. Haku tehtiin tietokannoista: MEDLINE; PsyhInfo, Cochrane Library of Systematic Reviews, ClinicalTrials.gov, EU Clinical Trials Register, ISRCTN RegisterY, World Health Organization International Clinical Trials Registry ja Australian New Zealand Clinical Trial Registry, aikahaarukka oli rekisterin alusta 1.6.2019 asti «Miklowitz DJ, Efthimiou O, Furukawa TA ym. Adjunct...»1.

Tutkimukseen otettiin tutkimukset, joissa satunnaistettu kontrolloitu tutkimusasetelma, jossa tulosmuuttujana oli mielialaoireiden lievittyminen tai oirejaksojen uusiutumisen ehkäiseminen, ja joissa potilaat saivat standardoidun kliinisen käytännön mukaista lääkehoitoa psykoterapian lisäksi. Kvasi-satunnaistetut tutkimusasetelmat ja asetelmat missä psykoterapia oli yhtenä elementtinä monitekijäisessä hoito-ohjelmassa suljettiin pois tutkimuksesta. Kaksi riippumatonta arvioitsijaa valitsi tutkimukset ja poimi tutkimuksista tulokset ja tuloksia mahdollisesti modifioivat tekijät (ikä, sukupuoli, kaksisuuntaisen mielialahäiriön alatyyppi, arvioitsijoiden sokkoutus, julkaisuvuosi). Cochrane työkalua käytettiin harhan arvioimiseksi.

Sisäänottokriteerit: Tutkimukseen otettiin tutkimukset, joissa osallistujat olivat avohoito- tai sairaalapotilaita, iältään vähintään 12 vuotta, molempia sukupuolia, ensisijaisena diagnoosinaan tyyppi 1, tyyppi 2 tai määrittämätön kaksisuuntainen mielialahäiriö DSM-III, DSM-IIIR, DSM-IV, DSM-IV-TR, DSM-% tai ICD-10 mukaan. Potilailla sai olla mikä tahansa kliininen oirejakso tai komorbiditeetti satunnaistamisen ajankohtana. Psykososiaalisina interventioina oli yksilö-, ryhmä- tai perheinterventio, jossa oli henkilökohtainen kasvokkainen kontakti (internetin tai puhelimen välityksellä tapahtunut kontakti oli poissulkukriteerinä). Tutkimukset luokiteltiin kahden arvioitsijan mukaan: perinteiseen kognitiivisbehavioraaliseen terapiaan (KBT) (sisältäen kognitiivisen restrukturoinnin, käyttäytymisen aktivoinnin, ongelmanratkaisutekniikat, myös dialektisen käyttäytymisterapian elementtejä kuten tietoista läsnäoloa ja ahdingonsietotaitoja), interpersoonallisen sosiaalisten ryrmien terapiaan (IPSRT), perheinterventioihin (sisältäen Family-Focused Treatmentin eli FFT:n, multifamiliaaliset ryhmät ja yksinomaan omaisille annetut ryhmäinterventiot) ja funktionaaliseen remediaatioon. Terapioiden sisältö jaettiin 18 osatekijään. Kontrolli-interventioiksi laskettiin lyhyt psykoedukaatio, supportiivinen terapia ja TAU.

Ensisijaisena tulosmuuttujana oli niiden potilaiden osuus, jotka saivat uuden oirejakson (masennus, mania tai sekamuotoinen) ensimmäisen 12 kuukauden aikana satunnaistamisesta (tai tutkimuksen päättyessä, jos tutkimuksen seuranta-aika oli tätä lyhyempi). Toissijaisina muuttujina olivat masennus- ja maniaoireeet 12 kuukauden kohdalla (tai sitä lähinnä olevana ajankohtana). Binäärisiä tulosmuuttujia verrattiin odds suhteella (OR). Sikäli, kun oireiden vaikeusastetta oli mitattu erilaisilla asteikoilla, data yhdistettiin käyttämällä standardisoituja keskimääräisten erojen pisteitä (SMD).

Standardia parittaista meta-analyysiä käyttäen satunnaisten efektien mallia (random-effects model) käytettiin eri psykoterapiainterventioiden (KBT, IPSRT, perheinterventiot, standardi psykoedukaatio) ja kontrolli-interventioiden vertailuun sekä suoriin kahden eri terapiaintervention vertailuun (sikäli kuin vähintään kahdessa tutkimuksessa esiintyi samat 2 terapiainterventiota). Satunnaisefektion verkostometa-analyysiä (random-effect network meta-analysis) käytettiin koko verkostosta saatavien vaikutusten arvioimiseen. Primaarianalyyseihin relapseista otettiin vain ne osallistujat, jotka kävivät tutkmuksen loppuun asti. Sensitiivisyysanalyyseissä oletettiin, että tutkimuksesta pois pudonneet saivat relapsin. Jatkuvien oirepisteiden osalta ne tutkimukset, joissa ei oltu ilmoitettu tutkimuksesta pois pudonneiden osuutta, jätettiin pois. Sensitiivisyysanalyysissä imputoitiin tutkimuksen loppuun saattaneiden osuudeksi keskimääräinen muissa tutkimuksissa mukana pysyneiden osuus. Terapian osatekijöiden osalta tehtiin verkostometa-analyysi, jossa arvioitiin terapian osatekijöiden inkrementaalinen odds suhde iOR binaarisille muuttujille ja inkrementaalinen stardardoitu keskimääräinen ero iSMD jatkuville muuttujille. Epävarmuus ilmaistiin 95 % CrI;nä (credible intervals)

Ensimmäisessä tietohaussa 3 255 abstraktista tarkempaan arvioon pääsi 103 julkaistua artikkelia, joista 25 täyttivät inkluusiokriteerit. Toinen haku kapeammilla kriteereillä tuotti 1074 abstraktia joista 38 arvioitiin tarkemmin ja 14 täytti inkluusiokriteerit. Tutkimukseen otettiin yhteensä 39 artikkelia, joissa 36:ssa osallistujat olivat aikuisia ja 3 nuoria. Keskimääräinen osallistujien ikä oli 36,5 v, naisia oli 60,8 %. Harhan riski arvioitiin 17 tutkimuksessa matalaksi, kohtalaiseksi 19:ssä ja korkeaksi 3:ssa.

Kaikkiaan manualisoitua terapiaa saaneilla oli matalampi relapsiriski kuin kontrolliryhmässä (OR 0,56; 95 % lv 0,43–0,74). Ryhmämuotoinen tai perheille annettu psykoedukaatio oli tehokkaampaa kuin yksilöpsykoedukaatio (OR 0,12; 95 % lcv 0,02–0,94). Masennusoireisiin KBT oli tehokkaampaa kuin TAU (SMD -0,32: 95 % lv -0,64– -0,01). Pienemmällä varmuudella perheinterventiot (SMD -0,46; 95 % lv -1,01–0,08) ja IPSRT (SMD -0,46; 95 % lv -1,07–0,15) olivat tehokkaampia masennusoireisiin kuin TAU. Maniaoireiden osalta tulokset olivat epävarmempia, viitteitä oli siitä, että KBT (SMD -0,32; 95 % CI -0,65–0,01), psykoedukaatio (SMD -0,31; 95 % lv -0,70–0,08) ja perheinterventiot (SMD -0,35; 95 % lv -0,86–0,17) vähensivät maniaoireita.

Terapioiden osatekijöistä esioireiden monitorointiin kannustaminen yhdistyi matalampaan relapsiriskiin (iOR 0,22; 95 % lv 0,04–1,35). Masennusoireiden vähentämisessä taas kognitiivinen uudelleenmuotoilu (iSMD -1,26; 95 % lv CrI -2,1– -0,35), päivittäisten rytmien säännöllistämisellä (iSMD -0,78; 95 % CrI -1,28– -0,24) ja heikommalla varmuudella kommunikoinnin opettaminen (iSMD -0,84; 95 % CrI -1,81–0,23) olivat tehokkaimmat terapian osatekijät. Heikoin komponentin teho masennusoireisiin oli käyttäytymisen aktivaatio (iSMD 0,92; 95 % CrI 0,11–1,71). Maniaoireisiin eniten tehoa oli kognitiivisella uudelleenmuotoilulla (iSMD -1,00; 95 % CrI -2,15–0,16) ja päivittäisten rytmien säännöllistämisellä (iSMD -0,42; 95 % CrI -1,0– -0,28).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Miklowitz DJ, Efthimiou O, Furukawa TA ym. Adjunctive Psychotherapy for Bipolar Disorder: A Systematic Review and Component Network Meta-analysis. JAMA Psychiatry 2020;: «PMID: 33052390»PubMed