Somaattisten sairauksien tunnistaminen
Tanskalaisessa kansallisessa rekisteritutkimuksessa «Jensen LF, Pedersen AF, Andersen B ym. Non-partici...»1 tutkittiin kroonisia sairauksia sairastavien ja monisairaiden potilaiden osallistumista yleiseen ja maksuttomaan rintasyöpäseulontaan. Tutkimuksen väestöpohja oli 1,2 miljoonaa asukasta, joista noin 150 000 oli 50–69-vuotiaita naisia. Tutkimukseen otettiin mukaan naiset (n = 149 234), jotka kutsuttiin vuosina 2008–2009 ensimmäiseen rintasyöpäseulontaan. Näistä 78,9 % osallistui seulontaan. Monisairaus ja tietyt krooniset sairaudet huomioitiin 10 edeltävältä vuodelta ennen seulontaa. Monisairaus oli määritelty siten, että potilas sairasti samanaikaisesti 2 tai useampaa kroonista sairautta. Vaikea-asteinen monisairaus oli määritelty 3 tai useammaksi samanaikaiseksi sairaudeksi. Fyysinen ja psyykkinen monisairaus oli määritelty vähintään 1 fyysisen ja psyykkisen sairauden samanaikaisena ilmenemisenä.
Naisista, joilla ei ollut kroonista sairautta lainkaan, 20,3 % ei osallistunut seulontaan. Vastaava luku naisilla, joilla oli vähintään 1 krooninen sairaus, oli 28,6 %. Monisairailla (≥ 2 sairautta) oli yleisempää se, että ei osallistunut seulontaan 33,0 vs. 20,8 %. Monisairaus oli yhteydessä vähäisempään seulontaan osallistumiseen ilmoitettuna esiintyvyyksien suhteena (PR). Jos tutkittava sairasti 2 tai useampaa sairautta, PR oli 1,38 (95 % luottamusväli 1,29–1,49). Vaikeassa monisairastavuudessa (≥ 3 sairautta) PR oli 1,53 (95 % luottamusväli 1,23–1,90). Fyysisessä ja psyykkisessä monisairaudessa PR oli 1,54 (95 % luottamusväli 1,36–1,75).
Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että seulontaan osallistumattomuus oli vahvasti yhteydessä monisairauteen, minkä vuoksi monisairaita potilaita pitäisi kannustaa osallistumaan seulontoihin.
Kanadalaisessa tutkimuksessa «Lofters A, Guilcher S, Glazier RH ym. Screening fo...»2 selvitettiin kohdun kaulaosan syövän seulonnan toteutumista kansallisen itseraportointiin perustuvan terveystutkimuksen (the Canadian Community Health Survey) aineistoista vuosilta 2005 ja 2007/08. Aineistoissa oli tiedot terveydentilasta, terveyspalveluiden käytöstä ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimukseen otettiin mukaan 21–69-vuotiaat naiset. Maksukoodeista tunnistettiin syöpäseulonnassa käyneet. Monisairaus oli määritelty vähintään 2 krooniseksi sairaudeksi, jotka esiintyivät yhdellä potilaalla. Vammaisuus oli määritelty rajoittuneeksi selviytymiseksi päivittäisistä toimista terveydentilan takia. Krooniset sairaudet olivat potilaiden itsensä ilmoittamia. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 22 824 naista, joista 7 600 ilmoitti jonkin asteisesta vammaisuudesta. Naiset, jotka ilmoittivat vammaisuudesta, olivat vanhempia, pienituloisempia ja heillä oli enemmän kroonisia sairauksia. Näistä 36,2 %:lla oli vähintään 2 sairautta (monisairaus), mikä oli 4 kertaa korkeampi kuin naisilla, jotka eivät ilmoittaneet vammaisuudesta (8,4 %:lla).
Naisilla, joilla ei ollut vammaisuutta tai kroonisia sairauksia, seulonnat toteutuivat asianmukaisemmin kuin niillä, joilla oli 2 tai useampi krooninen sairaus (64,5 vs. 39,8 %). Naisilla, joilla oli vaikea-asteisempi vammaisuus, seulonta jäi todennäköisemmin toteutumatta.
Tutkijoiden johtopäätöksenä oli, että monisairailla kohdun kaulaosan syövän seulonta ei toteudu asianmukaisesti huolimatta muita runsaammasta terveyspalveluiden käytöstä. Tämä voi johtua muun muassa siitä, että terveyspalveluissa kiinnitetään huomiota akuutteihin ongelmiin. Heikompi osallistuminen seulontoihin tulisi huomioida pyrkimyksissä parantaa syöpäseulontojen toteutumista.
Masennuksen tunnistaminen
Skotlantilaisessa tutkimuksessa «Jani BD, Purves D, Barry S ym. Challenges and impl...»3 selvitettiin depression seulonnan toteutumista vuosina 2008–2009 osana terveysviranomaisten valvomaa kroonisten sairauksien hoito-ohjelmaa "Local Enhanced Services" (LES). Tutkimuksen väestöpohja oli noin 1,8 miljoonaa ihmistä. Perusterveydenhuollon lääkäreille maksettiin vuosittain tehtävästä kokonaisvaltaisen arvioinnin tekemisestä potilaille, jotka potilasrekisteritietojen mukaan sairastivat koronaaritautia, diabetesta tai aivohalvausta. Arviointi sisälsi depression seulonnan Hospital Anxiety and Depression Score -mittarin osa-asteikolla (HADS-D). Arvioinnin toteuttivat käytännössä sairaanhoitajat. Potilaat, joilla oli jo todettu depressio, ei otettu mukaan arvioon. Potilaita, joilla oli ainakin 1 edellä mainituista sairauksista, oli kaikkiaan 125 143, 2 sairautta sairastavia oli 18 765 ja 3 sairautta sairastavia 1 918. Potilaita, joilla oli jo todettu depressio, oli kaikkiaan 10 670 (8,5 %), ja heitä ei seulottu. HADS-D toteutui ainoastaan 35 537 (31,1 %) potilaalla eli suurimmalla osalla (68,9 %) depression seulonta ei toteutunut lainkaan. Monisairaista potilaista seulonta toteutui 39 %:lla (2 sairautta) ja 40 %:lla (3 sairautta). Monisairaista seulotuista potilaista 2 sairautta sairastavista 24 %:lla oli positiivinen tulos (HADS ≥ 8) ja 3 sairautta sairastavista 26 %:lla, mikä oli suurempi kuin 1 sairautta sairastavilla (17–21 %).
Keskeisinä johtopäätöksinä oli, että depression seulonta ei toteudu riittävästi monisairailla sekä se, että monisairaista potilaista noin ¼:lla oli positiivinen, masennukseen viittaava tulos. Tutkijat totesivat depression seulonnan vaikeaksi toteuttaa systemaattisesti, joten siksi olisi tarvetta yksinkertaisimmille seulontamenetelmille. Tutkijat arvioivat seulontojen kohdentamisen multimorbideille olevan mahdollisesti tehokkaampaa, mutta niiden kliinisestä hyödystä ei ole näyttöä.