Istukkakasvutekijä (placental growth factor, PlGF) ja verisuoniendoteelikasvutekijän liukoinen reseptori-1 (soluble fms-like tyrosine kinase-1, sFlt-1) kuuluvat verisuonten endoteelin kasvutekijä (vascular endothelial growth factor, VEGF) -perheeseen.
PlGF on pääosin istukan villusten trofoblasti-solujen tuottama kasvutekijä, jota erittyy pienessä määrin myös useista muista kudoksista, muun muassa sydämestä, keuhkoista ja rasvakudoksesta. PlGF:n vaikutus on verisuonikasvua edistävä, ja sitä tuotetaan erityisesti kudoksen patologisessa prosessissa, esim. hapenpuutteessa tai inflammaatiossa.
sFlt-1 on PlGF:n ja muiden verisuonikasvua edistävien VEGF-perheen kasvutekijöiden liukoinen reseptori, joka estää kasvutekijöitä vaikuttamasta kohdekudokseen, muun muassa verisuonen endoteeliin. sFlt-1:n vaikutus on tämän vuoksi verisuonikasvua estävä, ja in vitro sekä hiirimalleissa sen on todettu aiheuttavan vasokonstriktiota ja endoteelin toimintahäiriötä, muun muassa permeabiliteetin lisääntymistä. sFlt-1:tä tuotetaan useissa eri solutyypeissä, muun muassa verisuonten endoteelisoluissa, monosyyteissä ja munuaistubulusten epiteelisoluissa. sFlt-1 erittyy raskausaikana useista istukan solutyypeistä, pääosin synsytiotrofoblastisoluista, ja se on mitattavissa verenkierrossa noin 6. raskausviikolta lähtien. Myös sFlt-1:n ekspressio ja eritys verenkiertoon lisääntyvät hapenpuutteessa «Hayes Ryan D, McCarthy FP, O'Donoghue K ym. Placen...»1.
Seerumin PlGF:n pitoisuuden on osoitettu olevan matalampi jo useita kuukausia ja sFlt-1-pitoisuuden korkeampi noin 5 viikkoa ennen oireiden alkua osalla pre-eklampsiaan sairastuvista verrattuna niihin, jotka eivät sairastu pre-eklampsiaan. Verisuonikasvutekijämuutosten on osoitettu liittyvän etenkin varhaiseen pre-eklampsiaan «Levine RJ, Maynard SE, Qian C ym. Circulating angi...»2.
Hypoteeseja vaikutusmekanismeista
Varhaisraskauden istukkanäytteissä ja in vitro on viitteitä, että istukan ja siihen äidin verta vievien spiraalivaltimoiden kehitys häiriintyvät jo 1. raskauskolmanneksen aikana osalla pre-eklampsiaan sairastuvista. Tämä saattaa liittyä istukan solujen matalampaan PlGF-ekspressioon, mutta prosessin tarkka etiologia on epäselvä. Pre-eklampsiaan sairastuneiden istukassa ns. invasoivien trofoblastien tunkeutuminen kohdun myometriumiin ja spiraalivaltimoiden kehittyminen ovat häiriintyneet; spiraalivaltimot ovat kapeampia, ja ne ovat alttiimpia vasokonstriktiolle, jolloin istukka on edelleen alttiimpi perfuusiohäiriöille.
Perfuusiohäiriö aiheuttaa istukan kudoksissa hapenpuutteen ja inflammatoristen tekijöiden, muun muassa sytokiinien ja verisuonikasvua estävien kasvutekijöiden mukaan lukien sFlt-1:n ekspression ja erityksen lisääntymisen istukassa ja vapautumisen äidin verenkiertoon, mikä edelleen vaikeuttaa istukan perfuusiohäiriötä.
Hiirimalleissa sFlt-1:n on todettu aiheuttavan verisuonten endoteelin toimintahäiriön ja kohde-elinvaurioita muun muassa munuaisiin ja tätä kautta pre-eklampsialle tyypillisiä oireita. Ihmisillä korkea sFlt-1 on liitetty vaikeampiin pre-eklampsian oireisiin «Burton GJ, Redman CW, Roberts JM ym. Pre-eclampsia...»3.
Kommentti: Huomattavaa on, että pre-eklampsia on oirekuvaltaan ja löydöksiltään hyvin heterogeeninen sairaus, jonka tarkkaa etiologiaa ei tunneta. Kaikkien tautimuotojen ei ole osoitettu noudattavan tässä kuvattua patofysiologista mekanismia.