Fysioterapiassa terapeuttisella harjoittelulla tarkoitetaan aktiivisten ja toiminnallisten menetelmien käyttöä potilaan toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden kaikilla osa-alueilla vaikuttamalla asiakkaan fyysisiin ominaisuuksiin ja kipuun sekä aktivoimalla hänen tietoista suhdettaan kuntoutumiseen.
Terapeuttisella harjoittelulla pyritään vaikuttamaan potilaan hengitys- ja verenkiertoelimistöön, lihasvoimaan, lihaskestävyyteen, nivelten liikkuvuuteen ja motorisiin taitoihin. Harjoittelun avulla voidaan lisätä myös kehon hallintaa ja potilaan käsitystä osaamisensa mahdollisuuksista ja rajoista.
Terapeuttisen harjoittelun suunnittelun taustalla tulee huomioida potilaan kokonaistilanne (potilaan tausta ja resurssit, yleinen terveystilanne sekä aiemmat traumat ja sairaudet), kliininen päättelyprosessi ja tutkiminen. Näiden perusteella asetetaan potilaan kanssa yhdessä tavoitteet ja päädytään potilaalle sopiviin harjoittelun progressioihin ja hoitointerventioihin. Myös potilaan yleisellä informaatiolla harjoittelun vaikutuksesta on tärkeä merkitys sen toteutuksen ja onnistumisen suhteen!
Fysioterapeutti ohjaa harjoittelua yksilöllisesti tai ryhmissä verbaalisesti, manuaalisesti tai visuaalisesti. Harjoittelussa voidaan käyttää apuna erilaisia laitteita ja välineitä (esim. lisäpainot, vastuskumit, kuntosalilaitteet ja liikkumisen ja kehon hallinnan apuvälineet).
Fysioterapeutin ohjaaman terapeuttisen harjoittelun tulee olla säännöllistä, eli potilaan sitoutuminen on tärkeää. Terapeuttiseen harjoitteluun kuuluu myös harjoittelun spesifisyys, eli tulee huomioida eri lihasryhmät, lihastyötavat, liikelaajuudet ja -suunnat nivelen eri asennoissa (kohti laajempaa liikerataa ja pienemmästä kompressiosta suurempaan) ja liikenopeus (hitaasta liikkeestä kohti nopeampaa).
Terapeuttisen harjoittelun progression osalta fysioterapeutin tulee huomioida harjoittelun volyymi, frekvenssi ja intensiteetti. Jos potilaalla on liikepelkoa tai välttämiskäyttäytymistä, potilasta altistetaan asteittain kohti kivuliaampaa liikettä.