Jos lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen, hänellä on varhaiskasvatuslain mukaan oikeus saada yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Tuki on yksilöllistä ja oikea-aikaista, ja sen tulee olla lapsen tarpeiden mukaista. Oppimisympäristöön liittyvät ratkaisut ovat keskeisiä. Tuki järjestetään päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää tukeen liittyvistä vastuista ja toimintatavoista; monialaisesta yhteistyöstä ja työnjaosta ja yhteistyöstä huoltajien kanssa. Lapsella on oikeus saada erityisopettajan palveluja sekä tulkitsemis- ja avustamispalveluja ja apuvälineitä. Tuen tarpeen arviointi, tuen antaminen ja toimintakulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen on toimipaikan johtajan vastuulla, ja siihen osallistuu koko varhaiskasvatuksen henkilökunta koulutuksensa, työnkuvansa ja vastuidensa mukaan.
Tuen antamisesta tehdään hallintopäätös «Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. https...»1. Tuen eri muotoja käytetään kaikilla tuen tasoilla lapsen tuen tarpeen mukaisesti. Tukimuodot suunnitellaan pedagogisesti varhaiskasvatuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellen. Lapsen tuki sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hoidollisia tuen muotoja. Lapsi, jolla on autismikirjon häiriö tai autismikirjon piirteitä, tarvitsee selkeitä ja ennakoitavissa olevia toimintoja päivän aikana. Puhetta tukevat kommunikaatiomenetelmät, kuten viittomat, kuvat tai teknologiset ratkaisut, ovat usein tarpeellisia ja välttämättömiä. Toiminnan suunnittelu, havainnointi, dokumentointi ja arviointi ovat keskeisiä varhaiserityiskasvatuksen pedagogisia tuen muotoja «Pihlaja P, Viitala R. Varhaiserityiskasvatus. Jyvä...»2.
Pedagogista tukea lapsi saa yksilöllisiin tarpeisiinsa, jolloin struktuurin eli järjestelmällisyyden ja systemaattisuuden tulee näkyä tuen järjestämisessä ja tilojen ja toiminnan suunnittelussa. Erityispedagogiset menetelmät suunnitellaan, sovelletaan ja toteutetaan joko yhden lapsen, pienen ryhmän tai koko lapsiryhmän yhteisenä toimintana. Nämä kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lapsen kasvu- ja oppimisympäristö suunnitellaan esteettömäksi niin, etteivät lapsen aistit kuormitu.
Vuorovaikutus- ja kommunikointitaitojen laajentaminen ja kehittäminen ovat keskeisiä pedagogisen tuen muotoja varhaiserityiskasvatuksessa (www.papunet.net «https://papunet.net/tietoa/apuvalineet»1). Lapsen kommunikointialoitteiden ja eleiden, ilmeiden ja muiden non-verbaalisten viestien kuuleminen ja niihin vastaaminen takaa lapsen vuorovaikutustaitojen kehittymisen hänen luonnollisessa ympäristössään. Kaikkien lasten, myös niiden, joiden vuorovaikutustaidot tai muu oireilu viittaa autismikirjoon, tulee päästä osalliseksi vertaisryhmänsä toimintaan ja kokea näin yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Rakenteellinen tuki tarkoittaa muun muassa sitä, että varhaiskasvatuksen erityisopettajat ovat koulutettuja ja osaavia ja reagoivat sensitiivisesti lasten vuorovaikutus- ja leikkialoitteisiin. Muita rakenteellisen tuen muotoja ovat henkilöstön mitoitukseen, lapsiryhmän kokoon ja ryhmärakenteeseen liittyvät ratkaisut sekä erityisopettajan osa- tai kokoaikainen opetus ja konsultaatio. Hoidolliset tuen muodot liittyvät perushoitoon, hoivaan ja avustamiseen sekä pitkäaikaissairauksien hoitoon, lääkitykseen, ruokavalioon ja liikkumiseen liittyviin apuvälineisiin ja avustamiseen.
Pedagogisten, rakenteellisten ja hoidollisten tukitoimien tarvetta, vaikuttavuutta, riittävyyttä ja toteutumista arvioidaan varhaiserityiskasvatuksessa. Arvioinnin perusteella tehdään johtopäätökset ja niiden mukaiset toimenpiteet. Tuki edellyttää yhteistyötä lapsen ja hänen huoltajiensa kanssa. Lisäksi yhteistyö on tiivistä erityisasiantuntijoiden (esim. puhe-, toiminta-, fysio- ja musiikkiterapeuttien) ja heidän palveluidensa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa, jolloin myös sovitaan tuen toteuttamisen vastuut.
Leikki on kaikille lapsille luonnollinen tapa toimia, se on lapsen tapa olla ja havainnoida ympärillä olevia asioita ja tapahtumia «Tiede G, Walton KM. Meta-analysis of naturalistic ...»3. Kun lapsella on autismikirjon häiriö, hänen tapansa havainnoida ympäristöä saattaa olla totutusta poikkeavaa «Ketonen R, Kontu E, Lahtinen R, Pesonen H, Tuomi E...»4. Varhaiserityiskasvatuksen asiantuntijan tehtävänä on ideoida erilaisia mahdollisuuksia, jotta jokainen lapsi kehittyy omassa leikissään omien kiinnostuksen kohteidensa avulla. Leikkitaitojen harjoittelu alkaa esineiden ja leikkitavaroiden tutkimisesta. Tutkiminen on tavaroiden tunnustelua, haistamista, maistamista ja niin edelleen. Lapsi todennäköisesti tarvitsee sensitiivisen aikuisen tukea, jotta hän vähitellen oppii lelujen tarkoituksenmukaista käyttöä ja itselleen mielekästä toimintaa leikkitavaroiden kanssa. Lapsen toiminta lelujen kanssa voi olla hyvin kapea-alaista, ja tätä toimintaa on laajennettava, jotta lapsen leikki-ideat monipuolistuvat. Myös rinnakkain leikkiä lapsen tulee voida harjoitella tarvittaessa ensin aikuisen ja sen jälkeen toisten lasten kanssa. Näin lapsi pääsee mukaan yhteisleikkiin ikäistensä lasten kanssa ja saa kehitykselleen merkityksellisiä yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Leikin tukeminen tulee aloittaa heti, kun huomataan pieniäkin puutteita lapsen leikissä. Tähän varhaiserityskasvatuksen asiantuntijoilla on osaamista, ja heidän tuleekin konsultoida lapsen varhaiskasvatuksen muuta henkilöstöä.
Varhaiskasvatuksessa lapsella on luonnollinen mahdollisuus leikkiin, joka on erinomainen kasvuympäristö lapselle, jolla on puutteita sosiaalisissa taidoissa ja vuorovaikutustaidoissa. Lapsi saa tutkia ympäristöään ja luoda merkityksiä kokemuksistaan. Lapsi oppii jäljittelemään toisia, kun ensin hänen toimiaan sensitiivisesti jäljitellään. Lapsi saattaa tarvita paljon osaavan asiantuntijan apua, jotta hän alkaa luoda merkityksiä omalle leikilleen. Leikki kehittyy ja saa erilaisia muotoja, kun lapsen kokemukset lisääntyvät. Tähän lapsi, jolla on autismikirjon häiriö, tarvitsee osaavan asiantuntijan tukea. Asiantuntijan on oltava tietoinen leikin luonnollisesta kehityksestä ja kyettävä antamaan lapselle vihjeitä ja leikki-ideoita, jotta lapsi saa kokemuksen toisten toiminnan jäljittelystä, oppii luomaan uutta ja myös vaihtamaan näkökulmaa. Leikin tulee aina tuottaa lapselle mielihyvää. Näin leikistä itsestä syntyy merkityksellistä toimintaa lapselle. Kuvittelun taidon (mielikuvituksen) kehittäminen tulee asettaa keskeiseksi tavoitteeksi leikissä. Mielikuvitus mahdollistaa sen, että lapsi voi kokeilla leikkiessään erilaisia ideoita ja myös sellaisia rooleja, joita hän muuten ei voi toteuttaa. Leikkiessä on turvallista kokeilla uutta, erehtyä ja yrittää uudelleen. Tarinat, sadut, improvisaatio, draama, laululeikit, lorut, spontaani ilmaisu ja vauhdikkaat peuhuleikit sekä yhteinen hassuttelu ovat tärkeitä jokaisen lapsen kasvun elementtejä. Myös intensiivinen, keskittynyt asioiden ja esineiden tutkiminen ja omaan kiinnostuksen kohteeseen uppoutuminen on tärkeä osa leikkiä, johon lapselle tulee järjestää aikaa varhaiserityiskasvatuksessa.
Toiminnan suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus ovat varhaiserityiskasvatuksen kulmakiviä. Erityisesti silloin, jos lapsella on autismikirjon häiriö, leikkitoiminnalle ja erityisesti omatoimisuustaitojen harjoittelulle varhaiserityskasvatuksessa asetetaan tavoitteet. Leikkitilanteet strukturoidaan, ja strukturointia tuetaan lapselle sopivalla kommunikointia tukevalla tavalla, esimerkiksi valokuvin, kuvin tai piirtämällä. Asiantuntijan, tarvittaessa varhaiskasvatuksen erityisopettajan, fyysinen ja psyykkinen läsnäolo sekä leikin ohjaaminen ja leikissä mukana oleminen ovat leikin tuen muotoja. Lapsen leikkiä myös havainnoidaan ja dokumentoidaan, ja näin saadaan ymmärrystä lapsen ajattelusta, kiinnostuksen kohteista, tunteista ja kokemuksista. Jotta leikistä on lapsen kehitykselle hyötyä, oppimisympäristön tulee olla joustava ja rauhallinen ja sopivien leikkivälineiden ja materiaalien tulee olla lapsen saatavilla.
Erityispedagogisista menetelmistä sekä perusopetukseen että varhaiskasvatukseen on kaksi laajaa suomen kielellä julkaistua kirjallisuuskatsausta: «Talja E, Iisakkal R. Tutkimusperustaiset opetusmen...»5,(www «https://blogs.uef.fi/tuvet-materiaalipankki/wp-content/uploads/sites/107/2020/11/tuvetraportti_osa1_web.pdf»2) ja «Talja E, Iisakkal R. Tutkimusperustaiset opetusmen...»6, (www «https://blogs.uef.fi/tuvet-materiaalipankki/wp-content/uploads/sites/107/2020/11/tuvetraportti_osa2_web.pdf»3)).