Tietoinen läsnäolo (mindfulness) ja autismikirjon häiriö

• Tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoitukset ohjaavat kiinnittämään huomiota nykyhetkeen tuomitsemattomalla, avoimella ja uteliaalla asenteella. Harjoituksissa opetellaan hyväksyvää ja myötätuntoista asennetta suhteessa omiin kokemuksiin.
• Tarkoituksena on oppia huomaamaan ajatukset ajatuksina ja tunteet tunteina. Tietoisen läsnäolon avulla on tarkoitus lisätä kognitiivista joustavuutta, jossa tiedetään olevan vaikeuksia autismikirjon henkilöillä. Keskeinen harjoitus on suunnata huomio hengittämiseen ja näin parantaa keskittymistä.
• Sosiaalinen vuorovaikutus, empatia ja toisen mielen ymmärtäminen saattavat kehittyä mindfulness-pohjaisilla ohjelmilla, kun omien tunteiden tiedostaminen paranee.
• Tietoisuustaitohin perustuvat ohjelmat, esimerkiksi MYmind, ovat nousemassa lupaavaksi tueksi autismikirjon nuorten kuntoutuksessa.

Tutkimusten mukaan tietoisen läsnäolon harjoittelu sekä hyväksyntäpohjaiset ohjelmat (HOT) vähensivät stressiä, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta vanhemmilla, joiden lapsilla oli kehityksellisiä ongelmia. Lisäksi mindfulness-harjoittelun tulokset olivat lupaavia kognitiivisesti hyvätasoisilla aikuisilla, joilla on autismikirjon häiriö «Ridderinkhof A, de Bruin EI, Blom R ym. Mindfulnes...»1. Meta-analyysissä «Hartley M, Dorstyn D, Due C. Mindfulness for Child...»2 tutkittiin mindfulness-intervention vaikutusta autismikirjon lasten ja aikuisten haastavan käyttäytymisen vähenemiseen, kommunikaation paranemiseen sekä psyykkisen stressin helpottumiseen. Meta-analyysissä oli mukana 10 itsenäistä tutkimusta, joista 2 oli RCT-tutkimuksia ja loput näennäiskokeellisia tutkimuksia. Vertailu vaihteli tutkimuksittain. MF-hoidon tehoa verrattiin joko jonotuslistalla oleviin osallistujiin tai henkilöihin, jotka saivat kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Lisäksi tässä meta-analyysissa oli mukana ASD-henkilöiden huoltajille suunnattu MF-hoito. Näin arvioitiin, hyötyisivätkö autismikirjon henkilöiden vanhemmat mindfulness-pohjaisesta hoidosta.

• Tutkimuksessa oli mukana 233 autismikirjon henkilöä, joista 74 oli lapsia (iän keskiarvo 13,7 vuotta) ja 139 aikuisia (iän keskiarvo 38,4 vuotta). Älykkyysosamäärä oli pääasiassa kaikilla vähintään 85; tutkimuksen poissulkukriteerinä oli kehitysvammaisuus. Lisäksi mukana oli 241 autismikirjon henkilöiden huoltajaa. Mittarina oli subjektiivisen hyvinvoinnin arviointiasteikko, joka tehtiin ennen hoitoa ja kolme kuukautta hoidon jälkeen. MF-hoitokerran p kesto oli 1,5–2,5 tuntia, ja intervention kokonaiskesto vaihteli 5 viikosta 12 kuukauteen.
• Tutkittavat kokivat hyötyvänsä hoidosta (p < 0,001) sekä lasten että aikuisten ryhmässä lukuun ottamatta yhtä lasten tutkimusta (p < 0,350). Aikuisten autismikirjon henkilöiden ryhmässä koettiin, että psyykkinen stressi helpotti, ja vaikutus vaihteli pienestä keskisuureen positiiviseen muutokseen. Autismikirjon henkilöiden vanhemmat raportoivat hoidolla olleen suuren tai keskisuuren vaikutuksen subjektiiviseen hyvinvointiinsa.
• Tutkimus osoitti MF-hoidon hyödyn ahdistukseen, masennukseen ja murehtimiskäyttäytymiseen autismikirjon henkilöillä. Tulokset antavat alustavaa näyttöä siitä, että MF-hoito saattaa olla hyödyllinen lisäämään subjektiivisesti koettua hyvinvointia autismikirjon normaaliälyisillä aikuisilla ja autismikirjon lasten vanhemmilla.

Mindfulness-itsehoito-ohjelman RCT-tutkimus «Gaigg SB, Flaxman PE, McLaven G ym. Self-guided mi...»3 arvioi MF-intervention vaikutusta ASD-henkilöiden ahdistuksen lievenemiseen. RCT-tutkimukseen oli satunnaistetusti valittu 54 aikuista, joista 16 osallistui kognitiivisen käyttäytymisterapian(KKT)itsehoito-ohjelmaan, 19 MF-itsehoito-ohjelmaan ja 19 oli jonossa (kontrolliryhmä). Kaikilla tutkimuksessa mukana olevilla oli kliinisesti merkittävä ahdistuneisuus lähtötasomittauksissa (kohtalaiset tai vakavat oireet 72,2 %:lla). Ahdistusmittaukset tehtiin lähtötasolla, loppumittauksissa ja 3:n sekä 6 kuukauden seurannassa. Mittareina olivat GAD, LSAS, BAI ja CORE-OM. Be mindfull -itsehoito-ohjelma sisälsi 10 harjoitusta, ja sitä toteutettiin 6–8 viikon ajan. Tätä hoito-ohjelmaa verrattiin KKT-itsehoito-ohjelman läpikäyneiden tuloksiin ja jonotuslistalla olleisiin.

• Tulokset: Kliinisesti merkittävän muutoksen ahdistusoireissaan koki 33 % MF-itsehoito-ohjelman käyneistä, 43 % KKT-itsehoidossa mukana olleista ja 17 % kontrolliryhmästä. Kolmen kuukauden seurannassa kliinisesti merkittävän hyödyn MF-hoidosta koki 66,7 % ja KKT:sta 57 %. Puolen vuoden seurannassa hyödyn koki 22 % MF-ryhmän henkilöistä ja 57 % CBT-itsehoito-ohjelmassa mukana olleista. MF-itsehoidon vaikutus ahdistukseen ei ollut pitkäkestoinen. 33 % MF-itsehoito-ohjelmassa mukana olleista ei kokenut muutosta ahdistusoireissaan.
• Muutos ahdistuksessa tutkimuksen aikavälillä oli MF-ryhmässä merkitsevä (p < 0,003) ja muutos myös KKT-ryhmässä oli merkitsevä (p < 0,018). Vertailuryhmässä havaittu muutos (p < 0,248) ei ollut merkitsevä. CORE-OM-mittauksessa saatiin näkyviin myös merkitsevä muutos (p < 0,017). Masennusmittauksessa muutos oli p < 0,035. Nämä muutokset tapahtuivat sekä KKT- että MF-itsehoitoryhmissä.

Tietoinen läsnäolo ja hyväksymis- ja omistautumisterapia autismikirjon lasten vanhempien stressin vähentämisessä

Meta-analyysiin «Chua JYX, Shorey S. The Effect of Mindfulness-Base...»4 otettiin vuosina 2014–2020 julkaistusta tutkimuksista mukaan 10 tutkimusta, joista 7 oli RCT-tutkimuksia ja 3 CCT (clinical controlled trials) -tutkimuksia. Neljässä tutkimuksessa tutkittiin ACT/HOT-pohjaista hoitoa (hyväksymis- ja omistautumisterapia) ja lopuissa MF-pohjaista hoitoa. Tulokset viittaavat siihen, että mindfulness ja ACT/HOT-pohjaiset interventiot vähentävät vanhempien stressiä (primary outcome), ahdistusta ja masennusta, mutta eivät juurikaan lisää tietoisuustaitoja. Tutkimuksessa mukana olleilla vanhemmilla oli lapsi tai lapsia, joilla oli neurokehityksellisiä vaikeuksia (mm. ASD, ADHD ja kehitysviivästymä).

• Tutkimukseen osallistui 614 henkilöä, joiden lapsella oli jokin neurokehityksellinen häiriö. Interventiona oli joko mindfulness-pohjainen tai hyväksymis- ja omistautumisterapiapohjainen hoito-ohjelma tai näiden yhdistelmä. Mukana oli tutkimuksia, joissa tutkittiin intervention vaikutusta vanhempiin tai sekä vanhempiin että heidän erityislapsiinsa. Vertailu tehtiin suhteessa kontrolliryhmään, joka oli muun muassa jonotuslistalla olevat tai henkilöt, jotka olivat mukana vain "tavanomaisissa palveluissa". Mittarina oli itsehavainnointi omasta stressaantuneisuudesta (primary outcome) ennen ja jälkeen intervention: Parenting Stress Index–Short Form. Interventioryhmä ilmoitti hoito-ohjelman jälkeen tilastollisesti huomattavasti alhaisemmat stressitasot kuin verrokkiryhmä. Keskimääräinen ES oli 0,70. Tilastollisesti merkitsevä muutos saatiin myös ahdistuksen ja masennuksen tasossa hoidon jälkeen.
• Katsauksessa todettiin, että terveydenhuollon ammattilaisten on syytä ohjata erityislasten vanhempia HOT- ja mindfulness-pohjaisiin hoitoihin. Nämä saattavat helpottaa heidän stressiään.

Ridderinkhof ym. (2018) MYmind-tutkimuksen «Ridderinkhof A, de Bruin EI, Blom R ym. Mindfulnes...»1 tavoitteena oli selvittää, onko MYmind-ohjelmasta hyötyä autismikirjon lapsille ja nuorille, kestävätkö vaikutukset pitkällä aikavälillä ja vähenevätkö heidän liitännäisongelmansa. Intervention alussa, lopussa sekä kahden kuukauden ja vuoden seurannassa arvioitiin lasten ja vanhempien sosiaalisista kommunikaatiota, emotionaalista ja käyttäytymiseen liittyvää toimintakykyä, tietoisuustaitoja ja vanhemmuutta. Tutkimukseen osallistui 45 lasta ja nuorta, joille oli diagnosoitu autismikirjon häiriö, sekä heidän vanhempansa. Lasten ikä oli 8–19-vuotta. Autisminkirjon häiriö oli diagnosoitu ADOS-arvioinnilla (84 %:lla) tai DSM-IV-kriteerein. Lasten älykkyys oli kliinisesti arvioituna > 80. 38 % mukana olleista lapsista ja nuorista käytti jotain psyykelääkettä. Mukana olleista vanhemmista 51 % sai myös psykososiaalista vanhempainohjausta MYmind-ryhmän lisäksi.

Ohjelmaan kuului 9 viikon ajan 1,5 h/vko ryhmätapaamisia lapsille ja vanhemmille. Lapset ja vanhemmat saivat lisäksi viimeisen istunnon jälkeen ylimääräisen tehostetun istunnon, jolla kannustettiin jatkamaan meditaatioharjoituksia kotona. Ryhmänvetäjät olivat lasten ja perheiden mielenterveysalan ammattilaisia, joilla oli kokemusta autismikirjosta, ja jotka olivat suorittaneet MYmind-ohjaajakoulutuksen.

Tuloksista: Lapset ja nuoret eivät raportoineet merkittäviä muutoksia tietoisuustaidoissaan. He raportoivat kuitenkin, että heidän sosiaalisen kommunikaation ongelmansa vähenivät ja toimintakykynsä parani. Tulokset eivät olleet johdonmukaisia, mutta raportoidut positiiviset muutokset olivat merkittävimmät kahden kuukauden seurannassa ja säilyivät vain osittain vuoden seurannassa. Vanhemmat raportoivat lasten sosiaalisen kommunikaation ongelmien vähentyneen merkittävästi. Lisäksi vanhemmat raportoivat tarkkaavuusongelmien vähentyneen. Vanhemmat itse kokivat myönteisen muutoksen omissa tunnetaidoissaan, käyttäytymisessä, vanhemmuudessa ja tietoisuuden lisääntymisessä, mutta eivät sosiaalisessa kommunikaatiossa.

Tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää. Osa perheistä sai samanaikaisesti myös muuta tukea. Pitkän aikavälin seurannassa lasten ja nuorten luontainen kehittyminen saattaa vaikuttaa tuloksiin. Useista metodologisista puutteista huolimatta tämä tutkimus viittaa siihen, että lapset ja nuoret, joilla on autismikirjon häiriö, sekä heidän vanhempansa voivat hyötyä tietoisuustaitoihin perustuvasta ohjelmasta, jossa on rinnakkaisia istuntoja lapsille ja vanhemmille. Tarkempia satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan edelleen.