Valikoivalle puhumattomuudelle on ominaista huomattava tunnetekijöiden määräämä valikoivuus
puhumisessa siten, että lapsi osoittaa kielellistä kyvykkyyttä joissakin tilanteissa,
mutta on puhumatta toisissa määritettävissä tilanteissa. Lapsi puhuu johdonmukaisesti
ja etukäteen ennustettavasti joissakin tilanteissa sujuvasti, mutta on puhumaton tai
lähes puhumaton toisissa tilanteissa. Tyypillisesti lapsi puhuu kotona tai läheisten
ystävien kanssa ja on puhumaton koulussa tai vieraiden ihmisten kanssa. (ICD-10)
Autismikirjon häiriöön liittyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet ja näistä
mahdollisesti johtuva sosiaalinen ahdistuneisuus voivat johtaa puhumisen pelkoon ja
valikoivaan puhumattomuuteen. Myös niillä autismikirjon lapsilla, joilla on vahvaa
pelkoa ja ahdistuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa, esiintyy samanlaisia uhkaan
liittyviä tulkintavirheitä kuin lapsilla, joilla on valikoiva puhumattomuus «Muris P, Ollendick TH. Selective Mutism and Its R...»1. Autismikirjon häiriöön voi siis liittyä haluttomuutta puhua joissakin sosiaalisissa
tilanteissa. Vaikeus aloittaa ja ylläpitää sosiaalista kommunikointia ja vastavuoroista
sosiaalista vuorovaikutusta sekä pysyvät rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat
käytösmallit, kiinnostukset tai aktiviteetit tulevat esiin kaikissa tilanteissa ja
ympäristöissä. (ICD-11)
Kristensenin (2000) tutkimuksessa «Kristensen H. Selective mutism and comorbidity wit...»2 selvitettiin valikoivan puhumattomuuden ja kehityksellisten häiriöiden sekä liitännäisoireiden,
kuten ahdistuneisuuden, samanaikaista esiintymistä. Tutkimuksessa oli mukana 54 valikoivan
puhumattomuuden diagnoosin saanutta 3–17-vuotiasta lasta ja nuorta sekä 108
kontrollilasta ja -nuorta. Tutkimuksessa vanhemmat haastateltiin ja opettajat täyttivät
ASSQ-kyselylomakkeen Aspergerin oireyhtymän oireisiin liittyen. Lapsille tehtiin psykologin
tutkimukset. Lapsista, joilla oli valikoiva puhumattomuus, 7 % täytti Aspergerin oireyhtymän
kriteerit. Opettajan täyttämällä ASSQ-kyselylomakkeella saatiin huomattavasti suurempi
osuus (25 %). Kontrolliryhmässä ei todettu yhtään Asperger-diagnoosia (0 %). Tutkimuksessa
todettiin, että valikoiva puhumattomuus liittyy kehityshäiriöön tai kehitysviiveeseen
lähes yhtä usein kuin ahdistuneisuushäiriöihin. Lisäksi todettiin, että valikoiva
puhumattomuus saattaa peittää alleen kehitysongelmia.
Steffenburgin ym. (2018) julkaistussa tutkimuksessa «Steffenburg H, Steffenburg S, Gillberg C ym. Child...»3 selvitettiin systemaattisesti valikoivan puhumattomuuden ja autismikirjon häiriön
samanaikaissairastavuutta. Tutkimus tehtiin retrospektiivisesti Göteborgin lasten
neuropsykiatrisella klinikalla (Child Neuropsychiatry Clinic). Tutkimuksessa oli mukana
97 valikoiva puhumattomuus -diagnoosin aiemmin saanutta lasta ja nuorta (71 tyttöä
ja 26 poikaa) iältään 4–18-vuotiaita (mediaani 8 vuotta). Potilastiedot analysoitiin
takautuvasti autismikirjon häiriön osalta. Lisäksi kaikki lapset tutkittiin yksilöllisesti
ja ainakin yksi vanhempi haastateltiin (esim. 5–15-kyselylomaketta tai ASSQ-arviointia
käyttäen). Retrospektiivisen analyysin mukaan 63 % lapsista olisi saanut lisäksi autismikirjon
häiriön diagnoosin (autismi 29 %, Aspergerin oireyhtymä 4 % ja PDD/PDD-NOS 30 %).
Vain 17 %:lla ei ollut nähtävissä autismikirjon piirteitä. Ryhmässä, jossa todettiin
valikoivan puhumattomuuden lisäksi autismikirjon häiriö, valikoivan puhumattomuuden
oireet ilmenivät myöhemmin (keskimääräinen oireiden alkamisikä valikoiva puhumattomuus
-ryhmässä oli 3,7 v ja valikoiva puhumattomuus + autismi -ryhmässä 5,0 v) ja valikoiva
puhumattomuus -diagnoosi tehtiin myöhemmin (keskimääräinen diagnoosin asettamisikä
oli valikoiva puhumattomuus -ryhmässä 6,9 v ja valikoiva puhumattomuus + autismi -ryhmässä
9,9 v). Ryhmässä, jossa valikoivan puhumattomuuden lisäksi todettiin autismikirjon
häiriö kehitysanamneesissa, oli useammin viitteitä puheen kehityksen viivästymisestä
ja kognitiivisissa tutkimuksissa suoriutuminen jäi keskiarvon alapuolelle (IQ < 84).
Valikoivasti puhumattomien lasten kohdalla on syytä arvioida myös autismikirjon häiriön
mahdollisuus. Mikäli autismin kirjon häiriötä ei todeta, on valikoivaa puhumattomuutta
lähestyttävä ahdistuneisuushäiriön näkökulmasta. Kuntoutus tapahtuu käyttäen lähinnä
kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä, joihin sisältyy altistusharjoituksia
ja uhkiin liittyvien kognitioiden (mm. uskomukset) uudelleen muotoilua. Autismikirjon
häiriön kohdalla terapia tulee mukauttaa lisäämällä terapiaan struktuuria, visualisointia
ja rentoutusharjoituksia. Hoidon kannalta on tärkeää ymmärtää autismikirjon häiriön
ja valikoivan puhumattomuuden välinen yhteys, jotta interventiossa huomioidaan myös
sosiaalisten taitojen harjoitukset «Muris P, Ollendick TH. Selective Mutism and Its R...»1.
Epäiltäessä tai selvitettäessä autismikirjon häiriötä valikoivasti puhumattomalla
henkilöllä on kokonaiskuvan huomiointi ja tiedon kerääminen useista eri lähteistä
tavallistakin tärkeämpää. Valikoivasti puhumattomalle lapselle ADOS-2-havainnointitutkimusta
ei pysty luotettavasti toteuttamaan, sillä tulos voi olla harhaanjohtava, mikäli henkilö
ei tutkimustilanteessa tuota puhetta samalla tasolla kuin mihin hän turvalliseksi
kokemassaan tilanteessa pystyisi. Osioita ADOS-2-arvioista voi kuitenkin käyttää viitteellisenä
osana kokonaisarviota.
Kirjallisuutta
Muris P, Ollendick TH. Selective Mutism and Its Relations to Social Anxiety Disorder
and Autism Spectrum Disorder. Clinical Child and Family Psychology Review 2021;24:294-325
Kristensen H. Selective mutism and comorbidity with developmental disorder/delay,
anxiety disorder, and elimination disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2000;39:249-56
«PMID: 10673837»PubMed
Steffenburg H, Steffenburg S, Gillberg C ym. Children with autism spectrum disorders
and selective mutism. Neuropsychiatr Dis Treat 2018;14:1163-1169 «PMID: 29765220»PubMed
