Takaisin Tulosta

Valikoiva puhumattomuus ja autismikirjon häiriö

Lisätietoa aiheesta
Sari Kujanpää ja Virpi Vauhkonen
23.1.2023
  • Valikoivalle puhumattomuudelle on ominaista huomattava tunnetekijöiden määräämä valikoivuus puhumisessa siten, että lapsi osoittaa kielellistä kyvykkyyttä joissakin tilanteissa, mutta on puhumatta toisissa määritettävissä tilanteissa. Lapsi puhuu johdonmukaisesti ja etukäteen ennustettavasti joissakin tilanteissa sujuvasti, mutta on puhumaton tai lähes puhumaton toisissa tilanteissa. Tyypillisesti lapsi puhuu kotona tai läheisten ystävien kanssa ja on puhumaton koulussa tai vieraiden ihmisten kanssa. (ICD-10)
  • Valikoivan puhumattomuuden ja autismikirjon häiriön yhteyttä on tutkittu vain vähän «Muris P, Ollendick TH. Selective Mutism and Its R...»1.
  • Autismikirjon häiriöön liittyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet ja näistä mahdollisesti johtuva sosiaalinen ahdistuneisuus voivat johtaa puhumisen pelkoon ja valikoivaan puhumattomuuteen. Myös niillä autismikirjon lapsilla, joilla on vahvaa pelkoa ja ahdistuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa, esiintyy samanlaisia uhkaan liittyviä tulkintavirheitä kuin lapsilla, joilla on valikoiva puhumattomuus «Muris P, Ollendick TH. Selective Mutism and Its R...»1. Autismikirjon häiriöön voi siis liittyä haluttomuutta puhua joissakin sosiaalisissa tilanteissa. Vaikeus aloittaa ja ylläpitää sosiaalista kommunikointia ja vastavuoroista sosiaalista vuorovaikutusta sekä pysyvät rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytösmallit, kiinnostukset tai aktiviteetit tulevat esiin kaikissa tilanteissa ja ympäristöissä. (ICD-11)
  • ICD-10- ja DSM-5-luokituksissa valikoivan puhumattomuuden diagnostiset kriteerit sulkevat pois laaja-alaisen kehityshäiriön tai autismikirjon häiriön. ICD-11-tautiluokituksessa määritelmä on samanlainen. Kahdessa tutkimuksessa «Kristensen H. Selective mutism and comorbidity wit...»2, «Steffenburg H, Steffenburg S, Gillberg C ym. Child...»3 on kuitenkin todettu, että nämä häiriöt voivat esiintyä myös samanaikaisesti.
    • Kristensenin (2000) tutkimuksessa «Kristensen H. Selective mutism and comorbidity wit...»2 selvitettiin valikoivan puhumattomuuden ja kehityksellisten häiriöiden sekä liitännäisoireiden, kuten ahdistuneisuuden, samanaikaista esiintymistä. Tutkimuksessa oli mukana 54 valikoivan puhumattomuuden diagnoosin saanutta 3–17-vuotiasta lasta ja nuorta sekä 108 kontrollilasta ja -nuorta. Tutkimuksessa vanhemmat haastateltiin ja opettajat täyttivät ASSQ-kyselylomakkeen Aspergerin oireyhtymän oireisiin liittyen. Lapsille tehtiin psykologin tutkimukset. Lapsista, joilla oli valikoiva puhumattomuus, 7 % täytti Aspergerin oireyhtymän kriteerit. Opettajan täyttämällä ASSQ-kyselylomakkeella saatiin huomattavasti suurempi osuus (25 %). Kontrolliryhmässä ei todettu yhtään Asperger-diagnoosia (0 %). Tutkimuksessa todettiin, että valikoiva puhumattomuus liittyy kehityshäiriöön tai kehitysviiveeseen lähes yhtä usein kuin ahdistuneisuushäiriöihin. Lisäksi todettiin, että valikoiva puhumattomuus saattaa peittää alleen kehitysongelmia.
    • Steffenburgin ym. (2018) julkaistussa tutkimuksessa «Steffenburg H, Steffenburg S, Gillberg C ym. Child...»3 selvitettiin systemaattisesti valikoivan puhumattomuuden ja autismikirjon häiriön samanaikaissairastavuutta. Tutkimus tehtiin retrospektiivisesti Göteborgin lasten neuropsykiatrisella klinikalla (Child Neuropsychiatry Clinic). Tutkimuksessa oli mukana 97 valikoiva puhumattomuus -diagnoosin aiemmin saanutta lasta ja nuorta (71 tyttöä ja 26 poikaa) iältään 4–18-vuotiaita (mediaani 8 vuotta). Potilastiedot analysoitiin takautuvasti autismikirjon häiriön osalta. Lisäksi kaikki lapset tutkittiin yksilöllisesti ja ainakin yksi vanhempi haastateltiin (esim. 5–15-kyselylomaketta tai ASSQ-arviointia käyttäen). Retrospektiivisen analyysin mukaan 63 % lapsista olisi saanut lisäksi autismikirjon häiriön diagnoosin (autismi 29 %, Aspergerin oireyhtymä 4 % ja PDD/PDD-NOS 30 %). Vain 17 %:lla ei ollut nähtävissä autismikirjon piirteitä. Ryhmässä, jossa todettiin valikoivan puhumattomuuden lisäksi autismikirjon häiriö, valikoivan puhumattomuuden oireet ilmenivät myöhemmin (keskimääräinen oireiden alkamisikä valikoiva puhumattomuus -ryhmässä oli 3,7 v ja valikoiva puhumattomuus + autismi -ryhmässä 5,0 v) ja valikoiva puhumattomuus -diagnoosi tehtiin myöhemmin (keskimääräinen diagnoosin asettamisikä oli valikoiva puhumattomuus -ryhmässä 6,9 v ja valikoiva puhumattomuus + autismi -ryhmässä 9,9 v). Ryhmässä, jossa valikoivan puhumattomuuden lisäksi todettiin autismikirjon häiriö kehitysanamneesissa, oli useammin viitteitä puheen kehityksen viivästymisestä ja kognitiivisissa tutkimuksissa suoriutuminen jäi keskiarvon alapuolelle (IQ < 84).
  • Valikoivasti puhumattomien lasten kohdalla on syytä arvioida myös autismikirjon häiriön mahdollisuus. Mikäli autismin kirjon häiriötä ei todeta, on valikoivaa puhumattomuutta lähestyttävä ahdistuneisuushäiriön näkökulmasta. Kuntoutus tapahtuu käyttäen lähinnä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä, joihin sisältyy altistusharjoituksia ja uhkiin liittyvien kognitioiden (mm. uskomukset) uudelleen muotoilua. Autismikirjon häiriön kohdalla terapia tulee mukauttaa lisäämällä terapiaan struktuuria, visualisointia ja rentoutusharjoituksia. Hoidon kannalta on tärkeää ymmärtää autismikirjon häiriön ja valikoivan puhumattomuuden välinen yhteys, jotta interventiossa huomioidaan myös sosiaalisten taitojen harjoitukset «Muris P, Ollendick TH. Selective Mutism and Its R...»1.
  • Epäiltäessä tai selvitettäessä autismikirjon häiriötä valikoivasti puhumattomalla henkilöllä on kokonaiskuvan huomiointi ja tiedon kerääminen useista eri lähteistä tavallistakin tärkeämpää. Valikoivasti puhumattomalle lapselle ADOS-2-havainnointitutkimusta ei pysty luotettavasti toteuttamaan, sillä tulos voi olla harhaanjohtava, mikäli henkilö ei tutkimustilanteessa tuota puhetta samalla tasolla kuin mihin hän turvalliseksi kokemassaan tilanteessa pystyisi. Osioita ADOS-2-arvioista voi kuitenkin käyttää viitteellisenä osana kokonaisarviota.

Kirjallisuutta

  1. Muris P, Ollendick TH. Selective Mutism and Its Relations to Social Anxiety Disorder and Autism Spectrum Disorder. Clinical Child and Family Psychology Review 2021;24:294-325
  2. Kristensen H. Selective mutism and comorbidity with developmental disorder/delay, anxiety disorder, and elimination disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2000;39:249-56 «PMID: 10673837»PubMed
  3. Steffenburg H, Steffenburg S, Gillberg C ym. Children with autism spectrum disorders and selective mutism. Neuropsychiatr Dis Treat 2018;14:1163-1169 «PMID: 29765220»PubMed